Jarno Pikkaraisen on pakko onnistua tai HPK:ssa tippuu muitakin päitä
Jarno Pikkarainen pääsee otollisessa saumassa johtamaan HPK:ta, mutta Samuel Savolaisen mukaan hän on myös onnistuttava uudessa pestissään.
HPK vaihtoi ensimmäisenä Liiga-seurana päävalmentajaa. Matti Tiilikainen sai lähteä ja tilalle palkattiin HIFK:n viime kauden päävalmentaja Jarno Pikkarainen. Samuel, aloitetaan Tiilikaisesta. Oliko hänen erottamisensa oikea ratkaisu?
Valmentajan potkut eivät ole koskaan mikään mukava asia, mutta reagoinnin tarpeen myös ymmärsi. HPK on sarjassa viimeisenä, sen tulokset heikkoja ja pelaamisessa ei ollut näkyvissä juurikaan signaaleja paremmasta. Viimeisissä otteluissa ne näyttivät jopa huonommilta. Ja mikä kenties oli vieläkin tuhoisampaa Tiilikaisen kannalta, joukkueen ja varsinkin tiettyjen pelaajien otteista näkyi se, että he olivat likipitäen välinpitämättömiä. Yksi tällainen pelaaja oli joukkueen pistepörssin ykkönen, Michael Joly, jonka pelaaminen KalPaa vastaan viime keskiviikkona oli halutonta ja asenteeltaan täysin anteeksiantamatonta. Se herätti kysymyksen, että oliko joukkue enää Tiilikaisen ja hänen lisäkseen potkittujen apuvalmentajien näpeissä? Ajoittain tuntui myös, että valmennustiimin sisältä Tiilikainen ei lopulta saanut juuri suoritusta parantavaa apua.
Joko HPK korjaa kurssiaan keskiviikkona? Expektin kertoimien mukaan korjaa.
Tietysti voidaan myös erittäinkin perustellusti kysyä, että millaiset kortit jaettiin Tiilikaiselle käteen? Eivät ne kortit häävit viime ja tähän kauteen lähdettäessä olleet, ainakaan alkukauden näytöillä. Ja on ihan selvää, että jos lähes jokainen pelaaja alisuorittaa, ei siinä valmentajakaan voi itseään olalle taputella.
Siksi jotain HPK oli pakko tässä tilanteessa tehdä. Ja kun jotain tehdään, se kohdistuu usein päävalmentajaan.
Tiilikaisen sopimus oli mallia 2+1 ja näillä näytöillä oli varsin epätodennäköistä, että HPK olisi käyttänyt tuota optiota. Näin Tiilikainen olisi ollut loppukauden rampa ankka, jos pelaajat olisivat tienneet, että Tiilikainen ei jatka enää ensi kaudella.
Ajankohta oli myös otollinen, sillä HPK kohtaa Pikkaraisen ensimmäisessä ottelussa Olli Jokisen Jukurit, joka on täysin voitettavissa oleva joukkue. Näin Pikkaraisella on erinomainen mahdollisuus saada voittava alku uralleen Hämeenlinnassa. Ja näitäkin asioita seurajohdoissa yleensä mietitään.
Kaiken lisäksi ensi kauden joukkueiden rakentaminen alkaa Liiga-seuroissa jo maajoukkuetauon tuntumassa ja HPK:lla on kenties enemmän vetovoimaa Pikkaraisen komennossa kuin jos Kerhoa olisi alettu myydä pelaajille Tiilikaisella. Niin alhaalle Kerhon osakekurssi oli ehtinyt painua.
Saiko Tiilikainen potkut viimeisten otteluiden perusteella vai kytikö tämä ajatus pidempään?
Viime kaudella HPK:ssa varmasti jo pohdittiin Tiilikaisen asemaa, mutta HPK pelasi hyvän loppukauden ja Tiilikainen pelasti sillä itsensä ja varmasti jokainen toivoi samanlaisen suhdanteen jatkuvan tällä kaudella. Toisaalta ei tämä myöskään mikään salamaratkaisu ollut, sillä Pikkaraiselle soitettiin HPK:sta heti lauantaisen HIFK-ottelun jälkeen. Se kertoo siitä, että Tiilikaisen erottamiseen oltiin jollain tasolla jo valmistauduttua ja vaihtoehtoja oli mietitty. Kun se viimeinen naksahdus tuli, sitten toimittiin heti.
Sinällään Tiilikaisen puolustukseksi on sanottava, että hän oli HPK:ssa vaikeassa paikassa. HPK oli ylisuorittanut hänen edeltäjänsä Antti Pennasen aikana parhaimmillaan jopa yli-inhimillisellä tavalla ja voittanut mestaruuden. Pennasen jälkeen kenenkään valmentajan ei olisi ollut helppo tulla Kerhoon. Kun nyt katsoo HPK:n tilannetta ja miten pohjalle on valuttu, ei tarvitse kenenkään enää arpoa, kuka sen mestaruuden takana oli Pennanen – vai johto. Pennasen jälkeen edessä oli väistämättä edessä paluu sille tasolle, missä HPK oikeasti seurana on – ei tokikaan Liigan jumboksi, missä nyt HPK on, mutta korkeintaan keskisuureksi Liiga-joukkueeksi.
Oliko Pikkarainen oikea valinta Tiilikaisen seuraajaksi?
