Kempele oli perjantain pesäpallokierroksen suuri nimi pistämällä nippuun hallitsevan Suomen mestarin Vimpelin numeroin 2-0 (3-2, 7-2). Pekka, pitääkö onnitella Kempelettä vai olla huolissaan Vimpelistä?

Ilman muuta pitää onnitella Kempelettä. Eikä vain tästä ottelusta. En tiedä, mikä olisi riittävän komea arvonimi kuvaamaan Kempeleen ihmeen taikonutta Sami Salorantaa, mutta onhan hän ja koko Kempeleen organisaatio tehnyt uskomattoman työn nostaessaan Kempeleen tälle tasolle.

Tämän maan niemet ja notkot ovat täynnä hienoille sanoilla keikaroivia visionäärejä, jotka kuitenkin tosipaikassa ovat pelkkää ilmaa. Salorantakaan ei ole koskaan pitänyt kynttiläänsä vakan alla, mutta hän on osoittautunut armottoman kovaksi tekijäksi, josta tämä kausi ja etenkin Vimpelin murskaaminen ovat vakuuttavia näyttöjä.

Kaikki ne suunnitelmat, joita Saloranta on suunnitellut ja joista hän on puhunut, konkretisoituivat tänä iltana upealla tavalla. Tänään ei ratkaistu vielä mitaleita tai mestaruuksia, mutta Kempele näytti millainen peto se voi parhaimmillaan ja hurmioon päästessään olla.

Mikä selittää Kempeleen alkukauden lennon ja Vimpelin vakuuttavan kaatamisen?

Kaiken pohjalla on se, että joukkueessa on 5-6 Itä-Länsi-tason pelaajaa. Ulkona etukenttä ja polttolinja ovat Itä-Länsi-tasoa ja sisällä numerot 2-5 ja sen päälle kaksi lyöjäjokeria, Ossi Meriläinen ja Matti Korhonen, ovat myös Itä-Länsi-tasoa.

Nämä asiat olivat tiedossa ennen jo ennen kautta ja nyt näiden runkopelaajien vahvuus on realisoitunut kentällä vakuuttavalla tavalla.

Mutta tämän päällä on kolme asiaa, jotka olivat ennen kautta kysymysmerkkejä, mutta jotka näyttävät ainakin tällä hetkellä olevan odotettua paremmassa iskussa.

Ensimmäinen asia on lukkari Jani Lassila. Hän on kehittynyt talven aikana todella suurin harppauksin. Hänen matalansa on nyt todella ilkeä, hän osaa rytmittää peliä paremmin ja myös hänen lautasen käyttönsä on parantunut. Tällaisen kehitysaskeleen ottaminen 31-vuotiaana on kova temppu Lassilalta.

Toinen iso asia on kärkimiespeli. Markus Keski-Petäjän siirtäminen pelintekijästä kärkimieheksi oli yllättävä veto, mutta Keski-Petäjä on ollut ykkösenä erinomainen. Häntä ei yhtään huimaa pyrkiä kentälle ja edetä pesien välillä. Perjantaina hän eteni ajoittain jopa vähän liiankin innokkaasti.

Kolmas asia on kopparipari, Juhani Ojala ja Perttu Olli. Pidin heitä ennen kautta joukkueen suurimpana kysymysmerkkinä ja pidän edelleen. Myönnän toki, että he pelasivat perjantaina virheettömän pelin ja he ovat olleet kauden aiemmissakin otteluissa vakuuttavia. Mutta kannattaa katsoa, ketä vastaan he olivat ennen Vimpeli-ottelua vakuuttaneet – Koskenkorvaa, Pattijokea ja Kiteetä vastaan.

Kempele kohtaa kolmessa seuraavassa ottelussa vieraissa Hyvinkään ja Kouvolan ja sen jälkeen Sotkamon kotonaan. Sen jälkeen tiedämme paremmin, miten kovaa tekoa Kempeleen kopparipari ja myös Lassila ovat. Nyt kaikki näyttää hyvältä, enkä sano, etteivätkö he voisi kestää vaikka koko kautta, mutta todisteita tarvitaan lisää.

Eli minne asti Kempele voi kesällä lentää?

Kausi on vasta nuori, mutta Kempele voi olla todella korkealla runkosarjan päätteeksi. Tänään nähtiin, millainen potentiaali joukkueessa piilee, silloin kun se peli natsaa.

Toki avausjakso oli todella tasainen ja se olisi voinut päättyä toisinkin päin. Mutta kun Kempele meni heti toisen jakson alussa 4-0-johtoon, sen peli rentoutui ja sittenhän se oli todella vakuuttavaa menoa koko joukkueelta ja pelinjohtaja Petri Tuuvalta. Tuuva on ennenkin elänyt pelin aaltojen mukana ja silloin, kun aallot ovat olleet myötäiset, Tuuva on pelannut todella rohkeaa pesäpalloa, jota on ollut ilo katsoa. Tänään toisella jaksolla nähtiin myös parasta Tuuvaa.

Avauskierrosten perusteella näyttäisi, että Mansella ja Joensuulla on paljon tekemistä pelinsä kanssa, mikä avaa Kempeleelle tien nousta runkosarjassa aivan kovimpaan kärkeen. Nyt kaikki on kiinni siitä, miten hyvin sen peli pysyy kasassa ja miten nämä jo ennen kautta esillä olleet kysymysmerkit kestävät koko kauden mittakaavassa.

Kempeleen tilanne näyttää nyt todella hyvältä ja se voi pelata todella loisteliaan runkosarjan, mutta syksyllä alkaa sitten toisenlainen valssi ja se valssi määrittelee lopullisesti, miten ison kehitysaskeleen Kempele on ottanut viime ja toissa kauteen verrattuna.

Entä Vimpeli. Pitääkö olla huolissaan?

Ei. On muistettava, että Mikko Kanala oli edelleen sivussa loukkaantumisen vuoksi ja hänen lisäkseen Vimpeliltä puuttuivat Aleksi Lassila ja Lauri Vihriälä. Veeti Kortehisto ja Miika Peräaho selvisivät urakastaan kohtalaisen kunniakkaasti, mutta silti totuus oli se, että Vimpeli oli tänään reilusti varamiehinen.

Ensimmäisellä jaksolla Vimpeli vielä pelasi, mutta Kempeleen karattua toisen jakson ensimmäisen aloittavalla 4-0-johtoon, Vimpelin peli muuttui enemmän tai vähemmän pelailemiseksi.

Pidän selvänä, että Vimpelin peli kehittyy kesän aikana ja kun tosipelit alkavat, se on edelleen se joukkue, joka kaikkien muiden mestariksi haluavien on voitettava. Ei yksi tappio Vimpelin maailmaa mihinkään kaada.