Kankaanpään Maila

Mitä kausi 2021 kertoi Kankaanpäästä?

Kausi kertoi samaa loppumatonta tarinaa, jota Kankaanpäässä on kerrottu edellisetkin kymmenen kautta. Kun KaMa palasi kahdeksan Ykköspesis-vuoden jälkeen Superpesikseen kaudeksi 2011, se sijoittui lupauksia antavasti runkosarjassa kuudenneksi ja voitti seuraavana talvena hallimestaruuden. Mutta sen jälkeen KaMan tarina on ollut samaa tasaista viivaa: ei olla päästy kertaakaan pudotuspeleihin, mutta ei olla kertaakaan pudottu.

Onko se saavutus? KaMan kohdalla on ja ei.

Kankaanpää lähti päättyneeseen kauteen vaikeasta tilanteesta, sillä sen kolmen vuoden menestysprojekti oli päättynyt vuosi sitten joukkueen hajoamiseen. Vanhasta rungosta jäi tämän kauden joukkueeseen vain neljä pelaajaa, ja seitsemälle hankinnalle kävi, kuten hankinnoille usein käy: osa niistä onnistui, osa epäonnistui.

KaMan kausi oli sen itsensä näköinen. Sillä ei ollut minkäänlaista jakoa pudotuspeleihin, muttei myöskään todellista vaaraa putoamisesta, vaikka KaMa joutuikin karsimaan sarjapaikasta sensaatiojoukkue Lohen kanssa. Sarjapaikka varmistui lopulta kolmessa ottelussa suoraan 3–0.

Miten Kankaanpää muuttuu?

Jos Kankaanpäässä ajateltiin, että viime syksystä alkaa uuden rakentaminen, siinä onnistuttiin vain osittain. KaMa menetti syksyllä parhaan pelaajansa, vuosi sitten Hyvinkäältä hankitun Lauri Vierimaan. Vierimaa oli päättyneellä kaudella Superin paras kentällemenijä, mutta hän lopetti yllättäen koko uransa. Myös kokenut etumies Kari Kellokoski lopetti, samoin toinen kokenut sotaratsu Henri Pulkkinen. Manu Haukkalan tilanne on vieläkin auki.

Siirtomarkkinat jäivät kuitenkin kokonaisuudessaan KaMan kannalta positiivisiksi. Se sai pidettyä vuosi sitten Vimpelistä hankkimansa Antti Kortteenperän ja Perttu Ollin, joissa molemmissa on potentiaalia. Myös parhaan kautensa vuosikausiin pelannut lukkari Henri Itävalo jatkaa oranssipaidoissa.

KaMa teki myös tasoonsa nähden kovia hankintoja. Sen kovin kaappaus oli Pattijoella kaksi vahvaa kautta pelannut Severi Piispanen. Myös Teemu Rouhiainen, Juuso Vuorenmäki ja Sami Mikkolanaho ovat selviä vahvistuksia.

Kankaanpään hankinnoissa oli kuitenkin yksi heikkous. Pelaajien yhteenlaskettu osaamisen määrä on kyllä tuntuva, mutta osaaminen ei jakaudu optimaalisella tavalla.

Piispanen ja Rouhiainen ovat molemmat kärkimiehiä, ja pelinjohtaja Mika Kulmalan on löydettävä ratkaisu siihen, miten hän kaksikkoa peluuttaa – kummasta hän tekee ykkösen ja kummasta kakkosen. Ulkopelissä on saman tyyppinen ongelma: joukkueesta puuttuu Piispasen lisäksi toinen etukentän ammattimies, kun samaan aikaan linjaan on tarjolla 5-6 pelaajaa ja taaksekin kolme hyvää vaihtoehtoa.

Kankaanpää saa rakennettua ensi kaudeksi joka tapauksessa hyvän ykköskärjen, ratkaisipa Kulmala kakkosen kohtalon miten tahansa. Kortteenperä on hyvä kolmonen ja Vuorenmäki väläytti loppukaudella Koskenkorvalla potentiaaliaan nelosena. Lyöjäjokerit Miikka Riikonen ja Mikkolanaho ovat sarjan alemmassa manttaalikunnassa kovaa tekoa. Riikonen löi päättyneellä kaudella 58 juoksua ja Kiteeltä tullut Mikkolanaho 42 juoksua. Kakkoskärkeäkin voi peluuttaa.

Ulkona Kankaanpään heikkous on ainakin tämänhetkisessä koosteessa etukenttä. Piispanen pelasi pakon edessä Pattijoella päättyneellä kaudella vaihtotilanteissa etumiehenä, mutta hän on koulutukseltaan linjan pelaajaa ja tulee pelaamaan KaMassakin takatilanteissa syvintä pussia, kuten Pattijoella. Toista etumiestä ei ole, ellei Haukkalan kanssa saada sopimusta.

Linjassa on sen sijaan leveyttä. Kortteenperästä on kasvamassa hyvä linjan pelaaja ja myös Teemu Utunen täyttää ilman muuta paikkansa kakkospuolelle. Joona Anttila ja Perttu Olli ottanevat kaksi muuta linjan paikkaa. Heidän ykköshaastajansa on Jouni Mäki.

Rouhiainen ja Vuorenmäki ovat perushyvä kopparikaksikko, ja heidät haastavassa Arttu Vilanderissa on edelleen ainesta, vaikka loukkaantumiset ovatkin sotkeneet hänen pelaamistaan.

Mika Kulmala ei varsinaisesti häikäissyt viuhkassa, mutta hoiti tehtävänsä silti moitteitta.

Missä hapessa seura on?

Kankaanpää on todennäköisesti ensi kaudella samassa tilanteessa kuin tällä kaudella ja jossa se on ollut viimeiset kymmenen kautta. Sillä on matkaa siihen ryhmään, joka taistelee viideltä kärkiseuralta jäävistä kolmesta pudotuspelipaikasta, mutta sillä on myös selvä hajurako sarjan ennakolta kahteen heikompaan joukkueeseen, Pattijokeen ja JymyJusseihin.

Jatko ajatellen kysymys kuuluu, onko Kankaanpää tuomittu Superin kartalla tasaisen viivan tasolleen myös tulevina vuosina?

Syksyn siirtomarkkinat ja hankintojen taso kertovat, että Kankaanpäältä löytyy kyllä pelimerkkejä, vaikka KaMa ei ole ollut koskaan mikään massiivinen yleisöjoukkue. Ensi kauden joukkueessa olisi sinällään hyvän rungon ainekset kasassa, mutta joukkuetta pitäisi pystyä vielä vahvistamaan ja samalla pitämään joukkueen arvokkaimmat pelaajat KaMassa.

Seurapomo Jani Mäntylä on osoittanut, että hän pystyy pitämään Kankaanpään Superissa, mutta pystyykö hän nostamaan Kankaanpään myös pudotuspelijoukkueeksi? Matka seuraavalle tasolle ei ole mahdoton, muttei vastaavasti myöskään matka toiseen suuntaan. Matkoista vaarallisempi voi lyhentyä entisestään, jos Superin joukkueiden määrä supistetaan 12 seuraan ja Oulun Lippo saisi – kuten se väistämättä vielä joku päivä saa – riittävästi tuulta haparoivien siipiensä alle.