HJK selvitti tiensä Konferenssiliigan lohkopeleihin voittamalla färsaarelaisen Kl Klaksvikin dramaattisesti kahdella loppuhetken maalilla 2-1. Paikka lohkopeleissä irtosi yhteismaalein 4-3. Jukka, miten kova saavutus tämä on HJK:lta?

Eurocupien lohkopeleihin pääseminen on suomalaiselta joukkueelta aina kova saavutus.

HJK:lla saavutuksen arvoa nostaa se, että se on ollut Konferenssiliigan perustamisen jälkeen vuodesta 2021 lähtien joka vuosi mukana eurocupien lohkopeleissä – 2021-2022 Konferenssiliigassa, vuotta myöhemmin Eurooppa-liigassa ja viime vuonna jälleen Konferenssiliigassa.

Kun Konferenssiliiga aikoinaan perustettiin, monet Suomessakin vähättelivät sitä. Puhuttiin jopa Ägä-liigasta, koska HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti oli yksi Konferenssiliigan perustajista.

Konferenssiliiga on osoittanut pienempien maiden seurojen kannalta nerokkaaksi ratkaisuksi, sillä Konferenssiliiga on madaltanut juuri pienempien maiden seurojen kynnystä päästä pelaamaan eurocupien lohkovaiheen otteluita.

HJK oli ennen Konferenssiliigan perustamista pelannut vain kahdesti eurocupien lohkovaiheessa – syksyllä 1998 Mestarien liigassa ja syksyllä 2014 Eurooppa-liigassa. Nyt Klubi pelaa jo neljäntenä syksynä peräkkäin eurocupien lohkovaihetta, mikä kertoo dramaattisesta muutoksesta.

Klubi on saanut peliesityksistään kohtalaisen paljon kuraa niskaansa. Mikä sen pääsyn tämän kauden Konferenssiliigan lohkopeleihin selittää?

Kysymys on aina siitä, miten korkealla rima on.

Klubin rima päästä Konferenssiliigaan oli muihin suomalaisiin seuroihin ja moneen, moneen eurooppalaiseen seuraan verrattuna matalammalla, koska Klubi voitti viime kaudella Suomen mestaruuden.

Vaikka se hävisi Mestarien liigan ensimmäisen kierroksen karsinnassa liettualaiselle Panevėžysille murheellisesti 1-4, se pääsi silti mukaan Konferenssiliigan karsintoihin – ja siinä arpaonnen avustukselle toisen karsintakierroksen yli suoraan kolmannelle karsintakierroksella.

Kolmannella karsintakierroksella HJK meni jatkoon voittamalla rankkareilla montenegrolaisen Decicin ja sitten vastaan tuli Klaskvik play-off-kierroksella – ja tässäkin otteluparissa jatkopaikka oli lopulta niin ohuen hiuskarvan varassa, että hiuskarvaa oli mahdoton nähdä paljaalla silmällä.

HJK:n jatkoon pääseminen on perustunut ennen muuta siihen, että se on ollut Konferenssiliigan karsinnoissa koko ajan niin sanotulla mestarijoukkueiden polulla eli sen vastustajat on arvottu muiden maiden mestarijoukkueiden korista. Nämä mestarijoukkueet ovat tulleet Suomen tasoisten tai sitä heikompien maiden mestarijoukkueita.

Esimerkiksi tällä play-off-kierroksella muut suomalaisjoukkueet – jos ne olisivat tänne asti selvinneet – olisivat voineet saada vastaansa Chelsean, Lensin, Fiorentinan tai Real Betisin tasoisia joukkueita, mutta mestarijoukkueiden polulla play-off-kierroksilla olivat mukana muun muassa Färsaarten, Islannin, Gibraltarin ja Armenian mestarijoukkueet.

Eli miten korkealla tätä Konferenssiliigan paikkaa pitää oikeasti arvostaa?

Itse lohkopelipaikkaa pitää arvostaa todella korkealle, mutta Konferenssiliigan karsintajärjestelmä ei seulo lohkopeleihin 36 pelillisesti parasta joukkuetta, sillä karsintajärjestelmä suosii pienempien maiden mestarijoukkueita.

