Suomi otti elintärkeän 2-0-vierasvoiton Kazakstanista vieraskentällä. Jussi, mitkä olivat tärkeimmät asiat ottelussa taktisessa mielessä?

Suomen pelaamisessa oli kaksi mielenkiintoista asiaa.

Ensinnäkin Suomi pelasi 4-4-2 timantilla. Sitä on tietenkin äärimmäisen vaikea sanoa, johtuiko se peilaamisesta vastustajaan vai siitä, että Markku Kanerva teki valmentajan perustyötä, eli valitsi parhaat pelaajat, sijoitti heidät oikeille paikoille ja täytti lopun.

Tämä uusi muoto kuitenkin toimi. Glen Kamara pääsi pallonhallinnan kannalta paremmalle alueelle, vasempaan alataskuun ja vasemmalle sisäkaistalle. Myös kärjet, Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo, sekä Urho Nissilä timantin oikeana kulmana ja Robin Lod kymppinä pääsivät tässä muodossa itsensä kannalta paremmin sopiville paikoille ja ominaisiin rooleihinsa.

Timantissa kärkiparin sekä kympin ja molempien timantin kulmien kombinaation toimiminen on oleellinen asia ja tänään se toimi hyvin. 5-3-2:ssa esimerkiksi Lod joutuu pelaamaan pykälää alempana ja hänellä on erilaiset tehtävät kuin 4-4-2:n timantissa. Nyt Lod pääsi hyödyntämään paremmin omia vahvuuksiaan. Muutenkin pelaajat löysivät keskikentällä ja kärjessä paremmin toisensa, ja esimerkiksi se Lodin ensimmäisen jakson veto oli klassista kympin ja kärkien yhteistyötä parhaimmillaan.

Toinen mielenkiintoinen asia oli se, että vaikka Albin Granlund pääsikin pari kertaa vetämään ensimmäisellä jaksolla vaarallisesti, Suomi hyökkäsi yli 40-prosenttisesti vasemman laidan kautta. Se oli mielenkiintoinen tilastollinen asia, jokaan ei mitenkään yllättävä, jos ajatellaan, että oikealla pelaa herra Kylkiasento ja toisella puolella Huuppaaja-Hämäläinen. Oli selvää, että tässä mallissa tullaan enemmän vasemmalta. Hyvä veto Kanervalta.

Muutenkin Suomi pelasi tänään Ukraina-ottelun pyllistyksen jälkeen hyvän pelin ja ansaitsi ilman muuta voittonsa. Hyvä ja tasapainoinen esitys Huuhkajilta. Ukraina pelissä Huuhkajat oli esimerkiksi hukassa korkealla prässäämisessä siinä, milloin ja miten piti prässätä. Nyt samanlaisia ongelmia ei ollut.

Markku Kanerva oli muokannut joukkueen kokoonpanoa ja siellä oli Robert Ivanovin johdolla myös uudempia kasvoja. Miten Ivanov ja muutenkin tämä uusittu kokoonpano onnistui?

Tietenkin Kazakstan on, kuten Kanervakin sanoi pelin jälkeen, kevyempi vastustaja kuin Ukraina tai Bosnia-Hertsegovina Rankasta puhumattakaan. Puolustusta ei siksi testata samalla tavalla kuin näitä kovempia maita vastaan.

Mutta: Ivanovin veto avaukseen oli Kanervalta erinomainen ratkaisu. Ivanov on klassinen pallollinen toppari, joka tuo Huuhkajien pallolliseen pelaamiseen ja pallonhallintavaiheeseen aivan erilaisia ominaisuuksia kuin Paulus Arajuuri. Ivanov on hyvä avaamaan ja edistämään peliä, ja hän tietää, milloin kannattaa puhkoa tai milloin vastustajaa kannattaa houkutella kuljettamalla palloa tilaan. Ivanovin pelaamisesta näkyy, että tällaiset ratkaisut tulevat häneltä selkäytimestä. Ivanov tulee olemaan tulevina vuosina tärkeä osa pallonhallintavaiheen pelaamista varsinkin silloin, kun Suomi pelaa otteluissa pallonhallinnan kautta.

Toinen pelaaja, joka pitää ilman muuta nostaa näistä uuden polven maajoukkuepelaajista esille, on Urho Nissilä. On omalla tavalla hienoa, että Veikkausliigasta tuleva pelaaja pystyy pelaamaan kansainvälisissä otteluissa tällaisella tasolla. Timantin oikean kulmana pelaaminen on Nissilälle oikea paikka. Hän on tosi hyvä liikkumaan pallottomana syötön jälkeen sekä tulkitsemaan tiloja. Hän havainnoi, havainnoi ja havainnoi, menee tilaan, ottaa pallon, syöttää ja menee uudelleen tilaan. Nissilä tuo Huuhkajien pallonhallintaan ja hyökkäämiseen tosi paljon laatua.

Sanoit jo, että Kazakstan on kevyempi vastustaja. Itse asiassa se ei ole voittanut yhtään ottelua 20 edellisessä maaottelussa. Nyt siniristiliput jälleen liehuvat, mutta miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä tämän ottelun perusteella kannattaa tehdä?

Tämän päivän esitys oli Suomelta hyvä ja tasapainoinen esitys, mutta ei tästä voitosta voi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Pidän muutenkin öyhöttämisenä sitä, että yhden ottelun perusteella ollaan maansa myyneitä tai rintaa hakataan hirvessä uhossa.

Jalkapallo on peli, jossa kysymys on prosessista ja pienemmilläänkin otannassa pitää olla 2-3 ottelua ennen kuin voidaan alkaa puhua jostakin isommasta asiasta tai edes suunnasta, mihin ollaan menossa.

Sen kuitenkin voi tämän syksyn perusteella sanoa, että Huuhkajien prosessi on tällä hetkellä erittäin mielenkiintoisessa vaiheessa. Kanerva on selvästi miettinyt valmennustiiminsä kanssa syvempiä kysymyksiä – miten pitäisi puolustaa ja miten hyökätä. Kysymys muodosta on tässä kohtaa toissijainen, sillä Kanerva pohtii selvästi nyt sitä, pitääkö Suomen puolustaa passiivisesti vai aktiivisesti, ja miten Huuhkajien pitäisi organisoida hyökkäyspelaaminen – mitkä alueet täytetään ja miten hyökkäyspelaamisessa voidaan nostaa tempoa ja uhkaa.

On yksi asia miettiä näitä asioita ja toinen viedä ne kentälle ja saada ne toimimaan. Siksi nyt ei kannata asioita tulkita yhden tai edes kahden ottelun perusteella, vaan tässä käynnissä olevassa Kanervan prosessissa pitää katsoa koko karsintaurakkaa.

Nyt tämän prosessin päällä on vielä paljon kysymysmerkkejä ja vähän vastauksia. Siksi tämä prosessi on erittäin mielenkiintoisessa vaiheessa, mihin suuntaan se tästä kehittyy.