Joensuun Maila

Mitä kausi 2021 kertoi Joensuusta?

Kausi oli Joensuulle raskas pettymys, mitä kuvaa se, että JoMa joutui vaihtamaan kesken kauden pelinjohtajaa. Uuden startin kauteen elokuussa tehnyt Joensuu kykeni lopulta haastamaan tosissaan puolivälierissä Sotkamon, vaikka taipui viiden ottelun sarjassa niukkaan 2-3-tappioon.

Joensuuta voidaan toki arvioita tämän kauden perusteella, mutta paljon oleellisempaa on katsoa hieman suurempaa kuvaa.

JoMa voitti syksyllä 2019 toisen peräkkäisen Suomen mestaruuden, mutta siitä joukkueesta on jäljellä ensi kauden joukkueessa vain kaksi kokenutta pelaajaa – Iiro Kuosa ja Henri Litmanen – sekä kolme omaa junioria, Konsta Kettunen, Konsta Piironen ja Samuel Tirkkonen.

Lähtijöiden ja tulijoiden muuttaminen numeroiksi tarkoittaa, että Joensuussa on tehty likimain samanlainen uuden joukkueen nopea rakentaminen kuin Mansessa. Kohu vain ei ole ollut yhtä kova.

Muutos on ollut osittain hallittu, osittain hallitsematon.

JoMa halusi mestaruusvuosiensa jälkeen nuorentaa ja halventaa joukkuetta, mutta Joensuussa ei nähty Mansen hurjaa iskua siirtomarkkinoilla. Mansen tämän kauden mestarijoukkueessa pelasi peräti viisi entistä jomalaista. Osasta heistä JoMa olisi ollut itsekin valmis luopumaan, osasta ei.

Joensuussa puhuttiin alun perin, että JoMalle riittäisi olla mukana kärkikamppailuissa, mutta sen ei tarvitsisi joka vuosi olla mestari tai välttämättä edes mitaleilla. Tämän kesän ja syksyn liikkeet siirtomarkkinoilla näyttivät kuitenkin, ettei enää pelkkä kärjen mukana pelaaminen riitä. JoMa on rakentanut Mehtimäelle ensi kaudeksi joukkueen, joka taistelee  Suomen mestaruudesta siinä missä muutkin kärkiseurat.

Kaiken lisäksi JoMan otteissa on ollut samanlaista brutaalia suoraviivaisuutta kuin takavuosien tähtijoukkueita kasatessa. Eniten närää pesäpallopiireissä on aiheuttanut se, että Ari Mononen houkutteli Pesäpalloliiton kehitysjohtajan Mikko Huotarin JoMan pelinjohtajaksi. Seurajohtaja-Monoselta se oli kova veto, mutta erittäin vaikutusvaltaiselta Pesäpalloliiton varapuheenjohtajalta moraalisesti vähintäänkin arveluttava kaappaus.

Miten Joensuu muuttuu?

Joensuu on siirtomarkkinoiden suurin vahvistuja. JoMa sopi jo kesällä JymyJussien Elmeri Liedon ja Imatran lyöjäjokerin Juho Toivolan siirroista Kerubille. Siirrot olivat perusteltuja, sillä kaksi ikonista jomalaista, Mikko Kemppainen ja Aleksi Rautiainen, lopettivat uransa tähän kauteen. Lieto korvaa Kemppaisen ulkona ja on sisällä Kemppaista tärkeämpi pelaaja. Toivolalla on tekemistä täyttää Rautiaisen saappaat, mutta Toivola on profiililtaan ja ominaisuuksiltaan samanlainen kumurajokeri ja hyvä kakkosvaihdon purkaja kuin Rautiainen.

JoMan hankinnat eivät jääneet tähän. Ensimmäinen kohuttu veto oli yllä mainittu Mikko Huotarin palkkaaminen uudeksi pelinjohtajaksi. Häntä seurasivat kaksi etumieshankintaa, Siilinjärven Ville Lantiainen ja Hyvinkään Kristian Malikine. Samalla JoMa sai Iiro Kuosan rinnalle etukentän ammattipelaajan, itse asiassa kaksikin.

Varsinainen pommi jysähti kuitenkin lokakuun lopussa, kun haaviin tarttui uransa syksyllä lopettanut huippulukkari Topi Kosonen, joka ottaa ykköslukkarin paikan Ville Väliaholta. Väliahollakin on sopimus ensi kaudeksi, mutta tässä ehtii tapahtua vielä paljon asioita ennen kauden alkua – varsinkin, kun JoMa nappasi leiriinsä myös Hyvinkäällä loppukaudella pelanneen lukkari Joona Iivosen.

Kokonaisuudessaan JoMalla on mestaritason materiaali. Se saa rakennettua kaksi kärkeä, joista kakkoskärkikin on kovempi kuin monen Superin seuran ykköskärki. Kotiutusvoima on myös raskasta sarjaa, sillä kahden lyöjäjokerin, Patrik Wahlstenin ja Juho Toivolan lisäksi, Henri Litmanen, Konsta Kettunen ja jopa Topi Hurskainen ja Topi Kosonenkin pystyvät kotiuttamaan.

Joensuulla oli päättyneellä kaudella suuria ongelmia pelintekemisen kanssa, mutta ensi kesänä sen ei pitäisi enää vaivata.

Ulkona Joensuu on kivikovaa tekoa takakenttää lukuun ottamatta. Konsta Piirosella ja varsinkin Topi Hurskaisella on takanaan vaikea kausi, eikä SiiPestä lainalta palannut Justus Niemeläinen ole vielä mikään takuuvarma huippujoukkueen koppari.

Mikko Huotarin kohuttu kaappaus Pesäpalloliitosta on myös mielenkiintoinen veto. Huotarilla on kovan pesäpallo-osaajan maine ja hänen auktoriteettiaan myös kuunnellaan, mistä kertoo se, että Joensuulla on Huotarin toiveiden mukaisesti ensi kaudella erittäin kova ja erittäin leveä materiaali niin kentällä kuin kentän ulkopuolella.

Lopulta kaikki kuitenkin tiivistyy samaan asiaan kuin sadetanssissa. Tanssia voi moni osata, mutta vain se lopulta ratkaisee, tuleeko taivaalta vettä. Siksi Joensuussakin kannattaa katsoa tarkkaan taivaalle ensi kaudella.

Missä hapessa seura on?

JoMa nousi 2010-luvun loppupuolella Superin uudeksi lippulaivaseuraksi ja vaikka kaksi edelliskautta ovatkin päättyneet mitalittomaan syksyyn, JoMa on edelleen vahva ja hyvin orgsanisoitu pesäpalloseura, ja seurana ilman muuta Superin kermaa.

Joensuu on pesäpallokartalla iso talousalue, JoMalla on takana varakkaat rahoittajat ja puitteet Joensuussa ovat huippuluokkaa. Myös joensuulainen pesisyleisö on osoittanut, että se syttyy pesäpallolle, kunhan menestystä tulee.

Joensuussa on saatu raiteille myös oma juniorituotanto ja vaikka ensi vuonna kynnys päästä pelaavaan kokoonpanoon on uusilla nuorilla haastajilla korkea, JoMalla on koossa nuori joukkue, jossa on avainrooleissa myös sen omia junioreita.

JoMa on ilman muuta yksi niistä seuroista, jotka tulevat hallitsemaan tulevina vuosina ja miksei tulevina vuosikymmenenäkin pesäpalloa.