Jesse Puljujärvi

Historia

Jesse Puljujärvi nousi suomalaisissa jääkiekkopiireissä esille jo hyvin nuorena tulevaisuuden huippulupauksena. Hän on voittanut alle 20-vuotiaiden ja alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden ja myös Liiga-mestaruuden Kärpissä. Puljujärvi myös varattiin neljäntenä Edmonton Oilersiin suomalaisia kuohuttaneella tavalla, kun Jarmo Kekäläinen poimikin kolmannella varausvuorolla Pierre-Luc Dubois’n, joka on toistaiseksi tehnyt kaksikosta huomattavasti paremman NHL-uran.

Puljujärven uraa NHL:ssä voi luonnehtia toistaiseksi koviin odotuksiin suhteutettuna pettymykseksi ja välillä vauhtia on haettu Kärpistäkin kahden kauden ajan. Niiden kausien jälkeen Puljujärvi palasi valmiimpana NHL:ään, mutta toistaiseksi uran paras kausi –  viime kausi – on tuottanut 36 tehopistettä. Tosin viime kaudellakin Puljujärven meno hyytyi pudotuspeleissä, sillä hän teki 16 ottelussa vain kolme pistettä.

Lähtökohta

Puljujärvi sai täksi kaudeksi Edmonton Oilersiin vuoden mittaisen jatkosopimuksen, jonka arvo on kolme miljoonaa dollaria. Mutta ennen kuin kauden ensimmäinen NHL-kiekko on ehtinyt pudota Edmontonissa jäähän, on Puljujärvi noussut jo siirtohuhujen ytimeen. Mikään shokki se ei ole, sillä siirtopuheet ovat seuranneet Puljujärveä jo pidemmän aikaa. Yksi syy siirtohuhuille on The Athleticin toimittajan Daniel Nugent-Bowmanin mukaan se, että Dylan Holloway on noussut kärkylle nokkimaan suomalaisen paikkaa Oilers-hierarkiassa.

Sellaista ammattiurheilu kovimmalla tasolla on. Jos ei pysty vakiinnuttamaan asemaansa yli 250 NHL-ottelussa, nuoremmat haastajat alkavat saada mahdollisuuksia. Puljujärvi pelasi ok-tason kauden viime kaudella, mutta ok ei riitä, jos pelipaikka on Connor McDavidin kaltaisen supertähden rinnalta ja sellainen mahdollisuus valuu hiekkaan.

Nyt Puljujärven lähtökohdat Edmontonissa voi kiteyttää hyvin lyhyesti: Se on tulos tai ulos.

Odotukset

Vaikka usein suomalaisessa NHL-keskustelussa tyypillisesti löydetään tai jopa halutaan löytää ensisijaisesti syitä epäonnistumisille kaikkialta muualta kuin suomalaisista pelaajista itsestään, asiaa voi miettiä myös siltä kannalta, että Edmontonissa on ollut Puljujärven aikana neljä päävalmentajaa ja jokaisen kanssa Puljujärvellä on ollut ongelmia löytää oma paikkansa joukkueesta. Ovatko nämä valmentajat olleet sokeita Puljujärven suhteen vai olisiko kuitenkin niin, että Puljujärven anti on jäänyt vajaaksi odotuksiin nähden?

Kukaan ei voi kiistää, etteikö Puljujärvelle olisi annettu mahdollisuutensa. Moni pelaaja NHL:ssä voisi vain kuolata niiden ketjukavereiden perään, joiden kanssa Puljujärvi on päässyt pelaamaan.

Viime kevään pudotuspelit osoittivat, miten raa’asti Edmonton edelleen nojaa yksilöihinsä McDavidiin ja Leon Draisaitliin. He kyllä mättävät huimia tehoja, mutta kyse onkin siitä, saavatko he tehoja syvyyspelaajiltaan, kuten Puljujärveltä. Ongelma oli viime kevään pudotuspeleissä, etteivät  saaneet.

Nyt Puljujärveltä odotetaan ainakin sitä, että hän löytäisi paikkansa Edmontonin kokoonpanossa lisäarvoa tuovana pelaajana. Mahdottomana ei voi pitää sitäkään nykyisten uutisotsikoiden valossa, että Puljujärvi voisi joutua etsimään sitä paikkaa jostain muualta NHL:ssä.

