Arsenal murskasi Tottenhamin maalein 4-1 Pohjois-Lontoon derbyssä sunnuntaina ja johtaa nyt Valioliigaa kuuden pisteen erolla ennen Chelseaa. Jukka, onko tämä viimeinkin Arsenalin kausi?

Kyllähän kaikki on näyttänyt viimeiset kaksi kuukautta siltä, että tästä tulee Arsenalin kausi, mutta kuten Pep Guardiola sanoi, marraskuussa ei voiteta Valioliigan mestaruutta – se voidaan ainoastaan siihen mennessä hävitä.

Esimerkiksi nyt tilanne on se, että Arsenal matkustaa seuraavassa liigaottelussaan ensi sunnuntaina Länsi-Lontooseen Chelsean vieraaksi.

The Bridgella pelataan suurista panoksista. Jos Arsenal voittaa ensi sunnuntaina, sen ero Chelseaan venyy jo yhdeksään pisteeseen – mutta jos taas Chelsea voittaa, Arsenalin karkumatka olisi enää kolme pistettä. En usko, että siinä tilanteessa puheet Arsenalin mestaruuskaudesta olisi enää yhtä lennokasta.

Arsenal on edelleen suurin mestarisuosikki, siitä ei ole kahta sanaa. Tässä pitää kuitenkin malttaa odottaa.

Pistäisin nyt yhden mittatikun tammikuun 8. päivän iltaan. Arsenal pelaa siihen mennessä yhdeksän liigaottelua ja tuo yhdeksäs ottelu on kotiottelu Liverpoolia vastaan..

Jos Arsenalin ero olisi tuossa vaiheessa sellaiset 8-10 pistettä, mikä on täysin mahdollista, silloin kausi alkaa oikeasti kallistua Arsenalille.

Valioliigan kärkijoukkueissa on ollut jo pitkään sellainen oppi, että kauden pelillinen ja fyysinen kuntohuippu ajoitetaan vuodenvaihteen jälkeisille kuukausille.

Hyvä esimerkki oli kausi 2021-2022. Manchester City johti Valioliigaa tammikuun alussa kuudella pisteellä ennen Liverpoolia ja vaikka Liverpool voitti sen jälkeen pelaamistaan 19 sarjaottelusta 16 eikä hävinnyt kertaakaan, se ei saanut kurottua enää Cityn etumatkaa kiinni.

Mikä Arsenalin tämän kauden loiston selittää?

Se on monen asian summa.

Monet ovat naureskelleet Mikel Artetan prosessille. On oltu sitä mieltä, että prosessi toimii, muttei Arsenal voita mitään eikä tule koskaan voittamaankaan. Jopa osa Arsenalin omista kannattajista oli vielä kauden alussa kriittisiä Artetan suhteen ja hokivat, että jos tällä kaudella ei tule pokaalia, Artetalle pitää antaa monoa.

Tällä kaudella kritiikki on alkanut vaieta. Artetan pelillinen prosessi on ottanut askeleita eteenpäin, mutta kaikista tärkein kehitys on tapahtunut joukkueen rakentamisessa.

Kun Arsenalin ykköstoppari William Saliba loukkaantui keväällä 2023, Arsenal joutui heittämään hänen tilalleen Rob Holdingin, joka ei ole sen jälkeen pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa Mestaruussarja-joukkueessa.

Viime kaudella Arsenalin kausi kaatui osittain Martin Ødegaardin ja Bukayo Sakan loukkaantumisiin.

Arsenalissa nähtiin, että jotain oli tehtävä – ja kesällä Arsenal osti laadun lisäksi ennen muuta leveyttä.

Monet ihmettelivät, miksi ihmeessä Arteta halusi elokuussa vielä yhden maailmanluokan topparin sopiessaan Piero Hincapién yli 50 miljoonan punnan laina + osto-optiosiirrosta. Samalla tavalla monet olivat ihmeissään Noni Madueken hankinnasta ja monien huulilla oli jopa sekin kysymys, mahtuuko Eberechi Eze lainkaan avaukseen, jos Ødegaard on pelikunnossa.

Sunnuntaisen Tottenham-myllytyksen jälkeen kysyjät ja epäilijät olivat harvassa. Arsenalilta puuttui ottelusta loukkaantumisten vuoksi sensaatiomaisen alkukauden pelannut Gabriel Magalhães, Ødegaard, Viktor Gyökeres, Kai Havertz ja koko vuoden sivussa ollut Gabriel Jesus, mutta miten se näkyi pelissä?

Ei mitenkään.

Materiaalin laatu yhdistettynä sen leveyteen on se tekijä, miksi Arsenalille ei kannata antaa yhtään lisää siimaa. On selvää, että huippupelaajien loukkaantuminen ja varsinkin jos loukkaantumisia tulee kerralla enemmän, tekee kipeää, mutta Arsenalin kyky kestää loukkaantumisia on tällä hetkellä ylivertainen Valioliigassa – ja jopa parempi kuin Manchester Citylla tai Chelsealla.

