Kempele raapaisi 2+1-vuotisen sopimuksen Joensuussa vaille jatkosopimusta jääneen lukkari Ville Väliahon kanssa. Pekka, miten kommentoit Väliahon hankintaa?

Radikaali ja mielenkiintoinen ratkaisu. Kempeleessä mietittiin jo kesällä, jatkaako Jani Lassila enää uraansa, mutta tällä ratkaisulla Kempele selkeästi varmistaa sen, että jos Lassila lopettaa esimerkiksi vuoden päästä tai jos hänellä on ongelmia, kuten hänellä hieman tällä kaudella, Kempele ei anna siimaa ainakaan lukkaripelissä.

Pelaajasopimuksia tehdään jo pitkälle tulevaisuuteen varsinkin lukkareiden kanssa, joten tässäkin mielessä Kempele teki viisaan peliliikkeen varautumalla jo nyt siihen, että sillä on erinomainen lukkari jatkossakin – olipa se sitten Lassila tai Väliaho.

Toki kahdella lukkarilla pelaamiseen liittyy myös riskinsä. Jotta kahden lukkarin malli toimii, silloin lukkareiden kemiat ja luonteet on sovittava sillä tavalla yhteen, ettei se revi joukkuetta hajalle. Myös pelinjohtaja Mikko Korhonen joutuu luotsaamaan lukkarilaivaa kieli keskellä suuta olettaen, että Lassila vielä oikeasti taistelee Väliahon kanssa pelaavan lukkarin paikasta.

Kempele teki yllättävän, mutta samalla ymmärrettävän ratkaisun. Ihmettelen kuitenkin vieläkin sitä, miten Joensuu pelasi lukkarikorttinsa kesän aikana.

Tekipä päätökset lopulta kuka tahansa, niin Joensuu teki kovan ratkaisun päättäessään lähteä ensi kauteen siten, että sen lukkarit ovat Ukko Schroderus ja Seeti Surakka, kun tarjolla olisi ollut myös Juha Puhtimäen tasoinen lukkari.

Millaisen lukkari Kempele saa?

Väliahon heikkouksista on paljon puhuttu, mutta hän on korjannut niitä ja kehittynyt lukkarina koko ajan. Väliaho ottaa tänä päivänä palloja paremmin kiinni kuin aiemmin ja hän myös hakee lyhyitä varsinkin menopesän puolelta.

Väliaho ei välttämättä ole sarjan paras lukkari, mutta hän on yksi härskeimmistä, ellei jopa kaikista härskein ja röyhkein lukkari. Väliahon matala on todella ilkeä, hän hallitsee nyppysyötön ja muutenkin hänen syöttötyylinsä koettelee pesäpallosääntöjen rajoja.

Väliaholla on Kempeleessä jälleen aidosti mahdollisuus taistella mitaleista ja jopa Suomen mestaruudesta. Hän on voittanut urallaan yhden SM-kullan, mutta se tuli Sotkamossa vuonna 2020, jolloin Aapo Komulainen nostettiin kesken pudotuspelien pelaavaksi lukkariksi ja Väliaho murjotti osan pudotuspeleistä katsomossa.

Väliahon pää kestää pelata kaikista kirkkaimmistakin mitaleista ja hän on tottunut kilpailutilanteisiin. Sotkamossa hän hävisi taistelun Komulaiselle, mutta Joensuussa hän selätti jopa suurella rahalla hankitun Topi Kososen kamppailussa ykköslukkarin paikasta.

Tässä mielessä on hienoa, että Väliaholle löytyi pelipaikka Superpesiksestä ja vieläpä yhdestä sen kärkiseuroista.