Uusimmat tiedot kertovat, että João Félix olisi siirtymässä Chelseaan. Jukka, mitä ihmettä Chelsean hullunmyllyssä nyt tapahtuu?

Yksinkertaisesti se, että kun Samu Omorodionin varmalta näyttänyt 34,5 miljoonan punnan siirto Atlético Madridista Chelseaan kaatui viime metreillä, se uhkasi kaataa Conor Gallagherin siirron Chelseasta Atlético Madridiin.

Nyt laatikosta vedettiin João Félix, joka toteutuessaan korvaisi Omorodionin siirron ja pelastaisi – sikäli kun se on oikeasti tarpeen – Gallagherin siirron toiseen suuntaan.

Eli hankkiiko Chelsea João Félixin vain, jotta se saa myytyä Gallagherin Atlético Madridiin?

Tältähän tämä näyttää, mutta tässä vaiheessa kaikkia yksityiskohtia ei vielä varmuudella tiedetä. On myös väitetty, että Gallagherin siirrossa olisi jo nimet paperissa, joten mene ja tiedä sitten mikä on totuus asiassa.

Félixin hankinta ei ole Chelsealle myöskään mikään vastenmielinen ajatus. Hän pelasi toissa kauden lopun lainalla Chelseassa ja seuran siirto-osasto olisi halunnut hankkia Félixin jo silloin, mutta manageri Mauricio Pochettino ei halunnut pitää portugalilaista.

Nyt siis tavallaan palataan siihen, mihin vuosi sitten jäätiin.

Jos Félix siirtyy Länsi-Lontooseen, miten merkittävästä siirrosta portugalilaisen hankinnassa on kysymys?

Tässä on kaksi tasoa.

Félix oli viisi vuotta sitten yksi maailman jumaloiduimmista nuorista pelaajista, kun hän siirtyi 126 miljoonalla eurolla Benficasta Atlético Madridiin. Lupaavan alun jälkeen hänen uransa kääntyi alamäkeen ja nyt hän on hylkiö, jota juuri mikään seura ei halua. Taitojen puolesta ottajia olisi, mutta siirtosumma ja hänen palkkansa tekevät paketista monille seuroille liian kalliin.

João Félixin potentiaali ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Jos hän todellakin siirtyisi Chelseaan ja Enzo Maresca löytäisi hänelle oikean roolin ja saisi hänestä irti kaiken potentiaalin, Félix voisi olla yksi tulevan kauden sensaatioista Chelseassa.

Pelkään kuitenkin pahoin, että Félix olisi enemmänkin tähteistä tehty pappilan hätävara, jolla olisi Chelsean kaaoksessa marginaalinen rooli, sillä tärkein taso on kuitenkin Chelsea itse.

Lue myös: João Félix ei ole enää jumaloitu taideteos, vaan syöksykierteen syömä mysteeri

Me näimme puolitoista vuotta sitten, että Chelsea oli niin sekaisin sekä kentällä että kentän ulkopuolella, että uusien pelaajien oli todella vaikea sopeutua siihen kaaokseen. Félix oli odotuksiin nähden pettymys ja samaan aikaan 100 miljoonalla eurolla hankittu Mykhailo Mudryk on yksi kaikkien aikojen siirtoflopeista Englannissa.

Ongelmana on, ettei tuo kaaos oli kadonnut mihinkään. Pikemminkin se on vain syventynyt.

Chelsealla on tällä hetkellä lainalla olleet pelaajat mukaan lukien 56 pelaajaa edustusjoukkueen ringissä.

56 pelaajaa!

8 maalivahtia, 16 puolustajaa, 15 keskikenttäpelaajaa, 9 laitahyökkääjää ja 8 hyökkääjää.

Kenenkään ei tarvitse edes kysyä, onko tässä mitään järkeä.

Ja tämän sotkun päällä on manageri, jonka Leicester oli lähellä erottaa viime keväänä, kun sen 14 pisteen johto Mestaruussarjassa suli käteen ilman, että Maresca olisi keksinyt, mitä olisi pitänyt tehdä syöksyn pysäyttämiseksi.

Leicester voitti toki lopulta Mestaruussarjan ja nousi Valioliigaan, mutta Mestaruussarjan voittaminen ei ole tänä päivänä kovinkaan kummoinen meriitti.

Eli mitä Chelsealta voidaan tulevalla kaudella?

Valioliigan tekee herkulliseksi se, että tulevalla kaudella Arsenalin ja Manchester Cityn takana on monta suurta kysymysmerkkiä – Manchester United, Tottenham, Chelsea ja jopa Liverpool ja Aston Villa. Kahden kärkiseuran haastajista vain Newcastlen tilanne näyttää sellaiselta, ettei sen yllä ole suuria kysymysmerkkejä, ellei siirtoikkunan loppumetrit muuta tilannetta.

Chelsealla näitä kysymysmerkkejä on enemmän kuin millään muulla kärkiseuralla. En kuitenkaan pidä tilannetta täysin toivottomana. Jos – ja korostan sanaa jos – Maresca osaisi siivota tuon jättiläismäisen rinkinsä ja poimia sieltä oikeat taimet ja raakata muun roinan sivuun, kyllähän noista pelaajista saisi joukkueen.

Itse asiassa jopa hyvän joukkueen.

Chelsea on ostanut viikonloppuna varmistuneen Pedro Neton 54 miljoonan punnan siirron jälkeen yksistään tänä kesänä 12 pelaajaa eivätkä siirrot tähän tai João Félixiin välttämättä lopu. Chelsea on koko kesän linkattu Napolin Victor Osimheniin, eikä ovi Osimhenin siirron suhteen ole vieläkään kokonaan kiinni.