Kehityskohdat

Puljujärvi pääsi viime kaudella pelaamaan jopa NHL:n suurimman supertähden ja sukupolvensa lahjakkaimman superyksilön, Connor McDavidin, rinnalla, mutta Puljujärvi ei saanut riittävästi tehoja aikaan, että paikka ykkösketjussa olisi ollut millään lailla perusteltu.

Puljujärvi on saanut hinattua hänen huonon ja hyvän pelinsä välimatkaa pienemmäksi, mutta hän saattaa edelleen pelata hyvän pelin, mutta olla täysin kateissa seuraavat kaksi. Lisäksi ongelma koko NHL-uran halki on ollut se, että hänen hyvien iltojensakaan taso eivät ole kovinkaan häikäiseviä.

Puljujärveä ei ammattipiireissä pidetä kentän älykkäimpänä pelaajana. Syy siihen on, että  kentällisen peli saattaa usein alkaa pätkiä Puljujärven heikkoihin ratkaisuihin kiekollisena. Peli ajautuu helposti siirtokiekkoihin ja niiden kieli vyön alla jahtaamiseen. Prässääjänä Puljujärvellä on kuitenkin sinänsä hyviä ominaisuuksia työteliäisyytensä ja luistelunopeutensa ansiosta.

Joskus Puljujärvi ampuu myös liian hanakasti matalan maalintekomahdollisuuksien paikoista ja tyrehdyttää hyökkäyksiä siihen. Ongelma myös on, että Puljujärven kamppailupelaaminen laitojen lähellä ei aina sekään aina johda kaksinkamppailuvoittoihin, pelin edistymiseen tai riistoihin riittävän usein, vaikka hän on vanttera ruumiinrakenteeltaan. Kiekottomana Puljujärvi on toki kehittynyt, mutta ei niin paljon, että häntä nyt voisi pitää puolustuspelispesialistinakaan.

Analyysi

On aika oppia katsomaan Jesse Puljujärveä uudella tavalla. Hänestä ei tule sitä supertähteä, jota hänestä aikoinaan maalailtiin. Puljujärven ura ei ole matkalla tällä haavaa siihen, että hänestä tulisi ykkösketjun tason ykköstykkiä nyt nähtyjen näyttöjen valossa, vaikka hänellä onkin ikää vasta 24 vuotta. Se ei silti tarkoita, etteikö Puljujärvi voisi olla arvokas pelaaja NHL:ssä.

Tärkeintä Puljujärven kannalta olisi löytää oma identiteetti NHL-tasolla. Koska se identiteetti ei näytä olevan se tehotykkipelaaja, jollaisena hänet varannut Edmonton toivoi hänen olevan, on keksittävä jotain muuta.

Sekin riittäisi jo hyvään NHL-uraan, jos hän nousisi sarjan hyvien kolmosketjulaisten joukkoon. Siihen yltämiseen ei tarvitsisi pelastaa koko maailmaa, vaan siihen riittäisi 20+ maalin kausi ja viisikkopelissä plusmerkkisen jääkiekon pelaaminen.

Mutta onko se Puljujärven pelaajaprofiili ja sopeutuuko hän siihen? Teoriassa voisi sopeutuakin ja jos Puljujärvi siihen pystyy, se olisi kunnioitettava temppu, jolla NHL-ura saisi lisää vuosirenkaita. Puljujärven historian ja vaikeaan asemaan ajautumisen vuoksi asiaan on kuitenkin suhtauduttava isolla varauksella.

Kausi on joka tapauksessa Puljujärvelle merkittävä. Se määrittää hänen NHL-uransa tulevaisuuden suunnan. Siirtohuhuja ei siksi pidä kavahtaa, sillä maisemanvaihto voisi olla Puljujärvelle pelkästään positiivinen asia.

Mutta tilanne on myös se, että jos oikeaa suuntaa, pelaajaidentiteettiä ja vakiintunutta asemaa ei pian löydy – oli se sitten missä joukkueessa tahansa – suunta voi löytyä ennen pitkää jälleen Euroopasta.