Jarmo Kekäläinen on Buffalo Sabresin uusi GM. Jukka, miten kovan luokan nimityksestä tässä puhutaan?

Se, että Kekäläinen on raivannut tiensä jo toistamiseen NHL-seuran GM:ksi, on saavutuksena suomalaisen mittapuun mukaan ainutlaatuinen – ja siitä Kekäläiselle pitää nostaa hattua.

Hän opiskeli aikoinaan Clarksonin yliopistossa ja pelasi samaan aikaan Yhdysvaltojen yliopistoliigassa Clarksonin ylipiston joukkueessa Golden Knightissa. Sen lisäksi Kekäläinen pelasi kahteen otteeseen NHL:ssä, Boston Bruinsissa ja Ottawa Senatorsissa.

Vaikka hänen NHL-uransa ei lähtenyt varsinaiseen lentoon, hän oppi kuitenkin Pohjois-Amerikan vuosinaan paikallisten kiekkopiirien pöytätavat ja sai luotua vahvan suhdeverkoston, jonka avulla hän pääsi askel kerrallaan sisälle NHL-organisaatioihin.

Lopulta Kekäläisestä tuli ensimmäinen eurooppalainen NHL-seuran GM, kun Columbus Blue Jackets nimitti hänet Scott Howsonin seuraajaksi helmikuussa 2013.

Kekäläisen ura kiekkojohtajana on suomalaisittain täysin poikkeuksellinen. Kun suomalaisia pelaajia siirtyy NHL:ään jatkuvana virtana, me unohdamme helposti, kuinka paljon vaikeampaa NHL-muurin ylittäminen suomalaisille valmentajille ja suomalaisille seurajohtajille. Kuten on nähty, muuri on likimain mahdoton.

Kekäläinen on kuitenkin ylittänyt tämän muurin jo kahdesti. Tässä mielessä voidaan puhua historiallisesta saavutuksesta.

Kekäläinen on saanut kuitenkin paljon kritiikkiä niskaansa – myös Suomessa. Miksi?

Tärkein muuttuja on se, että Kekäläisen saavutuksia NHL:ssä ei mitata suomalaisella mittatikulla, vaan NHL:n mittaristolla.

Kekäläinen saattaa hyvinkin olla ainoa suomalainen, joka on toiminut NHL-seuran GM:nä, mutta NHL:ssä on ollut reilun sadan vuoden aikana jo useampi sata general manageria. He ovat asettaneet osaamisen ja ammattitaidon riman NHL:ään.

Kun Kekäläisen saavutuksia mitataan NHL:n mittaristolla, ei häntä voi minään sateentekijänä pitää. Pikemminkin epäonnistujana. Columbus voitti hänen aikakaudellaan vain yhden ainoan pudotuspelien ottelusarjan. Se oli kevyt anti yhdentoista vuoden työstä.

On totta, ettei Columbus ole mikään perinteinen kiekkokaupunki, mutta hyvä vertailukohta on Florida Panthers. Sitä pidettiin niin umpisurkeana joukkueena, että Aleksander Barkovin sanottiin suomalaisissa arvioissa tuhlaavan uransa sellaisessa läjässä pelaamiseen.

Kun Bill Zito, joka työskenteli aiemmin Kekäläisen johtamassa Columbuksen organisaatiossa, nimitettiin Floridan GM:ksi vuonna 2020, seuran kurssi kääntyi ja nyt Panthers on voittanut kaksi edellistä Stanley Cupia.

Syitä voidaan aina kaivaa ja esitellä ja varmasti osa niistä on perusteltuja, mutta GM:nä toimiminen on osaamisbisnestä ja olipa Kekäläisellä kuinka kovan osaajan maine, niin näytöt eivät tue tätä mainetta.

Kekäläinen sai Columbuksessa yrittää ja epäonnistua, kunnes epäonnistumisia tuli yksi liikaa ja hän sai potkut. Erityisen raskaasti Kekäläinen epäonnistui päävalmentajien valinnoissaan. John Tortorella oli Columbuksessa pettymys ja vielä pahempi harhalaukaus Kekäläiseltä oli Mike Babcockin palkkaaminen kesällä 2023.

Se ei tarkoita, etteikö Kekäläinen voisi kääntää syvälle suolle eksyneen Buffalo Sabresin kurssin, mutta sitä sopii ainakin epäillä.

Urheilun historia on osoittanut, että valmentajat ja seurajohtajat voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan:

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne valmentajat ja seurajohtajat, jotka osaavat kyllä kaikki käytöstavat ja pystyvät argumentoimaan ja perustelemaan näkemyksensä hienoin sanakääntein ja uskottavasti, mutta joiden tulokset ovat olemattomia.

Toisen ryhmän muodostavat sellaiset valmentajat ja seurajohtajat, joiden osaamista ei tarvitse perustella ja selittää, koska sen kertovat tulokset.

Kekäläinen on toki suomalaisittain suuri poppamies, mutta NHL:ssä hän kuuluu edelleen niihin sademiehiin, jotka hallitsevat puhumisen ja kaikki sadetanssin manööverit paitsi tärkeimmän – sateen tekemisen.