Jokerien tarpominen riisuu alastomaksi koko suomalaisen jääkiekon

Jääkiekko

Jokerien tarpominen riisuu alastomaksi koko suomalaisen jääkiekon

Jokerien merkitys ja asema suomalaisessa miesten jääkiekossa on lysähtänyt lähes olemattomaksi. Mutta yksi opetus tällä rikkinäisellä tarinalla kuitenkin on.

Juuso Kokkonen
TEKSTI Juuso Kokkonen
@JuusoKokkonen
JULKAISTU 9.3.2021 | KUVAT All Over Press

Suomalaisen KHL-projektin Helsingin Jokerien seitsemän kausi itäliigassa päättyi tiistaina pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Lokomotiv Jaroslavl voitti sarjan otteluvoitoin 4–0. Lokomotiv teki sarjassa 13 maalia, Jokerit kolme.

Jokerit, jos jokin, on hyvä peilikuva suomalaisesta jääkiekkoilusta. Maajoukkueturnaukset ovat turnauksia, joissa paljon ratkeaa ihan sattumaankin. Ja suomalaiset ovat löytäneet maajoukkueturnauksista ja niihin valmistautumisesta eittämättä kilpailuetua. Niiden painoarvo on ehkä sittenkin melko pieni, tai siis pitäisi.

Mutta kun mennään KHL:n kaltaiseen äärikilpailulliseen ympäristöön, jossa ratkaisuja ei tapahdu sattuman kautta ja jossa marginaaleja ei löydykään enää samalla tavalla pelitavasta tai prosessista, valuviat paljastuvat. Vaikka palaset ovat näennäisesti kohdallaan, ei osata voittaa, eikä voiteta.

Jokerit on pelannut seitsemän kautta KHL:ssä ja voittanut kolme pudotuspelisarjaa. Joukkueella on ollut Suomen parasta valmennusosaamista, resursseja ja maajoukkuetason pelaajia. Suomalainen pelaajarunko.

Runkosarjamenestys on ollut kelvollista. Pudotuspelit ovat eri maailma. On suorastaan hätkähdyttävä se ero, kun venäläiset KHL-joukkueet siirtyvät runkosarjamoodista pudotuspelimoodiin.

Pelaajat ja joukkueet haluavat voittaa. Kulttuuri on syvällä. Voittamista ei paeta. KHL:ssä voittaminen on äärimmäisen vaikeaa.

Tarina umpikujassa

Lokomotiv-sarjassa Jokerit hallitsi pelejä lähinnä näennäisesti. Jokerit hävisi kolmessa ottelussa aloitukset. Lokomotiv oli vahvempi kamppailuissa. Lokomotiv pesi Jokerit ykkös- ja kakkossektoreilla molemmissa päissä.

Seitsemän vuotta Jokerit on KHL:ää tahkonut ja joka ikinen kevät on puhuttu siitä, että Jokerit ei pääse ytimeen: häviää maalintekosektoreilla molemmissa kentän päädyissä. Että ne ratkaisevat voittavat asiat jäävät uupumaan.

Jokerit on ollut suomalaisen pelitavan mallioppilas. Pelannut oikeastaan kaudesta toiseen esimerkillistä viisikkopeliä rytmeineen ja rakenteineen.

Käännetään katseet isompaan kuvaan. Kuinka monta kansainvälisesti menestynyttä valmentajaa suomalainen 2010-luvun pelikeskeinen kulttuuri on tuottanut?

Suomessa oli pitkään menestyneitä ja arvostettuja valmentajia ulkomailla kovissa sarjoissa, kuten KHL:ssä. Nyt niitä on vähän. Tomi Lämsä on tehnyt ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan hyvää tulosta Salavat Julajev Ufassa, joka johtaa omaa sarjaansa paraikaa 3–1. Lämsäkin opetteli ensin kolme kautta apuvalmentajana KHL:ssä.

Suomalainen kulttuuri ei tuota voittajia, ei ohjaa voittamiseen. Puhutaanko kilpailusta ja voittamisesta? Vai piiloudutaanko pelin, hyvän fiiliksen ja epämääräisen hyvinvointipuheen syövereihin?

Pelin organisointi ei ole itseisarvo vaan väline. Pelin organisointi on pieni osa voittavaa kulttuuria.

Jokerien tarina on umpikujassa, niin urheilullisesti, taloudellisesti, imagollisesti – kuin oikeastaan kaikin mahdollisin tavoin. Sen tämä kausi näytti.

Urheilullisesti Jokerien tarina on raju paljastus koko suomalaisesta voittamisen, tai voittamattomuuden, kulttuurista.

 

*Juttua korjattu 10.3.2021 klo 10:45. Jokerit on voittanut KHL:ssä kolme pudotuspelisarjaa, ei neljä.