Veikkausliigan alku lähestyy kovaa vauhtia ja joukkueiden pre-seasonit ovat täydessä käynnissä.

Omalla urallani ehdin nähdä hyvin moninaisia kauteen valmistautumisia kolmessa eri maassa. Tässä kirjoituksessa mennään joukkueen pre-seasonin sisältöön, mahdollisiin sudenkuoppiin kauteen valmistautuessa ja ylipäätään harjoittelussa.

Teksti pureutuu myös siihen, mitkä ovat keskeiset laatutekijät hyvin rakennetussa pre-seasonissa valmentajan ja pelaajan näkökulmasta. Samoin käydään läpi, miltä treeniviikko voisi näyttää harjoituskaudella Suomessa tai Keski-Euroopan puolella.

Pre-seasonit eroavat ymmärrettävästi toisistaan merkittävästi pelikauden ajankohdan takia. Suomessa harjoituskausi kestää neljästä viiteen kuukautta, kun taas Keski-Euroopassa oppii sen, miten mies laitetaan kuntoon kuukaudessa.

***

Aloitetaan kuukauden rääkistä.

Tässä formaatissa ajatus on se, että reilussa kolmessa viikossa hiukan maasta ja valmentajasta riippuen tehdään pääosin kolmesta neljään treeniä per päivä pari kymmenen päivän settiä. Välissä on muutama välipäivä omalle harjoittelulle.

Päivän ohjelma voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: aamulenkki+lihaskunto->aamiainen-> puntti+pallo->lounas->harjoitusottelu/puntti+pallo->illallinen->futistennis/uinti->iltapala->kaatuminen sänkyyn. Tähän tyyliin mennään siis puolitoista viikkoa putkeen.

Näiden kuntoleirien jälkeen lähdetään viimeistelyleirille, jossa pelataan muutama ottelu ja hiotaan taktisia asioita. Tämän jälkeen aloitetaan kausi. Tietenkin näissäkin on isoja eroja ja huippuseuroja ajaa raha näissä(kin) asioissa seurojen reissatessa ympäri maailmaa promo-kiertueillaan.

***

Suomessa tilanne on hyvin erilainen, kun harjoituskausi on niin pitkä. Aloitetaan mahdollisista ongelmista harjoituskaudella, jotka luonnollisesti näkyvät yleensä kauden peleissä ainakin jossain vaiheessa.

Ensimmäisenä käsitellään fyysinen ongelma harjoittelussa. Yleensä tällaisissa tilanteissa valmennus ei ole kyennyt suunnittelemaan järkeviä treeniviikkoja ja -sisältöjä, mikä sitten näkyy erilaisina ongelmina peleissä pitkin vuotta.

Olin itse pelaajana muutaman kerran puhisemassa läpi tällaisia pre-seasoneita. On tietenkin hyvä muistaa jo tässä vaiheessa, että mikäli joukkueen harjoittelu on fyysisestä näkökulmasta heikkoa, ollaan yleensä muutenkin osaamattomissa käsissä.

Perustilanne näissä on se, että viikko lämätään täyteen tapahtumaa, vaikkapa 9 harjoitusta per viikko ilman täsmällistä ajatusta, mikä se näiden päivien fyysinen sisältö on. Se, että ’’vedetään kovaa’’ muuten ja keskiviikkona esimerkiksi on palauttava päivä ja lauantaina punttisaliharjoitus ei ole lähelläkään sitä, mitä talviharjoittelulla olisi saavutettavissa.

Tällä mainitsemallani tyylillä joukkue harjoittelee harmaalla alueella dieselvaihteella, palauttelee keskiviikkoisin ja nostelee vähän painoja lauantaisin tai pelaa harjoitusottelun. Kerran urallani olen ollut tällaisessa joukkueessa, ja lopulta voitimme mestaruudenkin tällaisen pre-seasonin jälkeen. Se tosin oli pelaajien vaatimuksesta muutettu harjoittelu loppukesästä, joka siivitti meidän kovaan syysvireeseemme.

