Pesäpallo täyttää tänä vuonna 100 vuotta, mutta pelinjohtajien historia on huomattavasti lyhyempi.

Ensimmäisen kerran pelinjohtajia tai heihin rinnastettavia merkinnäyttäjiä alettiin pesäpallokentillä nähdä 1950-luvulla ja 1960-luvun alkuvuosina. Sitä ennen merkkipelistä vastasivat joko lyöjät henkilökohtaisilla merkeillä tai kokeneet pelaajat, jotka eivät olleet lyöntivuorossa.

Ensimmäinen merkittävänä pelinjohtajana voidaan pitää Kouvolan Pallonlyöjien Timo Raussia. Hän pelasi itse vielä 1966 KPL:n mestarijoukkueessa kolmosvahtina, mutta oli sen jälkeen Kouvolan voittamissa kolmessa peräkkäisessä mestaruudessa yksi keskeinen tekijä joukkueen pelinjohtajana.

Pelinjohtajan rooli on vaihdellut ja muuttunut vuosien aikana. Valtaosa pelinjohtajista on toiminut ja toimii edelleenkin päävalmentajina, jotka ovat vahvasti läpi vuoden mukana myös valmennusprosessia. Osa pelinjohtajista toimii talvikaudella enemmän suurten linjojen suunnittelijoina ja tarkkailijoina – ja heidän päätyönsä tapahtuu vasta kauden aikana, jolloin he vastaavat taktisesta pelinjohtamisesta.

Nykyään pelinjohtajilla on apunaan useita apuvalmentajia ja erikoisalojen spesialisteja. Sotkamon Jymy kohahdutti viime syksynä pesäpallopiirejä ilmoittamalla, että sillä on tulevalla kaudella kaksi pelinjohtajaa: Jani Komulainen toimii sisäpelin johtajana ja Jussi Haapakoski ulkopelin johtajana.

Pelinjohtajien historiassa on leimallista, että pelinjohtajien urat ovat olleet lyhyitä. 400 ottelun rajapyykin on ylittänyt vain kolme pelinjohtajaa: tilastokärjeksi viime kaudella noussut Matti Iivarinen, Pasi Virtanen, Aulis Paski ja Seppo-Uusi Oukari.

Kaikkien aikojen pelinjohtajat

1. Juha Tanskanen

Sotkamon Jymyn 90-luvun menestysaallon ja koko Jymyn huiman valtakauden tärkein luoja. Aloitti Jymy-ihmeen valmistelun jo junioreissa hiomalla Janne Vuorisen, Kari Hakkaraisen, Olli Hartikaisen ja Sami Sirviön kaltaisia timantteja. Löi itsensä miesten sarjoissa läpi 1992, jolloin johti Jymyn mestariksi. Johti Jymyn peliä seitsemällä kaudella. Voitti neljä Suomen mestaruutta ja yhden pronssin. Voittoprosentti huikea 78,1. Valittiin neljästi Vuoden pelinjohtajaksi. Kaksi Itä-Länttä.

Vahva johtaja ja kokonaisuuksien johtaja. Kuunteli pelaajien ja muidenkin ääntä, ymmärsi hyvin, mihin kannattaa sijoittaa ja mihin ei. Pelin ja valmennuksen uudistaja, oli keskeisessä roolissa sumppupelin sisään ajamisessa, vaikka varsinaisen idea Jymyn sumppupelaamisesta syntyikin Janne Vuorisen päässä.

Oli myös siinä mielessä erikoinen pelinjohtaja, ettei oma peliura ollut erityinen. Pelasi Ilomantsissa lukkarina samoissa juniorijoukkueissa Jukka Holttisen kanssa. Tilillä ei ole kuitenkaan yhtään pääsarjaottelua pelaajana. Ainakaan vielä.

2. Aulis Paski

Ikoninen hahmo, joka johti peliä miesten Superissa 15 eri kaudella, yhteensä 419 ottelua. Mauri Pyhälahden ohella ainoa pelinjohtaja, joka on voittanut Suomen mestaruuden kahdessa eri seurassa – ensin Puna-Mustissa 1973 ja sitten Hyvinkään Tahkossa 1979-1981. Oli keskeinen palapelin pala Tahkon mestarijoukkueen rakentamisessa. Joukkue oli koottu valtaosin muualta hankituista pelaajista, joista Paski hioi voittajajoukkueen. Voitti urallaan neljän mestaruuden lisäksi neljä SM-hopeaa ja kaksi pronssia. Seitsemän Itä-Länttä pelinjohtajana. Toimi pelinjohtajana vielä 2000 Haminassa. Oma peliura Nurmon Jymyssä ja Puna-Mustassa jäi lyhyeksi.

3. Mikko Kuosmanen

2000-luvun menestyin ja paras pelinjohtaja, Juha Tanskasen tärkein työnjatkaja Sotkamossa. Rakensi Jymylle yhtenäisen ja kollektiivisesti pelanneen huippujoukkueen. Hyvä ihmisjohtaja. Näytti osaamisensa parhaat puolet johtamalla Jymyn kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen 2011-2013 huippukovaa Vimpelin Vetoa vastaan. Uskalsi tehdä rohkeita taktisia ratkaisuja myös kaikista kovimmissa paikoissa. Voitti pelinjohtajana – komean peliuransa jälkeen – neljä mestaruutta, kolme hopeaa ja yhden pronssin. Voittoprosentti Jymyssä kahdeksan kauden aikana 78,0. Neljästi Vuoden pelinjohtaja, kolme Itä-Länttä.

