Joensuun Maila

Lähtötilanne

Joensuu juhli historiallisia Suomen mestaruuksia vuosina 2018 ja 2019. Sen jälkeen Itä-Suomen uuden mahtiseuran käyrä on ollut laskeva. Joensuu on pysynyt hajuetäisyydellä mestaruuksista ja loppuotteluista, mutta syksyn 2019 jälkeen se on voittanut vain yhden mitalin – SM-pronssin toissa kaudella.

Viime vuonna joukkue putosi jo puolivälierissä Kempeleelle.

Joensuu on viime vuosina käyttänyt rahaa pelottomasti. Myös viime syksynä se oli siirtomarkkinoilla suurissa otsikoissa.

Viime kauden joukkueesta lähtivät kovat avainpelaajat Iiro Kuosa ja Elmeri Lieto, minkä lisäksi myös Juho Hacklin ja Topi Kosonen jäivät ilman jatkosopimusta.

Niko Korhonen tuli Joensuusta korvaamaan Lietoa ja Joni Lehikoinen Kiteeltä paikkaamaan Kuosan lähtöä etukentältä. Joensuu hankki toiseksi lyöjäjokeriksi Joosua Rätön Haminasta.

Kausi 2024

Korhosta ja Lehikoista on turha verrata yksi yhteen Liedon ja Kuosan kanssa, sillä paljon tärkeämpää on iso kuva. Se kuva kertoo, että Joensuu on vahvistunut viime kaudesta. Varsinkin toisen lyöjäjokerin hankkiminen Juho Toivolan rinnalle oli iso asia, sillä yksi Joensuun menestysvuosien tärkeimpiä akseleita oli kahdella huippuluokan lyöjäjokerilla pelaaminen.

Myös viime kauden sivussa olleen Samuel Tirkkosen paluu on iso plussa, varsinkin, jos Tirkkonen toipuu sellaiseen pelikuntoon, jossa hän oli 2-3 vuotta sitten.

Joensuun ulkokenttä kestää vertailun sarjan kovimpien ulkokenttien kanssa. Ville Väliahon hyvyydestä kiistellään ympäri Suomea, mutta Väliaho on Superin hankalimpia lukkareita. Ukko Schroderus on hyvä kirittäjä Väliaholle.

Lehikoinen on hyvä korvaaja Kuosalle etukentälle, ja nuoresta Kasperi Hämäläisestä on kehittynyt varteenotettava etumies Lehikoisen rinnalle.

Linjassa Korhonen ottaa yhdessä Konsta Kettusen kanssa johtavan pelaajan roolin. Korhonen ja Kettunen ovat myös kaksi joukkueen johtavaa pelaajaa henkisessä mielessä. Korhonen ei pidä johtajuudestaan ääntä, mutta hänen auktoriteettinsa on kokemuksen ja hurjien saavutusten sekä tasaisen luonteensa vuoksi kovaa luokkaa.

Kokenut luottopelaaja Henri Litmanen ottaa kolmannen linjan paikan ja neljännessä paikassa on vahvimmin kiinni Iiro Nokkala, joka pelasi TalviSuperissa useita hyviä otteluita ulkona.

Tirkkonen on myös vahva ehdokas linjaan, jos hänen selkänsä kestää täysipainoisen pelaamisen. Myös nuori Elmeri Lonkainen on yksi vaihtoehto linjaan.

Takakentällä Konsta Piironen ja Justus Niemeläinen on itseoikeutettu kaksikko, sillä ilmiselvää vaihtoehtoa heille ei takakentälle ole.

Sisällä Joensuu saa huippuluokan kärjen. Ykkösenä ja kakkosena pelaavat Kettunen ja Piironen ovat TalviSuperin perusteella häikäisevässä juoksussa, ja Korhonen on kolmosena vuorenvarma pelintekijänä.

Päävastuun kotiutuksista kantavat Toivola ja Rättö. Kaksikon vastuu on suuri, sillä Joensuun kotiutusosasto on edelleen kapea. Litmanen on edelleen vaarallinen mailassa ja Kettusessa olisi potentiaalia kotiuttajana, mutta hän tärkein tehtävänsä on mennä kärkimiehenä kentälle.

Kakkoskärjen veturina on Hämäläinen. Tirkkonen aloittanee kauden jokerina, mutta hän olisi vahva lisä hyvänä ykkösvaihdon purkajana myös kakkoskärkeen.

Joensuun kakkoskärki on kokonaisuudessaan perushyvä kakkoskärki ja on varmaa, että pelinjohtaja Mikko Huotari tulee sitä myös käyttämään.

Huotarilla on pelinjohtajana edelleen todistettavaa. Hänellä on nytkin käsissään joukkue, joka voi taistella loppuotteluun pääsystä ja Suomen mestaruudesta. Putoaminen toisena vuonna peräkkäin puolivälierissä olisi iso pettymys Joensuulle – ja katastrofi Huotarille.