Absurdeimpana esimerkkinä varsinkin fyysisesti epäonnistuneesta pre-seasonista toimii jo aiemmin mainitsemani kokemus Ruotsin Djurgårdenista, jossa fysiikkavalmentajamme veti meille viikosta toiseen ihan toisen lajin harjoitteita ja koko talven pääpaino oli näissä crossfitista otetuissa harjoitteissa.

Fysiomme oli siis crossfitin Pohjoismaiden mestari. Olin valmiiksi kovassa kunnossa Ruotsiin mennessäni ja alkuun kaikki meni hienosti. Myös uudet joukkuekaverini olivat samaa mieltä.

Erään harjoituksen jälkeen lounaalla ruotsalainen Sebastian Rajalakso sanoi: ’’Odota puoli vuotta, niin loppuu toi sun kyky liikkua ja pelata noin hyvin.” Tämä kommentti tuli tammikuun lopulla ja toukokuussa olinkin jo pyytämässä siirtoa agentiltani.

Meillä oli talvisin yhdeksän tapahtumaa viikossa, joista kuusi oli punttia, juoksua tai niiden yhdistelmää. ’’Jalkapalloharjoitukset ”olivat juoksua ja syöttelyä. Olin kevään jälkeen peilistä katsottuna valmiimpi vapaaottelu kehään, kuin pelaamaan yhdeksänkymmentä minuuttia Allsvenskania.

***

Suomessa on onneksi päästy jo hyvän aikaa sitten eroon näistä ’’otetaan pallot käyttöön maaliskuussa’’ pre-seasoneista, joita voisi verrata tasoltaan tuohon Ruotsissa kokemaani.

Miten sitten harjoitusviikko olisi rakennettava fyysisestä näkökulmasta? Neljä kuukautta on pitkä aika ja on kriittistä, miten tämä aika hyödynnetään. Ensinnäkin joukkue tarvitsee kokonaisia treeniviikkoja. Näin ollen mahdolliset ottelut olisi hyvä pelata viikonloppuna. Tätä viikkorytmiä olisi hyvä noudattaa myös junioripuolella.

Maanantaisin ei kannata harjoitella liian kovaa ja päivän olisikin syytä olla riittävän kevyt fyysisestä näkökulmasta.

Tiistai on monesti hyvä päivä vetää kova päivä, jolloin pelaajien on oikeasti väsyttävä iltapäivään mennessä.

Keskiviikkona on edelleen hyvä pitää vauhtia treeneissä esimerkiksi ison pelin muodossa.

Torstaina on mielestäni viikon tärkein päivä eli palauttava päivä, jonka hyvin hoitamalla kroppa pysyy jatkuvasti valmiina kovaan harjoitteluun. Tein monipuolisia palauttavia harjoituksia viimeisinä pelivuosinani ja voin suositella kaikkia kokeilemaan palauttavaksi treeniksi hot joogaa, jota edeltää neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen minuuttia kestävä aerobinen harjoitus.

Perjantaisin on hyvä vetää nopeuspäivä, jossa tehdään lyhyitä aikoja maksimaalisella teholla ja mikäli viikonloppuna ei ole peliä, niin lauantaina punttisalilla nopeusvoimaa tai jotain, mikä olisi pelaajan kannalta keskeinen kehityskohde.

Puntilla treenaamiseen sanoisin ohjeeksi, että mikäli pelaajan perusvoimatasot ovat riittävällä tasolla, kannattaa isot kiekot jättää bodareille ja keskittyä tulemaan nopeammaksi nopeusvoimaa treenaamalla. Tein esimerkiksi itse koko urani ajan talvisin hyppykyykky-pyramidia ja viimeisinä vuosina myös kauden aikana – kiitos laadukkaasti rakennetun viikko-ohjelman, joka mahdollisti tämän oheisharjoittelun.