4. Timo Raussi

Pelinjohtajien kantaisä, joka johti Kouvolan Pallonlyöjät kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen 1967-1969 sekä neljänteen mestaruuteen 1976. Kehitti ja uudisti etenkin sisäpeliä, teki jopa kokeiluja kahdella kärjellä pelaamisesta. Oli keskeinen tekijä Kouvolan menestystarinassa.

5. Pasi Varonen

Kiteen Pallon 90-luvun ja 2000-luvun menestysvuosien pelinjohtaja. Siirtyi pelaajasta pelinjohtajaksi 25-vuotiaana ja johti Kiteen heti avauskaudellaan 1997 loppuotteluun. Voitti ensimmäisellä neljän vuoden pestillään Kiteellä kaksi Suomen mestaruutta, yhden hopea ja yhden pronssi. Palasi takaisin 2005 ja voitti kolmannen Suomen mestaruutensa. Kausi 2006 jäi Varosen viimeseksi pelinjohtajana ja ainoaksi, jolloin hän ei voittanut mitalia. Ymmärsi pelin läpikotoisin, rohkea, rauhallinen, kuunteleva, lähellä joukkuetta, nautti pelaajien keskuudessa suurta luottamusta. Kahdesti Vuoden pelinjohtaja. Voittoprosentti 77,6.

6. Sami-Petteri Kivimäki

2010-luvun toinen suuri pelinjohtaja Mikko Kuosmasen ohella. Valittiin naisten Superpesiksen Vuoden pelinjohtajaksi 2010 Porin Pesäkarhuissa. Johti sen jälkeen Koskenkorvan, Seinäjoen Maila-Jussien ja JymyJussien peliä, kunnes siirtyi Vimpelin Vedon pelinjohtajaksi 2015. Uudisti Vimpelin pelaamista ja päätti Sotkamon Jymyn viiden kauden mestaruusputken luotsaamalla Vimpelin mestariksi 2016 ja 2017. Finaalissa kaatui molemmilla kerroilla juuri Sotkamo. Moderni pelinjohtaja, vahva osaaja myös valmennuksellisesti ja kokonaisuuden hallitsijana. Kunnianhimoinen ja riittävän itseriittoinen johtamaan Vimpelin vahvaa ryhmää. Voitti Vimpelissä kaksi mestaruutta, yhden hopean ja yhden pronssin. Kahdesti Vuoden pelinjohtaja.  Voittoprosentti 65,2.

7. Reijo Salo

Jyväskylän Kirin 70-luvun ja 80-luvun menestysvuosien yksi pääarkkitehdeistä. Voitti ensin vuonna 1976 pelinjohtajana SM-pronssia, kunnes palasi Hippokselle 1981 kolmeksi kaudeksi, joiden aikana Kiri voitti mestaruuden, SM-hopeaa ja SM-pronssia. Hillitty ja arvostettu pelinjohtaja niin pelaajien kuin vastustajien keskuudessa. On myös harvoja lukkareita, joista on tullut huippupelinjohtaja. Voittoprosentti 71,9.

8. Pekka Peltomäki

Alajärven Ankkureiden legendaarisin hahmo – niin pelaajana, pelinjohtajana kuin koko alajärveläisen pesäpallon tärkeimpänä ankkurina. Johti Ankkurit kahteen mestaruuteen. Voitti pelinjohtaja myös yhden hopean ja yhden pronssia. Yhtä juoni, yllättävä ja röyhkeä pelinjohtajana kuin pelaajana. Rikkoi perinteisiä kaavoja. Jos peli ei kulkenut avausjaksolla, saattoi heittää toisella jaksolla kakkoseksi ja kolmoseksi ”nopeudestaan” kuuluisat Harjun veljekset – ja peli alkoi sujua.

9. Paavo Mäntylä

Seinäjoen Maila-Jussien kaikkien aikojen pelinjohtaja, joka oli mies Jussien 70-luvun menestysvuosien takana. Voitti kymmenen kauden aikana yhden mestaruuden, kolme hopeaa ja yhden pronssin. Ymmärsi pelin lisäksi pohjalaista luonnetta. Sai rakennettua Jusseista hyvähenkisen ja menestyvän joukkueen.

10. Lauri Oinonen

Imatran Pallo-Veikkojen legendaarinen pelinjohtaja. Oli niin pelaajana kuin pelinjohtaja juonikas ja rohkea taktinen velho. IPV:n perustajajäsen ja ensimmäinen huippupelaaja valtakunnallisella tasolla. Valittiin pelaajana kolmesti Itä-Länteen. Siirtyi peliuransa jälkeen pelinjohtajaksi. Johti Imatran peliä kymmenen kautta. Kruunasi uransa luotsaamalla IPV:n mestariksi 1977 ja 1978.