Kempeleen Kiri

Mitä kausi 2021 kertoi Kempeleestä?

Kempeleen Kiri teki päättyneellä kaudella historiaa selviytymällä ensimmäisen kerran miesten Superpesiksen pudotuspeleihin. Se oli vastaansanomaton osoitus siitä nousujohteisesta työstä ja tarinasta, jota Kempele on tehnyt värikkään managerinsa Sami Salorannan johdolla.

Vaikka taistelu pudotuspelipaikoista oli tiukka, Kempele puristi itsensä pudotuspeliviivan paremmalle puolelle – ja lopulta kuudenneksi – ansaitusti ja jopa odotetusti. Viime syksynä hankitut Antti Korhonen ja Topi Korhonen olivat molemmat paitsi kovan luokan hankintoja, myös onnistuneita hankintoja, jotka olivat isossa roolissa Kempeleen kesässä. Aiemmin Sotkamosta tullut Jussi Korhonen dominoi takakenttää ja neljäs entinen sotkamolainen, Onni Määttä, hallitsi etukenttää ja oli elintärkeässä roolissa myös sisäpelissä.

Kokeile Leo Vegasin pelejä ilmaiseksi tästä!

Täksi kaudeksi pelinjohtajaksi tullut Teemu Körkkö onnistui vakauttamaan niin joukkueen pelaamista kuin varsinkin aiemmilta kausilta tuttua pelinjohtajaturbulenssia.

Kempele näytti päättyneellä kaudella juuri Kempeleeltä. Tasoero viiteen suureen on pitkä, eikä joukkueessa ole sellaista potentiaalia, että se voisi nousta oman kehityksensä kautta yhdeksi kärkijoukkueista. Taso riittää kuitenkin haastajaryhmään ja jos mitään yllättävää ei tapahdu, Kempele tullaan näkemään pudotuspeleissä jatkossakin. Ei välttämättä joka kausi, mutta säännöllisesti kuitenkin.

Miten Kempele muuttuu?

Kempele varmisti jo keskikesällä syksyn suurhankinnan, kokeneen Sami Haapakosken siirtymisen Pattijoelta. Haapakoski on jo 39-vuotias, mutta edelleen raskaansarjan pelimies niin ulkona kuin sisälläkin.

Uusia kasvoja joukkueessa ovat myös Sotkamosta hankittu Aatu Saastamoinen ja Siilinjärveltä tullut Sebastian Lahti.

Haapakoski on kova kaappaus, mutta sen vastapainoksi Kempele menetti myös äärimmäisen kovan pelimiehen, kun koppari Jussi Korhonen palasi takaisin Sotkamoon. Lyöjäjokeri Marko Pelkonen siirtyi Ouluun ja Heikki Savikoski lopetti.

Kempeleellä on kasassa laaja, 15–16 pelaajan ryhmä. Joukkueesta löytyy pääluvullisesti leveyttä, mutta sen rakenteessa on sama ongelma, joka on vaivannut Kempelettä aiemmin. Listalla on laatua ja leveyttä, mutta laatu ja leveys eivät jakaudu tasaisesti pelin eri osa-alueille.

Joukkueella on kolme vaihtoehtoa etukentälle ja linjaan jopa suoranaista tungosta, mutta takakentällä on väljää. Tommi Koivisto pelasi kakkoskopparina kohtalaisen kauden, mutta Jussi Korhosen jättämään valtavaan aukkoon Kempele ei hankkinut ketään, mikä tekee takakentästä ensi kaudella haavoittuvan.

Toinen mielenkiintoinen kysymys Kempeleen joukkueessa on lyöjäjokeritilanne. Toissa kaudella KeKillä oli jopa kolme kovan luokan lyöjäjokeria, Matti Korhonen, Marko Pelkonen ja Ossi Meriläinen, mutta ensi kaudella Korhonen on kolmikosta ainoana jäljellä. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, miten Teemu Körkkö ratkaisee jokerikysymyksen ja kenestä hän tarvittaessa tekisi toisen lyöjäjokerin Korhosen rinnalle. Ylivoimaisesti paras vaihtoehto olisi Antti Korhonen, mutta Körkkö joutuu miettimään, mitä Korhosen siirtäminen salmiakkipaitaan tarkoittaisi ulkopelin kannalta. Olisivatko hyödyt suuremmat kuin haitat?

Takakenttää ja jokerikysymystä lukuun ottamatta Kempeleellä on haastajaryhmään vahva ja tasokas joukkue.

Ykköskärki ja pelintekovoima riittävät, eikä kotiutusvoima ole kokonaisuudessaan ongelma. Haasteena on vain se, että jos Kempeleellä on vain yksi lyöjäjokeri, miten hyvin kotiutustilanteet osuvat numerolla lyöville pääkotiuttajille. Tämän vuoksi esimerkiksi kaikki viisi kärkijoukkuetta pelaavat ensi kaudella kahdella lyöjäjokerilla

Ulkona etukenttä ja linja kestävät vertailun muihin haastajiin, ja vaikka Jani Lassila ei olekaan lukkarina ykköskoria, haastajaryhmän lukkarina hänkin täyttää paikkansa.

Missä hapessa seura on?

Kempelettä on pidetty vuosikausia piikkinä Oulun lihassa. Tällä hetkellä puhe voitaisiin kääntää jo toisin päin, paitsi, ettei Oulun Lippo ole piikki Kempeleen lihassa. Ainoa piikki Oulussa manageri Sami Salorannalla on se, ettei hän ole saanut oululaisyleisöä syttymään Kempeleestä, vaikka Sarkkirantaan on matkaa Oulun keskustasta vain kymmenen kilometriä.

Saloranta on onnistunut houkuttelemaan Kempeleeseen Antti Korhosesta ja Sami Haapakoskesta alkaen kovia nimimiehiä, mutta kysymys kuuluu, pystyykö Kempele näillä katsojamäärillä ja tällä taloudellisella lihaksistollaan nousemaan yhtään tätä tasoa korkeammalle? KeKi on saanut junioritoimintansakin jo jalalle, mutta ensi kaudella joukkueessa pelaa vain yksi KeKin oma juniori, Aappo Savikoski.

Aiempina vuosina Kempeleestä olisi voinut hyvinkin tulla jopa mitalijoukkue, mutta Superissa vallitsee tällä hetkellä uusi maailmanjärjestys, mikä on nostanut suurten joukkoon pääsemisen riman ennätyksellisen korkealle. Kuvaavaa kärkiseurojen tasolle on, että jopa Sotkamon Jymyllä on täysi työ pysyä neljän muun kärkiseuran vauhdissa mukana.

Siksi Kempeleelläkin on pitkä matka mitalitason joukkueeksi.