Liigan puolivälierät alkavat maanantaina. Tapparan ja KalPan kohtaamisessa kohtaavat kaksi erilaista pelillistä koulukuntaa.

KalPaa toista kautta valmentavan Tommi Miettisen pelitavassa kuuluu ja näkyy Pekka Virran perintö kuopiolaiselle jääkiekkoilulle. Siinä on sellaista kansainvälisen tempopelaamisen henkeä ja kuopiolaista identiteettiä mukavassa suhteessa.

Tappara pelaa päävalmentajansa Jussi Tapolan alaisuudessa, sanottakoon, sellaista perinteistä suomalaista kiekkokontrollipeliä. Tuttu rakenne, tutut asiat, kokemusta ja nuoruutta mutta toisaalta, jos pelin tempo äityy korkealle, Tappara on toisinaan hieman kankea ja hidas.

Asetelma on siis kutakuinkin KalPan turbovauhti vastaan perinteinen Tapparan viipyilevä jääkiekko.

KalPa oli runkosarjan onnistuja

KalPaa kehutaan tahon kuin tahon suusta luistelevaksi ja vauhdikkaaksi joukkueeksi. Kyllä, se on sitäkin, mutta toisinaan tuo vauhdin ihannointi saa ehkä liian suuretkin mittasuhteet, eikä sen vauhdin takana olevia asioita osata yhdistää loogiseksi kokonaisuudeksi.

Ei luistelu varsinaisesti selitä KalPan pelitapaa, vaan pelaajien liikkumiskapasiteetti yhdistettynä pelaajien väliseen korkeaan koordinaation tasoon. Se, että KalPa pystyy pelaamaan korkealla intensiteetillä ja säilyttämään pelissään rakenteen, kertoo hyvästä pelin organisoinnista.

On hyvä huomioida, että KalPan joukkue ei varsinaisesti pursua huippunimiä. Miettinen valmennustiimeineen onnistui runkosarjassa hyvin, sillä KalPa oli viides. Puolivälierissä Tapparalla on etu pelaajamateriaalissa.

KalPan ydin on siinä, että sillä on eri pelin osa-alueilla selvät periaatteet ja rakenteet. Se, kuinka nopeasti rakentelussa hyökkääjän hakevat luistelulinjansa. Tai kuinka hyökkäysalueen pelissä se toteuttaa periaatteitaan, kuten liikkeeseen syöttämistä. Tai kuinka yhtenäisesti KalPa asettaa keskialueen puolustuksensa liikkeeseen ja minimoi vastustajan vauhtieron.

Nämä asiat kertovat hyvästä pelin organisoinnista ja nämä asiat nimenomaan takaavat sen, että KalPa pystyy pelaamaan korkealla intensiteetillä.

Voiko KalPa edetä mitalipeleihin?

Avainkysymys on kuitenkin se, voiko KalPa voittaa tällä tavalla ja edetä välieriin.

Vauhti, jota KalPalla eittämättä on, ei ole itseisarvo invaasiopelissä, vaan väline ja työkalu. KalPan kohdalla tämä on varsin olennainen huomio, sillä sen pelaamisessa on toisinaan niin paljon vauhtia, että vauhtia on vain sen itsensä vuoksi.

Tapparaa vastaan esiin nousee muutaman olennainen seikka. Ensimmäinen on se, että KalPan on kyettävä murtautumaan ykkössektorille ja voittamaan siellä irtokiekkoja ja kamppailuja.

KalPa tykkää pörrätä vauhdilla puolustavan viisikon ulkopuolella. On jopa tavallista, että hyökkäysalueen pelissä tulee sellaisia kunniakierroksia, joissa yksi pelaaja kuljettaa kiekkoa ympäri.

Jääkiekossakin pätee kiistaton fakta, että kiekko liikkuu nopeammin kuin pelaajat, vaikka pelaajat liikkuvat jääkiekossa toki nopeasti. KalPan kannalta olennaista on se, että se kykenisi hyökkäysalueen pelissä liikuttamaan vastustajaa liikuttamalla kiekkoa nopeasti. Sen pitää pystyä kääntämään vastustajan rintamasuuntaa ja aiheuttamaan epätasapainoa vastustajan viisikolle.

Ympäriluistelulla se ei onnistu.

Toinen merkittävä seikka on KalPan ylivoimapelaaminen, joka oli runkosarjassa tehokkuudeltaan vain 15 prosentin luokkaa. Siinä näkyy, että KalPalta puuttuvat todelliset ylivoimaspesialistit.

Ja kenties tuohon ylivoimaan kiteytyy hyvin tuo turboahdettu kuopiolaislätkä. Menohalua olisi, mutta kun ylivoimalla, staattisessa tilanteessa, pitäisi osata pelata peliä, antaa väärää informaatiota, pelata äärimmäisen aistikkaasti ja huijata, huippuosaajat puuttuvat.

Siinä Tappara on KalPaa edellä. Sen kärkiosaaminen on korkeammalla tasolla.

Kolmas seikka KalPan kannalta, hyvinkin olennainen, on sen henkinen kyky voittaa. Runkosarjassa se toisinaan ikään kuin leikitteli pelillä ja ailahteli. Mikä on joukkueen rutiini tehdä voittavia pelisuorituksia pudotuspeleissä, tiiviissä ottelutahdissa?