JYP ilmoitti kovasta, kipeästä ja poikkeuksellisesta päätöksestä, kun se kertoi lomauttaneensa päävalmentajansa Pekka Tirkkosen ja tämän aisaparin, apuvalmentaja Ari Santasen joulukuun loppuun saakka.

Samalla JYP ilmoitti päässeensä koko henkilöstöään koskevissa yt-neuvotteluissa sopimukseen pelaajien kanssa yhdessä sovituista palkkaleikkauksista tasapainottaakseen talouttaan.

Ratkaisu on poikkeuksellinen, mutta poikkeuksellisia ovat myös ajat.

Jatkossa JYP etenee siis käytännössä ilman päävalmentajaa, vaikka jonkinlainen valmennusryhmä saatiin raavittua kasaan valmennustehtäviä hoitamaan.

Moni on ihmetellyt miksi Tirkkonen ja Santanen lomautettiin, mutta työlainsäädännön koronahelpotukset lomautuksissa päättyvät 31. joulukuuta. Sen jälkeen kaksikon edellytykset palata joukkueen peräsimeen tuntuvat kuitenkin tässä vaiheessa onnettomilta.

Mutta jos on JYPin ratkaisu on täysin poikkeuksellinen, niin ovat myös koronaviruspandemian aiheuttaman kriisin ajat.
Tällä hetkellä seuroissa ei juuri uskalleta ymmärrettävästi tehdä ensi kaudesta sopimuksia ja nyt jo lienee varmaa, että ensi kauden toteutuneet pelaajabudjetit tulevat romahtamaan verrattuna siihen mihin suomalaisessa liigakiekossa on totuttu. Joidenkin arvioiden mukaan heittoa aiempaan voi tulla 20-40%.

Suomalainen jääkiekko, joka oli kenties ehtinyt tottumaan löysään rahaan ja sijoittamaan kaikki käytettävissä olevat rahat nykyhetkeen, on joutunut toteamaan niiden aikojen olevan ohi.

Liigaseurojen ylle lentäneen mustan joutsenen vuoksi on käynyt selväksi, että koronakriisin vaurioiden paikkaaminen tulee olemaan pitkä tie, eikä kriisi ole vielä edes lähellekään ohi.

Eikä kukaan tiedä milloin se edes päättyy.

Nyt voisi tietysti repiä skandaaliotsikon, huutaa kovaan ääneen vaikkapa JYPin talouskriisiä tai vaikkapa valmentajuuden alennuskoriin heittämisestä tai vaikka mistä, mutta lopulta kyse on JYPin suunnalta lähetetystä hätäraketista ilmaan.

JYPin kohdalla kyse ei kuitenkaan ole tämän kauden sijoituksesta sarjataulukossa, vaan siitä onko JYPiä enää olemassa tulevaisuudessa. Hyviä ja hienoja päätöksiä JYPin tilanteessa ei ole luksusta tehdä, on tehtävä vain vähemmän huonoja päätöksiä. Mestaruus ei ole enää jokin pokaali loppukaudesta, vaan oikeammin se, että sieraimet pysyvät vedenpinnan päällä.

Jos joku epäili, että ovatko liigaseurat pulassa koronaviruspandemian keskellä, nyt asiaan saatiin liha ja veri.
Eikä kyse ole vain JYPin hädästä. Nykyoloissa edessä saattaa pian olla vastaavia uutisia muissakin seuroissa.

Se on päivä päivältä nykyoloissa todennäköisempää kuin epätodennäköisempää.

Peitetyt potkut?

Jääkiekkojulkisuudessa on tänään esitetty näkökulmia esimerkiksi siitä, että kyseessä olivat esimerkiksi potkut valeasussa. Myös sitä on pohdittu, olivatko Tirkkonen ja Santanen enää täydellä intohimolla töissä.

Asian uutisoinnin – ja taustatietojen teon jälkeen – perusteella pelaajat olivat valmiita leikkaamaan palkkojaan, mutta Tirkkonen ja Santanen eivät. Ainakaan riittävästi.

On spekuloitu halusiko JYP eroon Tirkkosesta ja Santasesta, mutta on myös mahdollista, että Tirkkonen ja Santanenkin halusivat eroon JYPistä. Ilmapiiri on varmasti ollut seurassa raskas, ja jos kaksikon tekemisiä on kyseenalaistettu, ei välttämättä ole enää suurinta hinkua leikata enempää palkoista.

Ja niin paljon kuin seurajohtoa ja valmennusta on haluttu laittaa julkisissa kannanotoissa vastakkain, on kuitenkin ymmärrettävä, että toimitusjohtaja Risto Korpela ja urheilujohtaja Mikko Viitanen ovat joutuneet kovaan paikkaan. JYPin taloushuolet alkoivat jo ennen heidän pestejään, mutta kurssin kääntäminenkään ei ole lähtenyt onnistumaan. Sen pesän korjaaminen normaalioloissakin vaatisi paljon, mutta nyt niskassa on vielä koronapiru.

Usein jääkiekkojohtajat on nähty sikariportaasta käsin johtavina yltäkylläisinä ja ylimielisinä hahmoina. Joskus siihen onkin ollut syytä.

Mutta on tärkeää ymmärtää myös se, että Korpela ja Viitanen ovat tehneet töitään paineen alaisena täysin palkatta ja välillä he ovat itsekin olleet lomautettuna omaehtoisesti.

He eivät ole vaatineet muilta mitään, mistä itse eivät ole olleet valmiita antamaan. Kun suomalaisessa jääkiekossa on huudettu johtajuuden perään, tämänkaltainen toiminta vaikuttaa siltä. Ja sitä voi myös arvostaa.

Onko kaikki mennyt seurassa nappiin? Ei tietenkään.

Työn jäljestä voi kukin olla mitä mieltä haluaa, mutta tämänkaltaista uhrautuvuutta johdoltakin on arvostettava – aivan kuten on pelaajienkin osalta.

Vaikka päätöksen ytimestä haluaisi nähdä millaisia taustakaikuja tahansa, toimenpiteet paljastavat ennen kaikkea sen, että nyt ei ole leikattu mistään ylimääräisestä läskistä siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaista ei ole. Nyt laivassa olevat ovat leikanneet lihaksesta ja luusta, että JYPillä voi olla huominen.

Tirkkosella ja Santasella oli tietysti oma oikeutensa toimia kuten toimivat.

Mutta samalla voi kysyä, että miten he voivat jatkossa enää uskottavasti johtaa joukkojaan – kun muut ympärillä ja jopa heidän johtamansa pelaajat leikkasivat palkoistaan samalla kun joukkueen esimiehet, eli valmentajat, eivät ilmeisesti siihen olleet samalla tavalla valmiita.