Huuhkajien uusi päävalmentaja, tanskalainen Jacob Friis on valinnut nyt Huuhkajat neljään maaotteluun – maaliskuussa pelattuihin ja Malta- ja Liettua-otteluihin sekä kesäkuussa pelattaviin Hollanti- ja Puola-otteluihin.

Friisin valinnat ovat herättäneet keskustelua ja jopa napinaa. Kaikki eivät ole hyväksyneet sitä, että Friis on antanut Pikkuhuuhkajien käyttöön Huuhkajissa jo esiintyneet Topi Keskisen, Leo Wallan ja Tomas Galvezin. Kolmikko ei ollut mukana Maltalla ja Liettuassa eivätkä he ole mukana otteluissa Hollantia ja Puolaa vastaan.

Monet ovat toivoneet Friisiltä myös rohkeampia valintoja. Olisi haluttu nähdä enemmän uusia kasvoja, sillä Huuhkajien joukkue on kovaa vauhtia vanhentumassa käsiin.

***

Pidin Friisin valintaa Huuhkajien päävalmentajaksi riskivalintana ja pidän edelleen. Joukkueen valintastrategia on kuitenkin ollut oikea – tai ainakin se siltä tällä hetkellä näyttää.

Friisillä on Huuhkajien päävalmentajana edessään monta haastetta. Niistä tärkein on kilpailullinen. Toisin sanoen tulokset.

Tie tuloksiin ei ole kuitenkaan suoraviivainen. Päävalmentajalla ei ole käytössään samanlaista luksusta kuin seurajoukkueiden päävalmentajilla, jotka saavat tehdä töitä joukkueen kanssa päivästä toiseen.

Maajoukkueessa on toimittava toisin. Esimerkiksi Roy Hodgson ajoi ensimmäisissä maaotteluissaan sisään omaa pelikonseptiaan – etenkin sitä, miten Suomi puolustaisi samana vuonna alkavissa EM-karsinnoissa. Hyökkäyspelaamisensa Hodgson oli päättänyt karrikoidusti sanottuna ratkaista yhdellä asialla, Jari Litmasella.

Huuhkajat ei voittanut Hodgsonin seitsemästä ensimmäisestä ottelusta yhtään. Itse asiassa saldo oli niin murheellinen – kolme tappiota ja neljä tasapeliä –, että Norjasta löydettyä Hodgsonia pidettiin virhevalintana.

***

Kaikki muuttui kahdeksannessa ottelussa, kun Suomi haki EM-karsintojen avausottelussaan 3-1-vierasvoiton Puolasta. Siitä alkoi karsintamatka kivikovassa lohkossa, jossa Puolan lisäksi pelasivat muun muassa Portugali, Serbia ja Puola.

Siihen aikaan EM-lopputurnaukseen pääsi vain 16 maata, mutta Huuhkajat oli kiinni EM-kisapaikassa viimeiseen karsintaotteluunsa saakka.

Se, mitä Hodgson teki, oli, että hän uskalsi priorisoida asioita. Uhrata tuloksia, koska hän laski, että tiettyjä pelitapaan liittyviä asioita oli parempi harjoitella tulosten kustannuksella, jotta tärkeimpien otteluiden alkaessa pelitapa toimisi niin hyvin, jollaiseksi se kahdeksassa kuukaudessa oli mahdollista hioa.

***

Hodgsonin oli helppo uhrata seitsemän ensimmäistä maaotteluaan, koska ne kaikki olivat merkityksettömiä harjoitusmaaotteluita.

Friisin tilanne on toinen. Hänen ensimmäiset ottelunsa ovat MM-karsintaotteluita.

Friis haluaa vuorenvarmasti viedä Suomen ensimmäisen kerran MM-lopputurnaukseen. Siksi hän valitsi neljään ensimmäiseen maaotteluun käytännössä kaikki vanhan kaartin sotahevoset – ja Hollanti ja Puola-otteluihin jopa lähes yhdeksän vuotta Huuhkajista sivussa olleen 38-vuotiaan Roman Eremenkon.

Siitä, olisiko Keskinen, Walta tai Galvez pitänyt pitää Huuhkajissa eikä päästää EM-kisoihin matkaavaan Pikkuhuuhkajiin, voidaan toki miekkailla, mutta heidän mukanaolonsa näissä neljässä ensimmäisessä MM-karsintaottelussa olisi tuskin muuttanut MM-näkymää suuntaan tai toiseen. Kaikki ovat lahjakkaita ja lupaavia pelaajia, mutta olisivatko he istuneet näissä otteluissa enemmän penkillä kuin tehneet taikojaan kentällä?