Palaajasiirtoa suurempi kysymys on kuitenkin se, osaako Maresca rakentaa noista pelaajista menestyvän joukkueen ja saako hän aikaan myös tuloksia.

Maresca on ehtinyt valmentaa urallaan Manchester Cityn kehitysjoukkuetta ja toimia vuoden Pep Guardiolan apulaismanagerina, ja Cityn vaikutus näkyy hänen jalkapallossaan.

Hän ei ole kuitenkaan mikään Guardiola tai Mikel Arteta, ja vaikka hänen jalkapallossaan on sama dna kuin Manchester Cityn ja Arsenalin pelaamisessa, se ei vielä takaa mitään. Jokainen muistaa, miten kuoppainen Artetan alku oli Arsenalissa.

Chelsea teki Marescan kanssa viisivuotisen sopimuksen. Kun sen päälle lisätään se, minkä ikäisiä ja millaisia pelaajia Chelsea on kesän aikana ja kahden viimeisen vuoden aikana suurten tähtien vastapainoksi hankkinut, niistä  voisi päätellä, että Chelseassa on alkamassa useamman vuoden prosessi, jossa oleellista ei ole se, mitä tulevalla kaudella tapahtuu, vaan mitä muutaman lähivuoden aikana tapahtuu.

Chelsea ja pitkäjänteinen prosessi on kuitenkin sellainen käsitepari, että siihen on vaikea uskoa. Tässä on turha palata enää Roman Abramovitšin aikaan, riittää kun katsoo, mitä Chelseassa on tapahtunut kahden viimeisen kauden aikana Todd Boehlyn seurakunnan otettua saarnavastuun The Bridgella.

Joukkueen rakentamisessa ei ole ollut Boehlyn aikana päätä eikä häntää ja Maresca on kahdessa vuodessa Chelseassa jo viides manageri. Pochettino kesti lauteilla koko kauden, mutta toissa kaudella Chelseaa ehtivät luotsata Thomas Tuchel, Graham Potter ja Frank Lampard.

Sanoit kuitenkin, ettei Chelsean tilanne ole toivoton. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa?

Jos Maresca poimii puutarhastaan oikeat pelaajat ja saa heidät pelaamaan potentiaalinsa mukaisella tasolla, niin tuosta ryhmästä saa paperilla muovattua sellaisen ryhmän, että se taistelee Mestarien liiga -paikoista.

Haasteena on kuitenkin se, että joukkueessa on paljon sellaisia pelaajia, joiden osaaminen pitäisi pystyä maksimoimaan alkaen Moises Caicedosta, Kiernan Dewsbury-Hallista, Christopher Nkunkusta, Nicolas Jacksonista eja nyt vielä João  Félixistä, eikä Enzo Fernández’kaan ole täyttänyt niitä odotuksia, joita häneen on asetettu.

Lisäksi joukkueessa on useita erittäin loukkaantumisherkkiä pelaajia. Joukkueen ylivoimaisesti paras puolustaja Reece James on jälleen loukkaantunut ja sivussa ainakin syyskuun lopulle asti, Nkunkun viime kausi meni pipariksi loukkaantumisten vuoksi ja Jacksonin kesäkuussa tullut polvivamma ei ole vieläkään parantunut.

Chelsean kesän harjoituspelit eivät ole sujuneet mitenkään valssaten, mutta en panisi niille vielä painoa. Avainkysymys Chelsean kannalta on se, miten sen peli lähtee kehittymään kauden alussa ja millaisen sen tulokset ovat ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana.

Chelsea aloittaa kautensa kotiottelulla Manchester Citya vastaan. Jos siinä ottelussa tulee tappio, kukaan ei ole moksiskaan, ellei kysymys ole teurastuksesta. Sitten tulee kuuden ottelun putki, jonka aikana Chelsea kohtaa vieraissa Wolverhamptonin, Bournemouthin ja West Hamin ja kotona Crystal Palacen, Brightonin ja Nottinghamin.

Niissä otteluissa pelataan paljon suuremmista panoksista kuin pelkistä yksittäisten otteluiden voittamisesta ja häviämisestä. Kohtalaisen helppo ohjelma antaa mahdollisuuden erinomaiseen kauden avaukseen, mutta helpohkossa ohjelmassa on myös riskinsä:

Entä jos pisteitä ei tulekaan toivottua vauhtia ja Chelsea on lokakuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen jossain sarjan puolenvälin paikkeilla tai sen alapuolella? Piirrelläänkö The Bridgella silloin hienoja prosessikaavioita vai tutkitaan sarjataulukoita ja mietitään, mistä löytyisi seuraava manageri?

Mikä on siis konkreettinen prognoosisi Chelsean kaudesta?

Jos Chelsea ostaa elokuussa vielä Victor Osimhenin tai ylipäätään uuden keskushyökkääjän tai se saa puristettua Jacksonista lähemmäksi 20 liigamaalia, Chelsea taistelee parhaassa tapauksessa pääsystä ensi kauden Mestarien liigaan.

Haitari on kuitenkin suuri. Chelsea oli Pochettinon johdolla viime kaudella pitkään sarjan keskivaiheilla, kunnes nousi hyvän loppukauden ansiosta kuudenneksi ja selviytyi Konferenssiliigaan.

Eli haitarin alapää on sijoilla jossain sijoilla 8-10.

On myös mielenkiintoista seurata, miten Marescalle käy. Ehkä hänen kannattaisi asua ensimmäinen vuosi Lontoossa vielä vuokralla ja miettiä talon ostamista vasta sitten.