Kiteen kausi päättyi pettymykseen, mutta kauden tärkein asia oli lupaus tulevaisuudesta
Kouvola päätti Kiteen vaiherikkaan kauden. Vaikka kausi päättyi pettymykseen, kesä lupaa tulevaisuutta ajatellen positiivisia asioita.
Kouvola eteni miesten Superin välieriin kaadettuaan Kiteen kolmannessa ottelussa Kouvolassa 2-1 (2-1, 0-1, 3-0). Pekka, mikä tämän ottelun ja ottelusarjan ratkaisi Kouvolan eduksi?
Vastakkain oli kaksi todella hyvää ulkopelijoukkuetta. Juoksut olivat siksi tosi tiukassa tässä sarjassa ja jopa tässä kolmannessa ottelussa, vaikka olosuhteet olivat tiistaina erinomaiset.
Varmasti Kiteetä jää kaivelemaan, että voitettuaan runkosarjan päätteeksi 12 ottelua peräkkäin, joukkueeseen iski flunssa-aalto, jonka seurauksena siltä puuttui sarjan ensimmäisestä ottelusta viime perjantaina kolme runkopelaajaa eivätkä kaikki pelaajat olleet, kuten pelinjohtaja Sami Partanen pelin jälkeen Ylen haastattelussa myönsi, toipuneet vielä tähänkään otteluun täyteen pelikuntoon fyysisesti eikä henkisesti.
Kouvolalta ei voi kuitenkaan ottaa mitään pois. Sen tavaramerkki, huippulaadukas ulkopeli, kesti Kiteen hyökkäykset. Kuvaavaa tälle kolmannelle ottelulle oli, että Kitee voitti kolmostilanteet 14-11, mutta Kouvola voitti silti ottelun.
Kitee on tehnyt ensi kauteen kovan luokan satsauksia, sillä KiPalla on jo sopimukset Hannes Pekkisen, Elmeri Purmosen ja Konsta Kettusen tulosta Rantakentälle. Millaiselta pohjalta Kitee lähtee ensi kauteen tämän kauden oppien ja opetusten perusteella?
Tämä kausi oli Kiteeltä repaleinen. Alkukautta sotki lukkari Rasmus Surakan loukkaantuminen ja heinäkuussa tuli uusi sukellus, kun joukkuetta ravisteli Samu-Kalle Varosen ja Juho Keinäsen johdolla toinen loukkaantumisaalto.
Kun Kitee sai kaikki miehet kehiin, sen pelaaminen oli todella vahvaa ja lupaavaa, kuten 12 peräkkäisen ottelun voittaminen runkosarjan lopussa osoitti.
Kauden aikana oli paljon onnistujia. Samu-Kalle Varonen ja Keinänen ovat molemmat kypsyneet eliittipelaajiksi niin sisällä kuin ulkona, Otto Kauppinen pelasi kakkosena erinomaisen kauden, Anttoni Jakobsson on kehittynyt edelleenkin heittäjänä ja Surakka on yksi sarjan kovimmista lukkareista.
Ehkä tärkeintä tässä kaudessa pelaajatason kysymyksissä oli kuitenkin se, että Sulo-Veikko Varonen, Lassi Vasarainen ja Topias Kaksonen ottivat isoja kehitysaskeleita. He ovat sellaisia pelaajia, jotka ovat ensi kaudellakin isossa roolissa, vaikka joukkueeseen tulee Pekkisen, Purmosen ja Kettusen tasoiset vahvistukset.
Lyöjäjokereista Vimpelistä hankittu Janne Mäkelä ylitti varmasti monien odotukset ja Kiteen kannalta on iso asia, että hän jatkaa uraansa ensi kaudella.
Jiri Pippolan kausi oli sen sijaan haastavampi. Hän oli aiempina vuosina joukkueen ehdoton ykkösjokeri, mutta nyt Mäkelä oli kotiuttajana tehokkaampi. Pippolan on vain totuttava ajatukseen, että Kiteellä on ensi kaudellakin kaksi erinomaista jokeria ja he saavat vastuuta tulosten mukaan.
Kiteen leirissä ollaan varmasti pettyneitä siihen, että kausi meni poikki heti puolivälierissä ja vielä suoraan kolmessa ottelussa. Kokonaisuudessaan kaudesta jäi kuitenkin erittäin paljon positiivista käteen ja kun tähän edelleen varsin nuoreen ryhmään lisätään kovat vahvistukset, Kitee voi lähteä ensi kauteen todella luottavaisin mielin taistelemaan Sami Partasen johdolla mitaleista ja jopa Suomen mestaruudesta.
Miltä Kouvolan syksy näyttää näiden puolivälierien jälkeen?
Kouvolan vahvuus on ilman muuta sen loistava ulkopeli, jota johtaa otettaan kovissa paikoissa vain kiristävä lukkari Elias Pitkänen.
Vaikka Kouvolan ulkopeli on kesän aikana muutaman kerran retkahtanut, tilanne näyttää tällä hetkellä lupaavalta. Kouvola saa välierissä vastaansa joko Sotkamon tai Mansen ja tällä ulkopelillä se pystyy voittamaan kumman tahansa ja menemään loppuotteluun.
Kouvolalla on erinomainen ykköskärki – varsinkin silloin, jos Patrik Vartama, Eemeli Laine ja Elias Pitkänen olisivat ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Kouvolan pitäisi saada tahkottua tilanteita, mutta ongelmana on kotiutukset.
Viime kauden lyöjäkuningas Patrik Wahlsten on edelleen kaukana viime kesän tasostaan ja ennen kautta hankittu Elmeri Lieto on ollut pettymys kotiuttajana.
Teemu Nikkasen nostaminen ykköslyöjäjokeriksi on ollut ymmärrettävä veto, mutta yksi iso ratkaisutekijä on se, kuinka paljon Elias Pitkästä päästään käyttämään kotiuttajana. Hän on tällä hetkellä Kouvolan kovapäisin ja varmin kotiuttaja ja siksi pelinjohtaja Petri Tuuva joutuu miettimään, miten ykköskärki pitäisi rakentaa, että Pitkäselle tulisi enemmän kotiutustilanteita.
Kiteetä vastaan Kouvola käytti Jesse Eskelistä vaihtaja- ja etenijäjokerina, mikä oli toimiva ratkaisu. Eskelisen onnistumisprosentti ykkösvaihdon purkajana Kiteetä vastaan oli 61,5 prosenttia, kun kakkosena tässä sarjassa pelanneen Perttu Kenttäahon ykkösvaihdon onnistumisprosentti oli tässä sarjassa vain 41,7.
Tärkeintä Kouvolan jatkon kannalta on kuitenkin se, että sen ulkopeli pitää, sillä silloin jaksovoittoon voi riittää ainakin välierissä vain 1-2 juoksua. Mahdollisessa finaalissa tilanne sen sijaan muuttuisi, jos vastaan tulisi Vimpeli, sillä Saarikentällä normaalit ulkopelin lainalaisuudet ovat venyviä käsitteitä.





