Manse kukisti Kempeleen yhdessä perjantai-illan herkkupaloista 2-0 (4-2, 1-0). Pekka, Manse on hyvä mittari sille, missä Kempele menee tällä hetkellä ja miltä sen syksyn näkymä näyttää. Missä siis KivenKova menee?

Ottelu piirsi varsin osuvan kuvan, millainen joukkue Kempele on ja millaisessa iskussa se on tällä hetkellä.

Kempele on ensinnäkin erittäin kokenut ja rutinoinut joukkue, jossa varsinkin avainrooleissa pelaa kokeneita pelaajia, jotka tietävät, miten tätä peliä nimeltä pesäpallo pelataan.

Kempele on saanut toista loistokautta peräkkäin pelaavan lukkari Jani Lassilan johdolla ulkopelinsä erittäin pitäväksi. Toki ulkokentälle sattui Manseakin vastaan räpylävirheitä, mutta niitä tulee jokaiselle joukkueelle.

Kempeleellä on todella hyvä ykköskärki ja joukkueesta löytyy paljon pelintekovoimaa. Perjantaina nähtiin, että Kempele pystyy tekemään tilanteita myös sellaisilla kentillä, joilla pomppu ei nouse.

Kempeleen suurin pelillinen haaste tällä hetkellä on se, miten joukkueen pääkotiuttajat, jokereina pelaavat Ossi Meriläinen ja Matti Korhonen ja numerolla lyövät Antti Korhonen ja Sami Haapakoski onnistuvat.

Mansea vastaan Kempeleen kotiuttajat eivät onnistuneet. Kempele teki 11 kolmostilannetta, kun Manse teki kolmostilanteita vain kaksi enemmän. Kempele löi kuitenkin vain kaksi juoksua ja ne molemmat löi Meriläinen ensimmäisen jakson ensimmäisen aloittavalla.

Yhden ottelun vaikeudet voi aina sivuuttaa vaikka vetoamalla Severi Tikkakosen säkenöivään otteluun ulkona, mutta kyllähän rehellisyyden nimissä on sanottava, että Kempeleen kotiuttajanelikko on pelannut odotuksiin nähden vaisun kauden. 33 juoksua lyönyt Antti Korhonen mahtuu juuri ja juuri Superin lyöjätilastossa TOP20:een ja hänkin on numerolla lyövä kotiuttaja.

Se tarkoittaa, että Kempeleen lyöjäjokereilla on kyllä nimeä, mutta tällä kaudella tehot ovat antaneet odottaa itseään.

Jos katsot loppukautta ja ennen kaikkea syksyn ratkaisupelejä, miltä Kempeleen tilanne näyttää?

Kempeleen tilanteessa on kaksi selkeää kysymysmerkkiä.

Ensimmäinen on se, että joukkueella on erittäin kapea materiaali. Runkosarjan jälkeen pelataan jatkosarja, jossa puolessatoista viikossa pelataan kuusi ottelua. Pelitahti on äärimmäisen kova ja varmasti Kempeleessä katsotaan sydän kylmänä, kestääkö joukkue nämä viimeiset viikot ja kuukaudet ilman loukkaantumisia.

Esimerkiksi Manselta puuttui perjantaina Samu Vainikainen ja koko loppukauden mahdollisesti sivussa oleva Leevi Lehto, minkä lisäksi Henri Puputti pelasi jokerina ja hänen paikallaan takana pelasi Valtteri Savilahti.

Nuoret miehet täyttivät kuitenkin paikkansa erinomaisesti eikä Vainikaisen, Lehdon ja Puputin puuttuminen ulkopelistä näkynyt juuri mitenkään.

Kysymys kuuluu, miten Kempele kestäisi vastaavan mittaluokan loukkaantumiset?

Toinen kriittinen kysymys on juuri tuo aiemman esille nostettu pääkotiuttajien onnistuminen.

Manse ja Sotkamo ovat osoittaneet, että ne pystyvät puristamaan tiukat ottelut voitoiksi ja Vimpelin avainpelaajilta löytyy myös samanlaista kanttia. Kouvolan ulkopeli on puolestaan niin jäätävää, että se voi mennä pitkälle pelkästään ulkopelinsä turvin.

Kempeleeltä löytyy myös Tuomas Jussilan, Sami Haapakosken ja Antti Korhosen johdolla pelaajia, jotka tietävät, mitä voittaminen syksyn ratkaisupeleissä vaatii, mutta tieto ja kokemus on pystyttävä muuttamaan tiukoissa otteluissa teoiksi.

Tässä mielessä suurin paine kohdistuu juuri joukkueen pääkotiuttajiin. Heidän on onnistuttava oikeilla hetkillä, jos Kempele mielii parantaa viimevuotisen pronssinsa väriä.

Ja totta kai sitten on vielä tämän pienellä ryhmällä pelaamiseen liittyvät riski eli mahdolliset loukkaantumiset.

Kempele on joka tapauksessa hyvin lähellä sitä tasoa, missä sen pitääkin tässä vaiheessa kautta olla. Se on helpon loppuohjelmansa ansiosta menossa runkosarjassa TOP4-joukkueeksi ja se lähtee hyvistä asemista jatkosarjaan.

Kautta on vielä niin paljon jäljellä, että kaikki joukkueet pystyvät kehittämään peliään. Kempeleen osalta katseet kohdistuvat tässä mielessä ennen muuta juuri kotiutuksiin.