Connor McDavid takoi runkosarjassa tehopisteitä lähes kahden keskiarvolla ottelua kohden: 56 otteluun 105 tehopistettä.

Normaalin täyden, 82 ottelun runkosarjassa se tarkoittaisi 153 tehopisteen kautta. Toki 56 pelin runkosarja on eri kuin 82 pelin runkosarja: siinä pelataan 26 ottelua vähemmän ja siten pelaajan suorituskyvyn on säilyttävä 26 ottelua vähemmän.

Silti luku on hurja.

Koko kauden ajan pohjoisen divisioonaa, johon kuuluvat kaikki seitsemän kanadalaista NHL-joukkuetta, on arvioitu heikkotasoiseksi tai ainakin selvästi muita divisioonia heikommaksi. Ja että tämä selittäisi osaltaan McDavidin mielipuolista runkosarjaa.

Nyt, kun divisioonien välillä ei ole mitelty koko kaudella vaan kaikki pelit on käyty ja käydään vielä pudotuspelien kaksi ensimmäistä kierrosta divisioonien sisällä, voimasuhteita koko sarjan mittakaavassa on vaikea arvioida.

Ollaan lähinnä subjektiivisen, laadullisen pelin arvioinnin varassa. Ja siinä on aina iso riski erilaisille kognitiivisille vinoumille: näemme, mitä haluamme nähdä, mitä muut näkevät tai mitä luulemme näkevämme. Esimerkiksi.

Siksi tätäkin arvioita luettaessa on hyvä säilyttää tietty kriittisyys.

Edmonton Oilers on yhdessä Toronto Maple Leafsin kanssa divisioonan kärkijoukkueet. Ne ovat pelanneet varsin hyvää jääkiekkoa: molemmat joukkueet ovat laadukkaita ja viisikkopelaamisen taso on hyvä.

Seuraavassa kategoriassa ovat Winnipeg Jets ja Montreal Canadiens, jotka normaalilla kaudella ja divisioonajaolla tuskin pudotuspeleissä pelaisivat, ainakaan molemmat.

Sitten on kolme heikkoa, Calgary, Ottawa ja Vancouver, jotka eivät ole nimilistoiltaan eivätkä joukkuepelaamisen laadultaan erityisen hyviä joukkueita, jopa heikkoja. Ja kun puolet peleistä on näitä joukkueita vastaan, antaahan se saumoja McDavidin kaltaiselle pelaajalle takoa tulosta.

On McDavid takonut pisteitä kaikkia joukkueita vastaan, Torontoa vastaan toki vähiten: 9 ottelua, 10 pistettä.

Huimaa, huimaa

Jos jätetään divisioonaspekulaatio omaan arvoonsa ja keskitytään siihen, mitä voi varmasti sanoa, McDavidin hirviökauden takaa löytyy loogisia tekijöitä.

McDavid on NHL:n paras pelaaja tuottamaan hyökkäystehoja. Siitä ei liene kahta sanaa. Hänellä on sellainen ominaisuuskokonaisuus, jollaista yhdelläkään muulla NHL-pelaajalla ei ole. Valtava avojään nopeus, käsittämätön kyky hallita työvälinettä, eli mailaa, sekä pelivälinettä, eli kiekkoa. Kiekonkäsittelyn nopeus huimaa. McDavidin antaman väärän informaation määrä ja kyky manipuloida vastustajaa huimavat.

Se, onko McDavid NHL:n paras voittava jääkiekkoilija, on eri kysymys, jota pohdittiin myös Elmon printtilehden numerossa 3/2021. Tämän kauden pudotuspelit ovat hyvä sauma osoittaa epäilykset vääriksi.

Seikka, joka unohtuu McDavidin ja muidenkin nuoren polven supertähtien kohdalla, on se, että tosiaan he ovat vielä melko nuoria. McDavid on 24-vuotias eli lähestyy vasta sitä ikää, jolloin jääkiekkoilijat pelaavat yleensä uransa huippukausia ja hioutuvat voittaviksi pelaajiksi.

Puljujärvelläkin osansa

Pelaajan pelaaminen ei ole vain pelaajan pelaamista vaan se on aina kytköksissä kollektiiviin. Edmonton on ollut vuosia pelillisesti heikosti organisoitu joukkue, jonka pelaaminen on ollut sen varassa, että McDavid tai Leon Draisaitl tekevät taikatemppujaan.

Päävalmentaja Dave Tippet on tehnyt toisella Oilers-kaudellaan kaksi tärkeää muutosta. McDavidilta vaaditaan täsmällisempää puolustusotetta ja Oilersin hyökkääminen on organisoidumpaa kuin aiemmin.

McDavidin puolustaminen on tilastojenkin valossa ollut NHL:n heikointa kastia viime kausina. Hän on saanut luvan kytätä ja odottaa selkä suorana maila kahdessa kädessä.

Tällä kaudella asiat ovat muuttuneet. McDavidin corsi-lukema on noussut parhaaksi 55:een oltuaan aiemmin alle 50:ssä. Puolustamalla laadukkaasti ja saamalla vastustajan hyökkäykset nopeammin katki, vaihdosta jäisi enemmän aikaa hyökkäämiselle.

Myös ketjukaveri Jesse Puljujärvellä on ollut osansa asiassa. Hän on ollut oiva lisä McDavidin rinnalle, juuri se, jota Oilers monta vuotta etsi. Fyysinen pelaaja, joka menee kulmiin, katkoo hyökkäyksiä ja sitoo vastustajia.

Tippett on kehittänyt joukkueensa hyökkäyspelaamista varsin yksinkertaisin konstein: rytmittämällä peliä. Kun vaihto alkaa omien puolustajien kiekottelulla ja Oilers ylittää keskialueen lyhyillä syötöillä kiekkoa kontrolloiden, tämä yhtälö on kuin rakennettu McDavidille. Hän pääsee kelaamaan vauhtia, haastamaan kiekolla, ajamaan kohti maalia ja käynnistämään hyökkäysalueen peliä.

Se, miten viisikkopelaamista organisoidaan, vaikuttaa siihen, miten pelaajien ominaisuuksista on mahdollista saada paras irti. Oilers on siitä hyvä muistutus.