Siksi myös HJK:n kohdalla on kysyttävä, miten kova saavutus färsaarelaisen joukkueen ja montenegrolaisen joukkueen pudottaminen juuri ja juuri jatkosta oli, kun alla oli vielä tappio Mestarien liigan karsinnoissa liettualaiselle joukkueelle?

Minusta ne eivät ole maailman kovimpia saavutuksia – eivätkä ne todista, että HJK:n pelaaminen olisi jotenkin upealla tasolla tai seuran jalkapalloilullisen tekemisen laatu sitä luokkaa, missä sen pitäisi näillä resursseilla olla.

Näillä resursseilla, jotka HJK:lla on käytössään, sen pitäisi lentää Suomen kentillä täysin omissa korkeuksissaan. Nyt HJK:n moottorista osa tehoista karkaa täysin harakoille epäonnistuneiden henkilörekrytointien vuoksi.

HJK:n toimistolla ja pukukopissa on syystäkin tänään juhlan aika, mutta Klubilla on edessään vakavan mietinnän paikka.

Miten suurista panoksista HJK syksyllä Konferenssiliigassa pelaa?

Jalkapallossa on kysymys maailman kauneimmasta ja kiehtovimmasta pelistä, joten edessä on kuusi toivon mukaan nautinnollista ja ikimuistoista iltaa. Se on tietenkin tärkein asia.

Kylmä fakta on kuitenkin se, että Klubin kannalta kauden tärkein eurocup-ottelu pelattiin torstaina Töölössä ja se, mitä Konferenssiliigassa tapahtuu syksyllä, on seuratoiminnan kannalta toissijaista.

Toki jos jalkapallojumalat olisivat varanneet Klubille sellaisen ihmeen, että se pääsisi jatkoon Konferenssiliigassa, tilanne olisi toinen, mutta näillä peliesityksillä, joita Klubi on tänä kesänä esittänyt, siltä ei voida Konferenssiliigassa ihmeitä odottaa.

Konferenssiliigan lohkopeleihin pääseminen tarkoittaa isoihin rahoihin kiinni pääsemistä. Pelkästään pääsystä lohkopeleihin UEFA maksaa reilut kolme miljoonaa euroa. Sen päälle jokaisesta voitosta tulee 400 000 euron bonus, jokaisesta tasapelistä 133 000 euron bonus ja lopullisesta sijoituksesta 36 joukkueen sarjataulukossa sijoitukseen sidottu palkkio. Realistisesta ajateltuna sieltä voisi Klubille tulla extraa 100 000 – 200 000 euroa.

UEFA on toki maksanut jo tähän mennessä palkintorahoja Klubille tämän kauden euro-otteluista, mutta niissä kysymys on ollut sellaisista summista, joilla suunnilleen katetaan otteluiden kulut.

Nytkin otteluiden järjestäminen ja pelaajille maksettavat menestysbonukset ja ekstrapalkkiot syövät osan tuloista, mutta Konferenssiliigan lohkopeleihin pääsemisen taloudellisen merkityksen vaikutusta ei voida väheksyä.

Tästä päästäänkin varsinaiseen kysymykseen.

Koska valtaosa Konferenssiliigan tämän kauden lohkopelien rahoista on nyt varmistettu, HJK:n kannalta tärkein kilpailu tänä syksynä ei enää ole Konferenssiliiga, vaan Veikkausliiga, sillä Klubin ja kaikkien muiden suomalaisseurojen euromenestyksen tärkein avain on Veikkausliigan mestaruus.

Mestarijoukkue pääsee karsimaan toki Mestarien liigaan, mutta ennen kaikkea se pääsee Konferenssiliigan karsinnoissa mestarijoukkueiden polulle taistelemaan jatkopaikasta Gibraltarin ja Färsaaren mestarijoukkueita vastaan.