Arvio

Joensuu on vahvistunut viime kaudesta ja sen joukkueen rakenne ja roolitus ovat nyt selkeämmät kuin viime kaudella. Tässä mielessä Joensuulta voidaan odottaa vahvaa kautta.

Joensuu kuuluu yhdessä Sotkamon, Vimpelin ja Kempeleen kanssa sarjan neljän vahvimman joukkueen koriin. Erot seitsemän kärkijoukkueen välillä ovat kuitenkin niin pienet, että hyvän ja huonon kauden ero voi olla tuloksellisesti massiivinen.

Joensuulla on sauma nousta mestaruustaisteluun, mutta toisaalta se voi pudota tänäkin vuonna jo puolivälierissä tulipa vastaan  mikä tahansa seitsemästä kärkiseurasta.

Tulevaisuus

Joensuu lähtee hakemaan jälleen loppuottelupaikkaa, mutta Joensuussa ollaan valmistautumassa jo tarinan seuraavaan lukuun.

Se luvun ääriviivat ovat ilmeiset. Vuoden 2018 mestarijoukkueen pelinjohtaja Petri Pennanen on palaamassa JoMan organisaatioon ja hänen odotetaan ottavan myös pelinjohtajan tehtävät vastuulleen viimeistään kaudella 2026.

Joensuussa valmistaudutaan myös kahteen yllättävään ja osin tarpeettomaan pelaajavaihtoon.

Ville Väliahon asema Joensuussa ei ole ollut kadehdittava. Kaksi vuotta sitten hänen paikalleen hankittiin kovalla rahalla Topi Kosonen, mutta Väliaho vastasi haasteeseen ja piti ykköslukkarin paikan itsellään.

Nyt Väliahoa ollaan jälleen kampeamassa ulos ykköslukkarin paikalta. Seurajohdossa ja kannattajien keskuudessa on vallalla oppi, ettei Väliaholla voiteta mestaruutta.

Olen eri mieltä. On totta, että Väliaholta puuttuu varma tolppa ja hänelle sattuu edelleen polttoheitoissa kiinniottovirheitä, mutta samanlaisia virheitä sattuu muillekin lukkareilla. Niistä vain ei tehdä samanlaista numeroa kuin Väliahon virheistä, joista on tullut pesäpallon seuraajille helppoa puhetta.

Väliahossa kannattaisi katsoa hänen vahvuuksiaan. Varsinkin hänen syöttönsä on sarjan vaikeimpia. Väliaho uskaltaa venyttää härskisti matalan rajaa ja syöttöliikkeensä sääntöjenmukaisuutta.

Väliaho suurin heikkous on hänen sisäpelinsä. Jos Joensuu haluaa vaihtaa Väliahon sisäpelin perusteella, siinä on logiikkaa, muuten ei.

Jos Joensuu vaihtaa lukkaria, sillä on silloin kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on nuoren Ukko Schoroderuksen nostaminen jo ensi kaudella ykköslukkariksi. Toinen vaihtoehto on hakea ensi kaudella vapailla markkinoilla oleva Juha Puhtimäki Tampereelta neljän kauden jälkeen takaisin Joensuuhun. Joensuulaisyleisö ottaisi Puhtimäen avosylin vastaan, mutta mitä päättää seurajohto?

Toinen samankaltainen kysymys on se, miten vahva luotto koppari Justus Niemeläisellä on Joensuun seurajohdossa.

Superista löytyy toki parempia koppareita kuin Niemeläinen, mutta heitä on vaikea saada irti nykyisistä seuroista. Henri Puputin hankkimisen Niemeläisen tilalle voisi vielä ymmärtää, mutta jos Niemeläinen vaihdetaan samantasoiseen koppariin, siinä ei välttämättä ole hirveästi järkeä.

Niemeläinen on vasta 22-vuotias ja hän on kehittynyt kopparina koko ajan lupaavin askelin. Niemeläinen on myös seuran oma juniori, joten siinäkin mielessä Niemeläiseen luottaminen olisi perusteltua.

Joensuun tulevat ratkaisut ovat vielä viimeistelemättä, mutta niiden suunta ja tavoite ovat selviä. JoMa tähtää tulevina vuosina jälleen tosissaan Suomen mestariksi. Vaikka mestaruuteen on sauma jo tällä kaudella, Pennasen johdolla sauman leveys tulee kasvamaan. Jos ei moottoritieksi, niin tieksi joka tapauksessa.

Tehtävää helpottaa se, että Joensuun Mailan takaa löytyy rahaa ja sitä uskalletaan myös käyttää. Muutenkin Joensuusta on tullut vahva pesäpallokaupunki. Joensuussa on Superin suurimmat yleisömäärät ja JoMalla on joukkue naisten Superissa ja miesten Ykköspesiksessä.

On ymmärrettävää, että tällaisessa myötätuulessa huudetaan muutakin kuin vain hyviä sijoituksia.