Yksi pesäpallosyksyn surullisimmista uutisista on ollut Seinäjoen JymyJussien sulkeminen kesken kauden Superpesiksestä ja seuran ajautuminen konkurssiin.

Samalla päättyi värikäs ja vaihteleva tarina, joka alkoi syksyllä 2012, kun Seinäjoen Maila-Jussit ja Nurmon Jymy yhdistivät voimansa. Ensimmäiset ottelunsa JymyJussit pelasi seuraavalla kaudella 2013.

Logiikka yhdistymisen takana oli tuttu muista vastaavanlaisista fuusioista. Ajateltiin, että jos kaksi perinteistä pesäpalloseuraa lopettaa keskinäisen kilpailunsa ja yhdistävät voimansa, lopputulos paranee samalla tavalla kuin 1+1=2 -laskutoimituksessa.

Alkuun kaikki näytti lupaavalta. JymyJussit rakensi kahden seuran parhaista pelaajista joukkueen, johon hankittiin Jukka-Pekka Vainionpään johdolla vahvistuksia myös muualta. Pelinjohtajaksi palkattiin nuori ja nouseva lahjakkuus Sami-Petteri Kivimäki.

JymyJussit pysyi kohtalaisen hyvin kilpajuoksussa mukana. Se selviytyi kauteen 2020 saakka yhtä vuotta lukuun ottamatta kahdeksan parhaan viivan paremmalle puolelle runkosarjassa, mutta puolivälierien kynnystä se ei kertaakaan ylittänyt.

Kun JymyJussien menestys kentällä ei täyttänyt kaikkia odotuksia, elämän ja talouden realiteetit alkoivat juosta kunnianhimoista hanketta kiinni. Seura velkaantui ja lopulta se pysyi pystyssä pitkälti yhden miehen, Ossi Viljasen, rahojen ja Pesäpalloliiton armeliasuuden turvin.

Lopulta Pesäpalloliiton mitta tuli täyteen tämän vuoden elokuussa juuri ennen pudotuspelejä, kun Pesäpalloliitto sulki JymyJussit sarjasta. Sen jälkeen kysymys oli vain siitä, voisiko JymyJussit välttää millään keinolla konkurssin.

Ei voinut.

***

JymyJussien kaatumisen voisi selittää monella tekijällä.

JymyJusseihin satsattiin yhdistymisen jälkeisten vuosien huumassa pelottomasti. Kun optimistiset laskelmat eivät toteutuneet, taloudelliset laskelmat alkoivat kumista onttoutta ja kääntyivät väärään suuntaan.

Jälkiviisaasti voidaan miettiä, mitä hankkeessa olisi voitu tehdä toisin. Olisiko suunnitelmat ja laskelmat pitänyt jo alun perin laatia siten, että tavoitteisiin olisi edetty hitaammin ja pitkäjänteisemmin?

Seinäjoen Maila-Jusseissa ja Nurmon Jymyssä oli tehty erinomaista juniorityötä ja tehtiin myös fuusion jälkeen. Seinäjoen vetovoima alueen valtakeskuksena olisi riittänyt houkuttelemaan pelaajia myös muualta, etenkin Etelä-Pohjanmaan muista seuroista.

Niiden kulmakivien varaan olisi voitu – teoriassa – rakentaa pitkäjänteinen ja kestävä projekti.

***

Arkitodellisuus osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi.

Samaan aikaan, kun JymyJussit teki tulemistaan, taivaanrannalle ilmestyi uusi uhkakuva. Seinäjoen Jalkapallokerho ja sen upporikas pääomistaja Raimo Sarajärvi olivat päättäneet tehdä Seinäjoesta jalkapallokaupungin.

SJK nousi Veikkausliigaan samana vuonna, kun JymyJussit pelasi ensimmäistä kauttaan Superissa. Toisin kuin JymyJusseja, menestys seurasi heti SJK:ta. Joukkue voitti keväällä 2014 Liigacupin ja vuotta myöhemmin se kruunattiin sensaatiomaisesti Veikkausliigan mestariksi.

