Mitä ottelu kertoi Joensuusta?

Joensuulla on tällä hetkellä käsissään yllättävä ja käsittämätön kriisi – sen ulkopeli.

Joukkue, joka on tunnettu viime vuosina ennen muuta huipputiivistä ulkopelistään, on antanut kolmessa ensimmäisessä ottelussa 34 juoksua. Se on antanut kaikki juoksut kaiken lisäksi kotikentällään ja sellaisia joukkueita vastaan, joista yhtään ei voida luokitella sarjan kärkijoukkueeksi. Hamina teki avausottelussa Mehtimäellä 6 juoksua, Kempele ja tiistainen vastustaja Hyvinkään molemmat 14 juoksua.

Joensuu voi sanoa, että sen kotikenttä on ollut lämpimien säiden seurauksena yllättävä kimmoisa, josta on noussut pomppukin. Mutta se ei selitä Joensuun surkeaa ulkopeliä.

Joensuun ulkopelissä ei ole yhtä kohata, jonka korjaamalla se voisi ratkaista ulkopelin ongelmat yhdellä iskulla. Kaiken lisäksi ilmeisin korjausliike, kokeneen Antti Hartikaisen siirtäminen ulos, ei korjaisi käytännössä mitään, sillä hänen paikallaan takalukijana ja takatilanteissa kolmoskulmaa pelaava Samuel Tirkkonen on ollut Joensuun harvoja onnistujia ulkopelissä.

Joensuun vuotaminen alkaa lukkari Ville Väliahosta. Hänen perussyöttöään voidaan pitää ilkeänä, mutta totuus on, että niin Kempele kuin varsinkin Hyvinkää pääsi lyömään hyviä lyöntejä Väliahon syötöistä.

Etukenttä ei voinut Hyvinkään toisen jakson vyörytykselle mitään. Linja koostuu sen sijaan Mikko Kemppaista lukuun ottamatta kokemattomista pelaajista. Tiistaina linjassa Kemppaisen lisäksi pelasivat Konsta Kettunen, Erkka Gröhn ja Samuel Tirkkonen. Kysymys ei niinkään ollut siitä, että linja olisi tehnyt näkyviä virheitä, vaan olisiko se paremmalla ja tiiviimmällä pelaamisella voinut torjua osan Hyvinkään lyönneistä. Kärkijoukkueiden linjat olisivat, JoMan ei.

Suurin peiliin katsomisen paikka on kuitenkin takakentällä. Lauri Kivinen oli kakkoskopparina takuuvarmaa betonia, mutta niin kakkoskopparina pelaava Topi Hurskainen kuin kolmoskoppari Konsta Piironen tekivät tiistaina selkeitä virheitä ja pelasivat koko ajan epävarmasti. Pelinjohtaja Mikko Korhosen on pakko miettiä Hurskaisen siirtämistä takaisin omalle paikalleen kolmoskoppariksi, jossa hän oli viime kaudella hyvä – olkoonkin, että Piironen pelasi mestaruuskaudella 2019 kauden lopussa juuri kolmoskopparina.

Tällä ulkopelillä Joensuun on turha puhua runkosarjan voitosta tai Suomen mestaruudesta. Tämä ei ole sarjan kärkijoukkueen ulkopeliä, vaan keskikastin joukkueen ulkopeliä. Hyvinkäällä oli paljon hyviä ja jopa erinomaisia lyöntejä, mutta kokonaisuudessaan Joensuun ulkopeli oli kuitenkin luokatonta ja Mikko Korhosen on pakko keksiä siihen nopeasti korjauslääkkeet.

Joensuuta on vielä turha haudata, sillä kauden aikana ehtii vielä tapahtua paljon, mutta sen ulkopelin ongelmien korjaaminen ei ole helppoa. Eikä kaikilta osin varmaa. Mutta odotetaan vielä muutama ottelu ja varsinkin ensimmäiset ottelut kärkijoukkueita, ja katsotaan sitten uudelleen, onko JoMa mukana mestaruustaisteluissa. Sisäpelinsä puolesta se voisi olla, mutta tämän hetkisen ulkopelinsä takia ei.

Mitä ottelu kertoi Hyvinkäästä?

Ottelu kertoi ennen muuta siitä potentiaalista, mitä Hyvinkää voi olla parhaimmillaan. Tampere-ottelu oli nihkeä ja myös Joensuussa varsinkin kärkimies Teemu Nurmio oli ensimmäisellä jaksolla jäässä. Mutta toisella jaksolla nähtiin täysin erilainen Tahko. Kärki rullasi ja teki tilanteita, ja Tahkon pääkotiuttajat, Kalle-Tapio Huusko, Teemu Nikkanen ja Juha Korhonen, olivat erinomaisessa iskuissa. Ja vaikka JoMan ulkokenttä antoikin lahjoja, mukaan mahtui myös erinomaisia lyöntejä.

Tahkon sisäpelin arvoa lisää se, että Patrik Vartama ei ole takareisivamman takia juoksukunnossa ja pelaa siksi ysinä. Kun Vartama saadaan takaisin täyteen iskuun, Tahkon sisäpelipotentiaali nousee entisestään. Mutta ei nuolaista vielä Tahkonkaan osalta, sillä Tampere-ottelu osoitti, ettei Tahkon sisäpelikone ei ole mikään idioottivarma takuutuote.

Myös Tahkon ulkopelissä oli tiistaina paljon positiivista, vaikka joukkue antoikin 12 juoksua. Alkukauden ehdoton onnistuja on ollut 18-vuotias lukkari Petteri Alanen, joka vei tiistaina lukkareiden taistelun Ville Väliahoa vastaan 6–0. Alanen on nousemassa kovaa vauhtia haastajakaartin lupaavimmaksi nuoreksi lukkariksi, jos otteet jatkuvat ja pysyvät tällaisella tasolla.

Toinen suuri ilonaihe on ollut Kalle-Tapio Huusko. Huusko on ollut erinomainen mailassa ja aloittanut kauden vahvasti myös polttolinjassa. Huusko pelaa vaihtotilanteissa takalukijana ja takatilanteissa kakkosvahtina, eikä hänellä ole palloa poltellut. Tahkolta oli viisas veto pitää Huusko, vaikkei hän onnistunutkaan lukkarina. Tahkon päätöksessä painoi Huuskon panos sisäpelissä, mutta nyt Hyvinkäällä voidaan iloita aidosti myös Huuskon ulkopelistä.

Voitto Joensuusta ja tiistain esitys osoittivat, että Tahkon kanssa pitää jokaisen joukkueen olla varuillaan, jos sen peli rullaa. Mutta tuossa edellisessä lauseessa oli yksi sana, joka on Tahkon tämän kauden haaste – jos.