Ja tässä on tärkein vedenjakaja siinä, miten Klubille tapahtuu ensi vuonna. Jos se voittaa tänä syksynä Veikkausliigan mestaruuden, sillä on edelleenkin – jopa tällaisella pelillä – mahdollisuus päästä Konferenssiliigan ja jopa Eurooppa-liigan lohkopeleihin pieniä maita suosivan karsintajärjestelmän ansiosta.

Jos tämän kauden mestaruus menisi kuitenkin KuPSille, kuten nyt uhkaavasti näyttää, HJK:n tie ensi vuoden Konferenssiliigan lohkopeleihin vaikeutuisi merkittävästi. Toki ovi olisi edelleen raolleen, mutta se olisi niin ohuesti raollaan, että siitä mentäisiin läpi kerran 5-10 vuodessa – ja hyvä jos silloinkaan.

Siksi HJK joutuu pakostakin esittämään kysymyksen, miksi se ei dominoi suomalaista jalkapalloa sillä tavalla, millä tavalla sen taloudellinen ylivertaisuus muihin suomalaisiin seuroihin nähden edellyttäisi?

Vaikka nyt on ennenaikaista arvioida tulevien vuosien tapahtumia, muuttaisiko KuPSin mestaruus suomalaisen jalkapallon valtatasapainoa?

Ei muuttaisi. KuPSin mestaruus olisi loistava saavutus kuopiolaisten perspektiivistä ja totta kai KuPSille aukenisi mestaruuden myötä samanlainen huikea sauma päästä vuoden päästä Konferenssiliigan lohkopeleihin kuin HJK:lle tällä ja edellisillä kausilla.

KuPSin ongelma on kuitenkin se, ettei sen taloudellinen perusta mahdollista HJK:n haastamista pitkässä juoksussa ja saavuttamaan tasoa, että se voittaisi säännöllisesti Suomen mestaruuksia ja saisi madallettua sitä kautta kynnystä päästä kiinni eurocupien lohkopeleihin.

Kuopiota ei voi talousalueena verrata pääkaupunkiseutuun eikä KuPSin nykyinen yleisökeskiarvo riitä pitkällä tähtäimellä Klubin haastamiseen.

KuPSin pääomistaja Ari Lahti on ajanut vuosikausia Kuopioon uutta jalkapallostadionia, johon mahtuisi 8000 katsojaa. Se alkaa olla se kokoluokka, joka olisi minivaatimus katsojamäärien suhteen.

Siksi ainoa todellinen uhka lähivuosina HJK:lle tulee Tampereelta. Ilveksen katsojamäärät ovat likimain räjähtäneet Tammelan uuden jalkapallostadionin valmistuttua ja sen tämän kauden yleisökeskiarvo on jo 5689 katsojaa, kun HJK:n yleisökeskiarvo on tällä kaudella 6249 katsojaa.

Jos KuPS haluaa päästä samaan painoluokkaan, sen pitäisi likimain tuplata katsojakeskiarvonsa, joka on tällä kaudella 3261 katsojaa. Ilman uutta stadionia se ei onnistu.

Asian voisi HJK:n näkökulmasta tiivistää siten, että Eurooppa on sen mahdollisuus, mutta uhka tulee Suomesta – ja se uhka on se, ettei HJK voita ylivoimaisista resursseistaan huolimatta joka vuosi mestaruutta.

HJK-konserni on tehnyt kymmenen vuotta peräkkäin voittoa ja olen vakuuttunut, että HJK:ssa on varauduttu myös siihen, ettei se joku vuosi selviytyisi eurocupien lohkopeleihin.

Yhden lohkopelisyksyn missaaminen ei ole ongelma, eikä kahdenkaan. Ongelma ja vaara on siinä, jos Veikkausliigan mestaruuksia alkaisi luiskahtaa säännöllisemmin HJK:n käsistä.

Ajatus tuntuu nyt kaukaiselta, mutta eihän meidän tarvitse mennä kuin 2000-luvun alkuvuosiin, kun Veikkausliigan mestaruuden voitti viitenä kautena peräkkäin joku muu seura kuin HJK.

Se näkymä nyt olisi katastrofi HJK:lle.