Kaikkien aikojen ylivoimaisimmat suomalaisurheilijat

1. Matti Nykänen

Kaikkien aikojen ylivoimaisin suomalaisurheilija omassa lajissaan. Nykäsen ylivoimaisuus 1980-luvun mäkikapinoissa pakotti siirtymään lähtöporteilta puomeihin, jotta ne voitiin laskea alemmaksi. Toinen dilemma oli se, että jos mäki säädettiin voimansa tunnossa olleelle Nykäselle, suurin osa hyppääjistä putosi kummulle. Calagryn kolmea olympiakultaa pidetään Nykäsen loisteliaampana saavutuksena, mutta ylivoimaisimmillaan Nykänen oli lentomäen MM-kisoissa 1985, jossa hänen heikoin kolmesta tuloksiin lasketuista hypyistä oli kuusi metriä pidempi kuin kenenkään muun paras hyppy.

2. Paavo Nurmi

Juoksijoiden kuningas, joka voitti urallaan yhdeksän olympiakultaa ja hallitsi juoksuratoja 1920-luvulla. Voitti hurjimmillaan tunnin sisällä 5000 metrin ja 1500 metrin olympiakultaa. Himoittu kruunu – maratonin olympiakulta – jäi saavuttamatta, kun ruotsalaiset saivat julistettua Nurmen ammattilaiseksi ennen vuoden 1932 kesäkisoja.

3. Pertti Karppinen

201-senttinen raisiolaisjätti tuli puskista ja voitti Montrealissa 1976 ensimmäisen olympiakultansa, vaikka joutui hakemaan vauhtia keräilyeristä. Sen jälkeen Karppista ei pysäyttänyt mikään maailman soutuareenoilla. Voitti olympiakultaa kolmissa olympialaisissa peräkkäin ja sen päälle kaksi maailmanmestaruutta. Voi Peter-Michael Kolbe -parkaa.

4. Clas Thunberg

Suomi oli pikaluistelun suurmaa urheilun aamuhämärissä 1900-luvun alussa – ja Clas Thunberg suomalaisluistelijoiden menestynein tulenkantaja. Norjalainen Ivan Ballangrud pysyi jotenkuten jääkenttien Nurmen vauhdissa, mutta muut eivät. Thunberg voitti häikäisevällä urallaan viisi olympiakultaa, viisi maailmanmestaruutta ja neljä Euroopan mestaruutta.

5. Lasse Virén

Myrskylän myrskystä tiedettiin ennen Münchenin olympialaisia 1972, että Virén on huippukunnossa. Harva kuitenkin uskoi, mitä tuleman piti. Virén voitti Münchenissä 10000 ja 5000 metrin olympiakultaa ja uusi saman temppunsa Montrealissa neljä vuotta myöhemmin. Sairastelu olympiakesänä 1980 vei Viréniltä mahdollisuuden yrittää samaa ihmettä kolmatta kertaa peräkkäin.

6. Marja-Liisa Kirvesniemi

Marja-Liisa Kirvesniemi oli sinivalkeiden hiihtolatujen antisankari, kunnes kaikki muuttui 1980-luvun alussa. Kirvesniemi voitti vuonna 1983 ensimmäisenä suomalaishiihtäjänä maailmancupin, mutta varsinainen jättipotti tuli seuravana vuonna, kun hän voitti Sarajevon talvikisoissa kaikki kolme henkilökohtaista matkaa. Kolmen olympiakullan lisäksi Kirvesniemi voitti urallaan kolme maailmanmestaruutta, kaksi viesteissä ja yhden henkilökohtaisella matkalla Lahdessa 1989.

7. Jani Sievinen

Jani Sievisen ura uinnin huippukilpaillussa maailmassa hakee suomalaisittain vertaistaan. Sievinen voitti vuonna 1991 alkaneen hurjan voittoputkensa aikana päämatkallaan 200 metrin sekauinnissa 39 kisaa peräkkäin – mukaan lukien MM-kullan Roomassa 1994 maailmanennätysajalla 1.58,6. Sievisen ME-ajan rikkoi vasta Michael Phelps vuonna 2003. Sievinen saavutti urallaan huikeat 31 arvokisamitalia.

8. Leo-Pekka Tähti

Ratakelauksen T54-luokan kiistaton kuningas. Tähden lento alkoi vuoden 2004 paralympialaisissa, joissa hän voitti kaksi kultaa. Viiden ja viimeisen kultansa hän voitti Riossa 2016. Tähti kelasi myös maailmanmestariksi  viidesti, viimeksi Kobessa 2024. Kaikkiaan Tähden palkintokaapissa komeilee 34 arvokisamitalia. Tähti rikkoi suomalaisten ennakkoluulot vammaisurheiluun ja valittiin vuonna 2016 Vuoden urheilijaksi.

9. Juha Salminen

Enduro ei ole maailman suurimpia ja juhlituimpia urheilulajeja, mutta Juha Salmisen ylivoimaisuus lajissa oli mykistävä. Salminen voitti urallaan kaikkiaan 13 maailmanmestaruutta ja ennätykselliset 96 MM-osakilpailuvoittoa. Hurjin MM-osakilpailuiden voittoputki kesti 18 starttia, kunnes ketjut pettivät miehen Vantaalla 2001 ja upea putki viimeinkin katkesi.

10. Alisa Vainio

Joskus yksikin ylivoimainen esitys riittää, kun se on tarpeeksi ylivoimainen. Alisa Vainio pisti Birminghamin EM-maratonilla pystyyn sellaisen näytöksen, että sitä seurasivat epäuskoisina niin selostajat ja kommentaattorit kuin muut kilpailijat. Maratonin voitto neljän minuutin ja 55 sekunnin erolla on aivan käsittämätön temppu.