Siitä lähtien SJK on kuulunut Veikkausliigan kärkiseuroihin ja paikalliset pesäpalloihmiset ovat seuranneet huolestuneina, kuinka yhä useamman harjoituksiin matkaavan juniorin harteilla on ollut pesäpallomailan ja räpylän sijasta jalkapallo ja nappulakengät.

***

SJK:n lisäksi JymyJussien menestyksen tiellä oli myös näkymätön vastustaja – henkinen muuri, joka erotti toisistaan Seinäjoen ja Nurmon.

Nurmo oli elänyt Seinäjoen kupeessa rikasta itsenäistä historiaansa, kunnes Nurmo päätti liittyä vuonna 2009 toteutettuun kuntaliitokseen Seinäjoen ja Ylistaron kanssa. Liittymispäätös syntyi kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuusossa vain yhden äänen erolla.

Päätös oli tehty, mutta siihen sopeutuminen ei ollut kaikille nurmolaisille helppoa. Se näkyi myös JymyJussien tarinassa.

Nurmon Jymy oli voittanut SM-pronssia 1956, mutta alueen perinteinen valtaseura pesäpallossa oli ollut 1970-luvun alusta lähtien Maila-Jussit, joka oli voittanut ennen fuusioitumista neljä Suomen mestaruutta ja yhteensä 17 mitalia.

Yhdistymisen aikaan valtikka oli kuitenkin Nurmon Jymyllä, joka oli edennyt kaudella 2005 loppuotteluun Kiteetä vastaan ja voittanut vuonna 2008 SM-pronssia. Maila-Jussit oli sen sijaan luopunut vuonna 2009 paikastaan Superpesiksessä vaikean taloustilanteensa vuoksi ja se pelasi yhdistymisen hetkellä syksyllä 2012 Ykköspesiksessä.

Nurmo oli fuusioneuvotteluissa kuskin paikalla, koska sillä oli sarjapaikka Superissa ja seura oli muutenkin vahvemmassa iskussa.

Vaikka nurmolaiset saivat muovattua seuran nimen Nurmo-vetoisesti JymyJusseiksi, se ei kuitenkaan poistanut näkymätöntä muuria 3,5 kilometrin päässä toisistaan olevien Seinäjoen ja Nurmon pesäpallostadioneiden väliltä.

Nurmolaiset olivat edelleen nurmoolaasia eikä JymyJusseista tullut heidän seuraansa.

***

Myös Maila-Jusseissa vanha jussihenki alkoi viritä ja Seinäjoella alettiin haikailla sen perään, että Maila-Jussit palaisi valtaan ja syrjäyttäisi JymyJussit Seinäjoen ykkösseurana

Tämän kauden piti olla Maila-Jussien uuden tulemisen ensimmäinen suuri askel, mutta Maila-Jussit säilytti paikkansa Ykköspesiksessä vasta karsintojen kautta. Kun seurassa päätettiin pistää suurimmat panokset ensimmäisen mitalin 45 vuoteen voittaneeseen naisjoukkueeseen, miesten joukkue hajosi eikä kukaan puhu Seinäjoella enää Maila-Jussien paluusta lähivuosina miesten Superpesikseen.

Nurmon Jymyssä sähköt on sen sijaan kytketty masiinaan tosissaan. Jos mitään yllättävää ei tapahdu, Nurmon Jymyn pitäisi nousta vuoden päästä Ykköspesikseen ja sen jälkeen seuraava kysymys kuuluisikin, voisiko Nurmo seurata Kempeleen esimerkkiä ja kasvaa tulevaisuudessa menestyväksi Superin joukkueeksi?

Kempeleeltä se on Oulun kupeessa onnistunut – ja onnistunut nimenomaan siten, että Kempele pelaa kotiottelunsa omalla stadionillaan, vaikka 15 kilometrin päässä olisikin upea Raksilan pesäpallostadion.

Voisiko samanlainen malli toimia myös Nurmossa ja Hyllykalliolla?

Siinä sitä riittääkin miettimistä.