Vimpeli voitti kärkiseurojen kohtaamisessa Joensuun kotonaan 2-0 (4-3, 3-1). Pekka, miten analysoit ottelun?

Ottelu ei ollut kummaltakaan joukkueelta mikään huippuesitys ja vaikka Joensuu olikin ensimmäisellä jaksolla ensimmäisen vuoroparin kolmen juoksun turvin pitkään jaksovoitossa kiinni, Vimpeli tuli takaa ja voitti ensimmäisen jakson niukasti.

Voittiko ansaitusta, siitä voidaan urheilussa aina keskustella. Ehkä osuvampi kysymys on, voittiko Vimpeli jakson onnekkaasti, koska Vimpeli tuli ensimmäisen jakson viimeisessä vuoroparissa tasoihin varsin erikoisen episodin seurauksena kahden palon tilanteessa. Aleksi Lassilan läpilyönti oli toki moitteeton, mutta Joensuun takakenttä löysi pallon nopeasti, mutta taittoheiton sihti oli kadoksissa ja Vimpeli pääsi ohi menneen heiton ansiosta tasoihin 3-3:een – ja sitten Jukka-Pekka Vainionpää pisti perään vielä voittojuoksun.

You can use your €100 free bet, offered by LeoVegas, to any sport including baseball!

Vimpelin peli oli ensimmäisellä jaksolla huolimatonta, mitä kuvaa se, että sille tuli puolenkymmentä ykköspaloa ja niitä tuli myös kokeneille pelaajille yksinkertaisissa kopinnostotilanteissa. Toisella jaksolla Vimpeli paransi peliään ja vaikka numerot pysyivät kohtuullisina ja JoMa nosti päätään vielä neljännen tasoittavalla, Vimpeli oli kuitenkin selvästi parempi joukkue toisella jaksolla ja ansaitsi kokonaisuudessaan voittonsa.

Vaikka Vimpelin sisäpeli yskikin välillä, ulkopeli oli kokonaisuudessaan vahvaa ja JoMan kaikki neljä juoksua tulivat hyvillä lyönneillä. Ehkä Juho Toivolan avausjakso ensimmäisellä jaksolla oli sellainen, jonka Severi Lassila olisi huippusuorituksella voinut estää, mutta sekin oli hyvä lyönti – ja Lassila poltteli varsinkin toisella jaksolla Joensuun etenijöitä rennolla kädellä.

Joensuun pelaamisessa korostui se, että pääpelintekijä Elmeri Liedolle sattui harvinainen musta päivä. On selvää, että kun pääpelintekijä epäonnistuu näin pahasti, silloin ollaan vaikeuksissa. Totta kai Samuel Tirkkosen ja Patrik Wahlstenin puuttuminen kokoonpanosta näkyi JoMan pelissä, mutta ei se ratkaissut tätä ottelua.

Joensuu on pelannut nyt kahdeksan ottelua. Mitä JoMasta voidaan näiden pelien perusteella päätellä?

Uusi pelinjohtaja Mikko Huotari ei ole tuonut Joensuun pelaamiseen sellaista tason nostoa, jota häneltä odotettiin. Sisäpeli on ollut ennalta arvattavaa ja aneemista. Tilannetta ei helpota se, että joukkueessa on ollut koko ajan poissaoloja ja loukkaantumisia ja kiveen hakattua ykköskärkeä ei vielä löytynyt.

JoMan kotiutusosasto on pelottavan kapea. Toivola on ollut vahvassa vedossa ja Henri Litmanen on hyvä sarana ja jos hänelle tulee kotiutustilanteita, hän kyllä hoitaa tonttinsa. Sen sijaan toinen lyöjäjokeri Patrik Wahlstenin ja kotiutustehtäviä paljon saava Topi Kosonen ovat sitten suurempi kysymysmerkki.

Kotiutusosaston kapeus korostaa sitä, että ykköskärjen pelin on kuljettava ja kotiutusten on osuttava oikeille pelaajille. Itse asiassa Joensuun tilanteen voisi tiivistää siten, että ykköskärjen ja kotiuttajien on onnistuttava jatkossa täydellisesti tai sitten ollaankin ihmeissään.

Kysymys ei ole enää siitä, pysyykö Joensuu enää mukana kärkiseurojen vauhdissa taistelemassa runkosarjan voitosta, vaan pysyykö se viiden joukossa. Vimpeli ja Kouvola ovat tällä hetkellä sarjan selvästi kaksi vahvinta joukkuetta ja Manse tulee vielä kolmanneksi kärkijoukkueeksi.

Sitten kysymys onkin siitä, mitä tapahtuu Sotkamon, Joensuun, Hyvinkään ja Kempeleen muodostamassa ryhmässä. Jos JoMan tilannetta vertaa esimerkiksi Sotkamoon, Jymyn ykköskärki on astetta konemaisempi ja vaikka Roope Korhosellekin sattuu heikompia pelejä, Jymy on tässä mielessä JoMaa vahvemmassa asemassa. Ulkopeli on molemmilla vahvaa. JoMalla se on vahvaa riippumatta siitä, syöttääkö Ville Väliaho vai kauden parhaan ottelunsa sunnuntaina lukkarina pelannut Topi Kosonen.

Entä sitten Vimpeli?

Vimpelin on tällä hetkellä sisäpelinsä osalta sarjan vaarallisin joukkue. Sillä on kaksi vahvaa kärkeä ja Superin kovin jokerikaksikko. Kaiken lisäksi joukkueessa on useita pelaajia, joilla on varma kumura ja joilla on myös vahva läpilyöntiuhka, ja Tomi Niskanen antaa joukkueen pelata railakasta lyöntipeliä.

Myös ulkopeli on kokonaisuudessaan vahvaa ja polttolinjassa löytyy Lauri Vihriälän ja Juho Heikkalan kaltaisia nuoria vastuunkantajia ja on mielenkiintoista nähdä, mille ulkopelipaikalle Mikko Kanala istutetaan saadessaan kätensä kuntoon.