Markus Jämsän aika Vaasan Sportin urheilutoimenjohtajana ei ole varsinainen menestystarina. Vaikka Jämsän ura lähtikin liikkeelle Mestiksen mestaruudella, tuli hän urheilutoimenjohtajan paikalle keväällä, kun tulevan kauden joukkueen rakennus on perinteisesti jo pitkällä.

Seuraavat kaksi kautta Sport vietti vielä Mestiksessä. Organisaation katse oli jo Liigassa, mutta kakkostasolla suurseuraksi kasvanut Sport ja Jämsän rakentamana kahdesti puolivälieriin.

Jämsän alku oli ollut takkuinen, vaikka Liiga-taival ei ollut ehtinyt edes alkaa. Seuralegendaksi itsensä Vaasassa pelannut Jämsä oli joutumassa liian kovaan paikkaan.

Pelkästään tulokset Liigasta ovat suorastaan surkeat. Kaksi kertaa Sport on selvinnyt rimaa hipoen kymmenen parhaan joukkoon, juuri sijalle kymmenen. Eikä puolivälieräpaikka ole lopulta ollut edes kovin lähellä.

Peräti kuudesti on Sport jäänyt kokonaan kymmenen parhaan pudotuspelien ulkopuolelle. Se on surkea suoritus, kun ottaa huomioon kuinka suurissa vaikeuksissa olevia organisaatioita on viidentoista joukkueen Liigaan vuosittain mahtunut.

Päävalmentajilla heikot työkalut

Tempoilusta organisaatiota on ainakin vaikea syyttää. Päävalmentajat Tomek Valtosesta, Ari-Pekka Pajuluomaan ja Risto Dufvaan ovat olleet joukkueen suoritustasoon nähden pesteissään pitkäikäisiä.

Toki Pajuluoma sai potkut kesken sopimuskauden, mutta siitä huolimatta johtamisesta on paistanut, että Sportissa on tiedetty, ettei valmentajan vaihtaminen johda parempaan.

Silloin olisi luonnollista katsoa urheilutoimenjohtajan toimintaan. Jämsä on saanut rakentaa kaudesta toiseen joukkueita, joiden aivan ehdoton maksimi on ollut runkosarjassa sijoittuminen sijalle kymmenen.

Jämsä onnistui vasta tällä kaudella ulkomaalaishankinnoissa nappiin. Simon Hjalmarsson, Axel Holmström ja Jens Lööke ovat etunenässä johtaneet Sportin ruotsalaisrintamaa, joka kestää vertailun lähes minkä tahansa Liiga-joukkueen ulkomaalaisiin. Aiempien kausien hankinnat ovat kuitenkin olleet heikkoja.

Täynnä keskinkertaista kokemusta olleet joukkueet eivät ole saaneet tukea myöskään omista junioreista, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Jo aloittaessaan urheilutoimenjohtajan pestissä Jämsä kertoi prioriteettina olevan esimerkiksi yhteistyö lähialueiden junioriseurojen kanssa.

Käytännössä kuitenkin monet seurat Etelä-Pohjanmaalta kääntyvät Tapparan ja pohjoisemmassa Kärppien puoleen. Mitään junioriputkea Sportiin ei alueella tunnu rakentuvan.

Jämsän aikana myös kaikki muut junioripuolen mittarit nuorisomaajoukkuepelaajista juniorijoukkueiden menestykseen ovat laahanneet. Sport on ollut Liiga-seuroista heikoin junioriseura pitkällä aikavälillä. Nytkin sekä U20-, U18- sekä U16-joukkueet ovat alemman SM-sarjan tason joukkueita.

Se, että Sport uudistaa urheilutoimintaansa, on hyvä askel muutokseen, mutta seuran matka on todella pitkä voittavaksi Liiga-organisaatioksi. Aiemmin nähdyllä tekemisen tasolla kuilu muihin on kasvanut todella rajuksi.