***

Friis iskee neljässä ensimmäisessä ottelussaan pöytään yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta tämän hetken parhaat korttinsa. Hän ei uhraa siis MM-karsintojen tuloksia hodgsonmaiseen tapaan jotain muuta tarkoitusta silmällä pitäen – vielä.

Friis joutuu kuitenkin kohtaamaan ”muunkin tarkoituksen” – väistämättä edessä olevan maajoukkueen nuorennusleikkauksen. Nyt kysymys on vain siitä, milloin nuorennusleikkaus aloitetaan.

Jos Suomen MM-unelma on syksyllä edelleen realistisella pohjalla, Friis lyö silloinkin keulaan parhaat paraatihevosensa. Jos sen sijaan MM-kisapaikka alkaa lipua tavoittamattomiin, silloin ollaan ison valinnan edessä: missä kohtaa joukkuetta aletaan nuorentaa tarvittaessa vaikka tulosten kustannuksella.

***

Optimaalisessa prosessissa maajoukkueen nuorennusleikkauksen pitäisi olla hallittu ketjumainen liike, jossa uusia ja nuoria pelaajia ajetaan sisälle määrätietoisesti, mutta kuitenkin tuloksia vaarantamatta.

Huuhkajien tilanne on kuitenkin haastavampi. Joukkueen pitkäaikaisista runkopelaajista Teemu Pukki ja Lukas Hradecky ovat 35-vuotiaita, Rasmus Schüller 33-vuotias ja Robin Lod ja Nikolai Alho 32-vuotiaita. Myös Joel Pohjanpalo, Robert Ivanov ja Jere Uronen ovat ylittäneet kolmenkympin rajapyykin – kuten toki Huuhkajiin palaava Eremenko.

Se, että pelaaja on täyttänyt 30 tai jopa 35 vuotta, ei vielä tarkoita, etteikö hänellä olisi edelleen käyttöä maajoukkueessa. Oleellista Huuhkajien kannalta on kuitenkin kysymys, voiko maajoukkueen runko koostua parasta ennen -päivämäärän ylittäneestä ukkokerhosta?

Seuraavien arvokisojen, vuoden 2028 EM-kisojen, karsinnat alkavat vajaan kahden vuoden päästä maaliskuussa 2027.

Kuinka moni nykyisistä Huuhkajista on enää käytettävissä ja ylipäätään sellaisessa vireessä, että heidän johdollaan paikka lopputurnauksessa voitaisiin saavuttaa?

***

Vaikka neljän isäntämaan – Englannin, Irlannin, Skotlannin ja Walesin – malli sotkeekin hieman karsintoja, lopputurnaus pelataan nykymallin mukaisesti kuitenkin 24 maan voimin.

EM-lopputurnauksessa on siis kahdeksan maata enemmän, mitä Euroopasta pääsee ensi vuoden MM-kisoihin. Juuri tuo kahdeksan maan ero tekee EM-näkymän Huuhkajien kannalta realistisemmaksi kuin MM-näkymän.

Varmasti Friis olisi voinut valita neljään ensimmäiseen otteluunsa muitakin yksittäisiä pelaajia ja siksi valintoja voidaan arvostella.

Epäilen edelleenkin Friisin kykyjä tuloksentekijänä, mutta Huuhkaja-valinnoissaan hän toimii loogisesti.

Hän antaa nyt pitkäaikaisille sotureille ja jopa Eremenkon kaltaiselle erikoistapaukselle mahdollisuuden näyttää, onko heillä vielä annettavaa seuraavissa Kansojen liigan otteluissa ja etenkin kahden vuoden päästä alkavissa EM-karsinnoissa.

Jossain vaiheessa tulevana syksynä Friisin on kuitenkin vaihdettava strategiaa ja uskallettava nuorentaa maajoukkuetta jopa senkin kustannuksella, että tulokset hetkellisesti heikkenevät, ellei Huuhkajat vastoin kaikkia odotuksia selviäisi ensi kesän MM-kisoihin.

Huuhkajien jokainen voitto mahdollisesti merkityksettömissä MM-karsintaotteluissa ja Kansojen liigassa maistuisi toki makealta – muttei niin makealta kuin pääsy vuoden 2028 EM-lopputurnaukseen.

Siksi Friisin tärkeimpiin otteluihin on aikaa kaksi vuotta.