Tässä on katsottava sitä, mitä vaihtoehtoja oli saatavilla. HPK oli tilanteessa, että se ei ymmärrettävästi halunnut palkata Tiilikaisen jälkeen toista kokematonta päävalmentajaa. Kokeneita vaihtoehtoja oli käytännössä kolme – Pikkarainen, Raimo Helminen ja Karri Kivi. Moni odotti, että Kivi olisi ollut urheilutoimenjohtaja Mika Toivolan valinta, sillä tekiväthän he aikoinaan Ässissä kovaa jälkeä. Joku asia tässä akselissa kuitenkin mättää, sillä ymmärtääkseni Kiveä ei edes kysytty Kerhoon. Helmisen valintaan en uskonut missään vaiheessa.
Pikkarainen teki HIFK:ssa ihan kelvollista, joskaan ei mitenkään loisteliasta työtä. Tässä tilanteessa HPK tarvitsi kokeneen vaihtoehdon ja näistä vapaina olleista vaihtoehdoista Pikkarainen oli tähän saumaan kelpo ratkaisu siinä missä joku toinen näistä kolmesta nimestä.
Pikkarainen on kuitenkin valmentajakarismaltaan erilainen valmentaja kuin Tiilikainen. Hän pystyy puristamaan joukkueesta tunnetta ja taistelua esiin, mikä ei Tiilikaisen joukkueissa ollut aina leimallista. Eikä hän anna mennä asioiden sormiensa läpi kovinkaan helposti, jotka saattoivat Tiilikaisen sormien läpi mennä. En itse usko siihen, että valmentajavaihdoksia kannattaa tehdä sillä näkökulmalla, että joukkuetta herätellään, koska se ilo on lyhytaikainen. Asiat ratkeavat siihen, löytääkö Pikkarainen joukkueeseen voittavan sapluunan ja kulttuurin, mutta ei sitä päivässä tai viikossa luoda. Siihen Pikkaraisella on kiistatta eväitä. Ja hänellä on pakko ollakin, sillä häneen tiivistyy kaikki se, pystyykö HPK kriisiin ajautuneena seurana pelastamaan jotenkuten tällä kaudella kasvonsa.
Pikkaraisessa tulee kuitenkin miettineeksi, että miten hän istuu HPK:n identiteettiin. En tiedä, tietääkö HPK itsekään enää, mitä heidän näköisensä valmentaja on tänä päivänä, mutta Pikkarainen ei äkkiseltään siihen käsitykseen istu. HPK:n vaikutusvaltaisissa taustaryhmissä on monia kerholaisia, jotka näkevät asian samoin. Siksi Pikkarainen elää tuloksien kautta, vaikka hän tietysti saa aikaa, koska perimäänsä joukkueeseen ja sen nykytilaan hän ei ole voinut vaikuttaa.
Jos tulokset ovat hyviä, ongelmaa ei ole, mutta jos tulokset eivät ole odotettuja, Pikkaraisella ei ole sellaista suojaa kuin vaikkapa Antti Pennasella oli. Mutta jos niin kävisi, silloin lankulle pitäisi kävellä jo muita miehiä kuin valmentajia.
Muuttuuko HPK:n kurssi valmentajanvaihdon seurauksena?
Ensinnäkin pitää määritellä, että mikä on HPK:n kokoluokan seuralle onnistuminen. Minimitavoite lienee kymmenen sakkiin nouseminen. Tilaisuus on ainakin otollinen Pikkaraisen kannalta, sillä pienikin noste saa osakseen kiitosta ja paljoa tämän alemmaksi ei voi vajota. Tahtotilatkin kohtasivat, sillä Pikkarainenkin tarvitsi töitä.
Se, mitä Kerhossa tapahtuu tällä kaudella, on yksi kysymys. Paljon suurempi kysymys on se, mitä HPK:ssa tapahtuu ensi kaudella ja miten Pikkarainen silloin menestyy. Nyt Kerholla on kuusi ulkomaalaista pelaajaa, jotka ovat alisuorittaneet lähes törkeällä tavalla. Ensi kauden joukkueessa on tehtynä vasta vähän jatkosopimuksia, joten Pikkarainen pääsee myös vaikuttamaan ensi kauden joukkueeseen yllättävänkin paljon. Ulkomaalaiset pelaajat ovat olleet Mika Toivolan aikana arpoja, joissa jossakin voi olla isokin voitto, mutta usein on ovesta sisään tullut myös metritavaraa. Nyt Pikkaraisen johdolla viimeistään nähdään onko heistä mihinkään. Tällä hetkellä joukkueella ei ole ollut mitat täyttävää ykkös- tai kakkossentteriäkään.
Tilanne on jääkiekossa tänä päivänä se, että yleensä joukkueen kokoamisesta lopullisesti päättää urheilutoimenjohtaja ja vaikka päävalmentaja pääsee siihen vaikuttamaan, hänen tehtävänään on repiä annetuista korteista niin paljon irti kuin mahdollista. Siksi tässä kohtaa on katsottava myös Mika Toivolaa ja sitä, millaisen joukkueen HPK saa kasattua ensi kaudeksi Pikkaraiselle.
Hämeenlinnassa on puhuttu myös Mika Toivolan asemasta. Oliko hänenkin päänsä vadilla tässä yhteydessä?
Toivola vastaa HPK:ssa urheilusta ja urheilun aikaansaamat tulokset ovat kahden viime kauden aikana kokonaisuudessaan karmeita. Joten sanotaan näin, että HPK:n liepeillä on ollut jo jonkin aikaa sellaista henkeä, että Toivolan ei pitäisi koota enää yhtään joukkuetta. Toivola jatkaa tällä hetkellä tehtävissään, mutta jos tilanne ei tästä muutu, Toivolankin asema muuttuu tukalaksi ellei jopa kestämättömäksi. Kahta epäonnistunutta valmentajavalintaa hän tuskin kestää. Siksi Pikkaraisen varassa voi pitkälti olla myös Toivolan asema ja kohtalo seurassa.
