Kempeleen sensaatiomainen matka jatkuu, mutta Joensuussa pitää uskaltaa katsoa peiliin
Kempele raivasi sensaatiomaisesti tiensä välieriin kaadettuaan Joensuun otteluvoiton 4-3. Pekka Arffman avaa ottelusarjan opit ja annit.
Kempele teki seurahistoriaa selviytymällä ensimmäisen kerran välieriin kaadettuaan Joensuun seitsemännessä puolivälieräottelussa 2-1 (2-3, 3-1, 1-0). Pekka, mikä tämän seiskapelin ratkaisi?
Jos katsomme pelkästään tämän pelin kuvaa, Kempele oli näistä kahdesta joukkueesta kokonaisuudessaan aavistuksen parempi joukkue. Se voitti esimerkiksi kolmostilanteet 17-10, mikä kertoo sen suunnan, mistä tänään tuuli.
Kempeleellä toimi ottelussa paremmin sisäpeli. Joensuulla oli vaikea saada ykköskärki kulkemaan, mistä kertoo se, että ykkösenä ja kakkosena alun perin pelanneet Kasperi Hämäläinen ja Konsta Kettunen saivat nyhrättyä yhteensä vain kaksi kärkilyöntiä 15 yrityksellä.
Erot olivat kuitenkin kaikesta huolimatta lopulta marginaaliset, eikä se olisi vaatinut mitään ihmettä, että marginaalit olisivat luiskahtaneet toisin päin.
Supervuorossa näytti vahvasti siltä, ettei Kempele saa siinä juoksuakaan, kunnes Juhani Ojala löi kahden palon tilanteessa kolmosjatkeelta vastustamattoman läpilyönnin, jolla kakkospesältä lähtenyt Jani Lassila juoksi kotiin.
Joensuulla oli melkein identtinen tilanne Supervuoron tasoittavalla, mutta Henri Litmasen kolmospuolen sivallus meni muutama metrin laittomaksi.
Jos katsot tätä puolivälieräsarjaa kokonaisuudessaan, miten analysoisit sen?
Jo se, että tämä ottelusarja meni seitsemänteen peliin, kertoi siitä, ettei joukkueiden välissä ollut paljon.
Kempeleen pääsystä välieriin ei voi ottaa mitään pois, mutta kyllähän totuus on myös se, että Joensuu antoi ottelusarjassa tasoitusten omien kokoonpano-ongelmiensa vuoksi. Joensuun suunnitelmissa ei varmasti ollut ennen kautta esimerkiksi se, että Topi Kosonen pelaisi koko ottelusarjan kolmosvahtina.
Loukkaantumiset ja poissaolot kuuluvat kuitenkin urheiluun, ja niiden perään on turha itkeä. Sekin on normaalia, että pelaajien esitykset heittelevät kiivaassa ottelutahdissa ja paineiden kasvaessa.
Tämä ottelusarja osoitti kiistatta Kempeleen kokeneiden pelaajien merkityksen. Tuomas Jussila ja Sami Haapakoski ovat parantaneet koko ajan ja tiukoissa paikoissa he olivat pelkkää jäätä, aivan kuten myös Onni Määttä. Esimerkiksi Jussilan muutamat ulkopelisuoritukset tänään ottelun ratkaisuhetkillä olivat parasta Jussilaa. Haapakosken suoritusten arvoa nostaa puolestaan se, ettei hän ilmeisesti ole 100-prosenttisen terve.
Miten kova saavutus tämän ottelusarjan voitto on Kempeleelle ja miten suuri tappio Joensuulle?
Kempeleen tarinassa kovinta on se, että se nousi takaisin Superpesikseen syksyllä 2018 ja sieltä se on noussut omalla persoonallisella toiminnallaan porras portaalta ylemmäksi ja ylemmäksi. Välieriin pääsy on todella suuri asia Kempeleelle, mutta se on suuri asia myös pesäpallolle ja antaa uskoa, että asiat hyvin tekemällä Superpesiksessä on edelleen mahdollisuus nousta takamatkalta kärkiseurojen joukkoon.
On myös hyvä muistaa, että Kempeleen matka on – kuten manageri Sami Salorantakin sanoi – vielä kesken. Totta kai välierissä vastaan tuleva Sotkamo on selvä ennakkosuosikki, mutta jos Kempele pystyy pelaamaan potentiaalinsa ylärekisterissä, kaikki on urheilussa mahdollista.
Joensuulle putoaminen puolivälierissä on ymmärrettävästi valtava pettymys. Joukkue lähti selkeästi hakemaan mitalia ja loppuottelupaikkaa, mutta kausi oli haastava.
Joensuussa voidaan etsiä selityksiä loukkaantumisista ja muista takaiskuista, mutta ehkä tärkein asia olisi kuitenkin katsoa peiliin ja kysyä, käytetäänkö seuran valtavia resursseja sittenkään maksimaalisesti hyväksi.
Jos pelaajille on vara maksaa huippukovia korvauksia, eikö silloin pitäisi olla vara kysyä itseltään, maksetaanko niitä oikeille pelaajille.