Leveä materiaali mahdollistaa myös pelaajien kierrättämisen ja lepuuttamisen. Arsenal saa jalkeille niin kovan kakkosryhmän, että se voi huoletta taistella niillä pelaajilla ja muutamalla vahvistuksella FA Cupin ja Liigacupin voitosta – eikä Mestarien liigassakaan ykköstykkejä tarvitse laittaa kentälle kuin kaikista kovimpia vastustajia vastaan.

Arsenalin materiaalin vahvuutta ja leveyttä kuvaa se, että jos kehään pantaisiin jokaisen pelipaikan toiseksi paras vaihtoehto, Arsenal taistelisi sillä miehistöllä TOP5-sijoituksesta eli pääsystä Mestarien liigaan seuraavalla kaudella.

Sanoit, että Artetan prosessi on kehittynyt myös taktisesti. Miten?

Tärkeimmät muutokset viime kauteen verrattuna ovat pelin suoraviivaistuminen ja uudenlainen puolustuspelaamisen konsepti.

Esimerkiksi maalivahti David Raya avasi viime kaudella valtaosin lyhyillä, mutta nyt painopiste on pitkissä avauksissa. Muutenkin Arsenal pyrkii  käynnistämään ja tekemään peliä suoraviivaisemmin.

Toinen iso muutos on se, miten Arsenal puolustuspelaamisen konsepti on rakennettu. Tässä avaintekijöinä on ollut Martin Zubimendin hankinta kesällä kuutospaikalle pelin rytmittäjäksi ja tasapainottajaksi sekä ne opit, jotka kesällä valmennustiimiin palkattu Gabriel Heinze on tuonut puolustuspelaajien roolitukseen ja sijoittumiseen eri pelinvaiheiden aikana.

Kysymys ei ole vain pallollisesta pelaamista, vaan yhtälailla pallottomasta pelaamisesta; miten eri tilanteissa toimitaan sen jälkeen, kun pallo menetetään tai se voitetaan omalle joukkueelle – ja millaisessa ryhmityksessä pelaajat ovat niillä hetkillä.

Arsenal muuttaa pelin aikana myös ryhmitystään paljon joustavammin kuin aiemmin. Molemmat laitapuolustajat, Ricardio Calafiori ja Jurriën Timber, eivät nouse nyt hyökkäysvaiheen aikana enää niinkään keskikentän keskelle ylimääräiseksi keskikenttämieheksi, kuten aiemmin, vaan molemmat nousevat tukemaan hyökkäyksiä ylempänä ja vapaammin – toki siten, että toinen varmistaa enemmän ja tasapainottaa yhdessä Zubimendin kanssa, kun toinen nousee.

Materiaalin leventyminen antaa Artetalle mahdollisuuden pelata eri vastustajia vastaan eri tavalla ja muuttaa myös pelin aikana pelaamisen muotoja.

Esimerkiksi Ødegaard ja Eze ovat molemmat parhaimmillaan peliä tekeviä kymppejä, mutta kummallakin on erilaiset ominaisuudet. Ødegaard on enemmän pelin kokonaisvaltainen kapellimestari, kun taas Eze tuo toisenlaista juonikkuutta ja maalintekovoimaa, kuten hänen hattutemppunsa Tottenhamin verkkoon osoitti.

Mitkä joukkueet ovat Arsenalin suurimmat uhkaajat?

Manchester City on ylivoimaisesti suurin uhkaaja. Pep Guardiola on onnistunut ruuvaamaan Cityn pelaamista Kevin De Bruynen jälkeiseen aikaan ja vaikka City hävisikin lauantaina Newcastlelle vieraissa 1-2, sen pelaaminen kehittyy oikeaan suuntaan.

Lisäksi Citylla on tämä yksi eläimellinen ase nimeltä Erling Haaland. Hänen arvoaan voittojen ja pisteiden raapijana ei voi väheksyä Guardiolan nykyisessä prosessissa.

Chelseassa on valtavasti potentiaalia, kuten seurajoukkueiden maailmanmestaruuden voitto ja huima esitys finaalissa PSG:tä vastaan osoittivat.

Epäilen kuitenkin edelleen, miten tasaisesti Chelsea pystyy pelaamaan viikosta ja kuukaudesta toiseen. Enzo Maresca on hyvä manageri, mutta hän on luotsannut Chelseaa vasta reilun kauden ja kun sen päälle lisätään joukkueessa tapahtuneet suuret ja jatkuvat muutokset, riskinä on, että peliesitykset tulevat heilahtelemaan enemmän kuin Arsenalilla ja Manchester Citylla.

Liverpool on kokonaan oma lukunsa. Paljon saa vettä Mersey-joessa virrata, jos Arne Slot saa Liverpoolin vielä taistelemaan tämän kauden liigamestaruudesta.