Yllä olevassa esimerkkiviikosta on siis nähtävissä erilaisia rasitustasoja päivien välillä ja millaisilla sykealueilla mennään. Jalkapalloilijan on tärkeää välttää olemasta liikaa harmaalla alueella, joka on suunnilleen aerobisen sykerajan ja yhdeksänkymmenen prosentin maksimisykkeen välinen alue.

On olennaista saada riittävä määrä peruskuntoalueen toimintaa ja toisaalta mennä myös täysillä. Tuota harmaata dieseliä tulee automaattisesti lajissa tehtyä ja tuolla harmaalla alueella nimenomaan oleskellaan, jos viikkorytmi on liian rankka ja huonosti suunniteltu.

Näin pelaajat eivät pääse täysillä, eivätkä saa riittävästi palauttavaa toimintaa, vaan hidastuvat pikkuhiljaa vammariskin kasvaessa. Laadukkaasti rytmitetyllä viikolla saadaan siis enemmän tehoja irti treeneistä harjoitusvaikutuksineen ja päästään tilanteeseen, jossa pelaajat kehittyvät ja kykenevät nostamaan rimaa suorituskyvyssään, minkä lisäksi opitaan pelitavan konkreettiset taktiset toiminnot.

***

On oltava myös tarkkana analysoidessa käytettävissä olevaa dataa harjoituksista. Joukkueilla on tänä päivänä käytössään koko joukkueen fyysisiä arvoja mittaavia laitteita, joita voi kätevästi seurata reaaliajassa kentän laidalla.

Jälkikäteen harjoituksen rasitustasoja ja monia muita arvoja voi katsella tietokoneelta ja analysoida, ovatko halutut asiat toteutuneet. Metsään mennään, jos tuijotetaan esimerkiksi vain harjoituksissa kulutettua energiamäärää tai jo mainittua harjoituksen vaativuutta pelaajalle.

Voi nimittäin olla niin, että joukkueen suorituskyky on päässyt laskemaan syystä tai toisesta ja ruudulla näiden parin attribuutin mukaan kaikki näyttää edelleen olevan normaalisti, mutta todellisuudessa joukkue on huonommassa kunnossa ja rasittuu aiempaa helpommin.

Siksi on tärkeää testata pelaajia fyysisten testien avulla ja todeta pelaajan suoritustaso heidän ollessa hyvässä kunnossa. Samoin voidaan verrata pelaajien vanhoja harjoituksia nykyhetkeen ja etsiä poikkeamia. On osattava katsoa esimerkiksi pelaajien spurttimääriä ja juoksunopeuksia, jotta saadaan luotettavaa dataa harjoituksen rasituksesta.

Kahdesti urallani fyysinen valmennus havaitsi joukkueen ongelman joko testien perusteella tai harjoittelun rasitusta analysoidessaan ja korjausten jälkeen olo kropassa koheni ja tulokset siinä samalla.

***

Teknis-taktinen puoli on seuraava käsiteltävä asia.

Tästä näkökulmasta vallalla on Suomessa ollut tähän päivään saakka tilanne, jossa valmennuksella ei aina ole kykyä pitää harjoituksia, jossa edellä mainittu fyysinen puoli ja suoraan peliin liittyvä taktinen puoli tulevat täytetyksi.

Olen osallistunut aikuisten pääsarjatasolla lukemattomiin harjoituksiin, joissa syötellään vailla mitään yhteyttä todelliseen tilanteeseen ottelussa kymmenen vastaan nolla syöttöketjuja, jotka eivät ikinä toteutuneet pelissä.

Tämä on kuitenkin ehkä se yleisimmin käytetty harjoite, jossa pyritään ilman vastustajaa oikeilla etäisyyksillä hahmottamaan joukkueen toimintaa pallollisessa vaiheessa erilaisten syöttöketjujen ja pelaajien toimintojen kautta. Jos tällaisessa harjoitteessa vedetään hatusta joku syöttökombo ilman joukkueen, saati vastustajan toimintaan liittyvää konkreettista yhteyttä, jää harjoitteesta käteen hölkkäily kentällä ja tekniset suoritukset pallon kanssa, joita yleensä tulee näissä harjoitteissa kohtalaisen vähän.

Sen sijaan tämän harjoituksen voi tehdä suoraan joukkueen pelikirjasta, jossa harjoitellaan esimerkiksi murtautumista pelaajien realistisen sijoittumisen myötä. Tämä edellyttää tietysti ensin sen, että valmentaja ymmärtää jalkapallon lainalaisuuksia ja tällaisia suoran yhteyden peliin omaavia murtautumismalleja päästään ylipäätään harjoittelemaan.

Tässä kohtaa monella valmentajalla loppuvat keinot ja ehkä kuvaavaa on se, että urallani kahden valmentajan alaisuudessa olemme johdonmukaisesti iskeneet harjoittelun kautta vastustajan heikkouksiin ja pystyneet toistamaan harjoituskentällä tehtyjä asioita pelistä toiseen. Se on luonnollisesti johtanut hyvään kontrolliin peleissä.

Joka tapauksessa pelistä liian kaukana olevat taktiset harjoitteet ovat edelleen arkipäivää. Junioripuolella se, että seisotamme nuoriamme rondoissa välillä suurimman osan harjoituksista, on mielestäni kaukana siitä, mitä nuorena tulisi oppia ja miten tulisi harjoitella. Rondot ovat ikää katsomatta vain pieni osa kokonaisuutta.

Tekninen puoli tulee aikuismaailmassa hoidettua hienosti esimerkkiviikossani sisältäen suljettuja suorituksia vähintään kerran viikossa, pelipaikkakohtaisia pelivauhtisia suorituksia ilman vastustajaa ja vastustajan kanssa, isoa peliä ja nopeuspäivänä on hyvä teettää esimerkiksi pelipaikkakohtaisia yksi vastaan yksi tilanteita ja viimeistelyä muissa perustaktisissa tilanteissa.

***

Hyväksi valmentajaksi kehittyminen ja hyvänä valmentajana toimiminen on todella vaikeaa, vaikeampaa kuin pelaaminen. Kevään pelien aikana alammekin nähdä, missä päin Suomea meillä on Veikkausliigassa osaava valmennus ja missä harjoituskausi on mennyt reenaillessa.

Kuulee myös monesti, ettei aika riittäisi. Tämä on tietenkin absurdi väite ja kyse on vain ja ainoastaan treenien sisällöstä ja suunnittelusta.

Joukkue, jossa on riittävän tasokkaita pelaajia, alkaa toteuttaa laadukkaasti valmennetussa joukkueessa hyvinkin nopeasti haluttuja asioita täsmällisesti. Tässä puhutaan siis ajallisesti viikoista, kun joukkue suorittaa jo hyvällä tasolla. Jos toiminnassa ei ole konkreettista sisältöä, saat vastustajasta ja päivästä riippuvaa sekahedelmää.

Tähän päälle on totta kai vielä monia muita asioita, joita harjoituskauteen mahtuu ja mikä harjoittelussa on tärkeää pelaajan ja valmentajan näkökulmasta. Laadukkaan kokonaisuuden rakentaminen vaatii todella paljon osaamista ja se ei ole helppoa. Siksi kenenkään ei ole syytä pahastua, jos jotkut kommenttini tässä kirjoituksessa häiritsivät. Enemmänkin jokainen voi miettiä omaa tekemistään.

Onko siinä kenties jotain, mitä ei osaa? Hyvä valmentaja osaa nähdä omat puutteensa ja osaa palkata sitä hoitamaan sopivan henkilön, jolta sitten voi oppia itsekin.