Veikkausliigassa pelaava HIFK kertoi tällä viikolla uutisen, jota palloilupiireissä on viime viikkoina pelätty. Seuran taloustilanne on niin synkkä, että jos HIFK ei saa kerättyä pikaisesti lisää rahaa, se joutuu pahimmassa tapauksessa jättämään jopa Veikkausliiga-kauden kesken.

Kysymys ei ole pienistä summista. Puheenjohtaja Heikki Pajunen kertoi  STT:lle, että HIFK tarvitsee lisää rahaa kesäkuussa 140 000 euroa ja 500 000 euroa tämän vuoden aikana.

HIFK yrittää kerätä rahaa kasaan monista eri lähteistä. Yksi keino on se, että se yrittää myydä seuraaviin neljään kotiotteluun 5000 lippua. Jokainen ymmärtää, että Bolt Arenalle ei tule yhteenkään otteluun 5000 katsojaa, mutta lippujen myyminen on käytännöllisin tapa saada apuun tavallisia kannattajia ja muita tahoja, jotka haluavat tukea haastavissa tuulissa vaeltavaa helsinkiläisseuraa. Lippujen myymisen ja ostamisen infra on valmiina, eikä siinä tarvita sen kummallisempia kirjanpidollisia säätöjä kuin muutenkaan lippujen myymisessä.

On ymmärrettävää, että HIFK tekee kaikkensa sarjakautensa ja tilanteen pelastamiseksi, mutta yhtä ymmärrettävää on se, että tehtävä on äärimmäisen haastava – ellei jopa mahdoton.

Boosted odds by Leo Vegas: Haka & KuPS & Ilves to win their matches 18/6/2022 – odds 9.50! 

HIFK:n tilanne ei ole ainutlaatuinen. Jalkapallossa on nähty ennenkin seurojen ajautuvan vaikeiden ja jopa mahdottomien yhtälöiden eteen. Viime syksynä maineikas Rovaniemen Palloseura luopui Ykkösen sarjapaikastaan ja siirtyi pelaamaan Kakkoseen. Miesten Superpesiksessä Siilinjärven Pesis luopui viime syksynä Superin paikastaan ja lähti hakemaan vauhtia Suomensarjasta. Tällä hetkellä pesäpallopiireissä seurataan sitä, päättyykö Seinäjoen JymyJussien tarina kokonaan tämän kauden jälkeen.

Jokainen taloustarina suomalaisessa urheilussa on aina oma tarinansa. Koronakriisi ja Ukrainan sota ovat varmasti vaikuttaneet jokaisen urheiluseuran toimintaan, mutta urheiluseuroja on ajautunut karikkoisille vesille paljon ennen koronaa ja Ukrainan sotaa – ja tulee jatkossakin ajautumaan.

HIFK:lla on tästä myös omakohtaisia kokemuksia.  Se luopui talousongelmien vuoksi Ykkösen paikastaan kauden 2003 alla  ja uuden tulemisen aloitti seuran reservijoukkue, joka pelasi tuolloin Nelosessa.

***

Vaikka jokainen tapauksensa on oma tapauksensa, HIFK:n ja muiden helsinkiläisten ja pääkaupunkiseudulla pelaavien seurojen katastrofeiksi kääntyneissä tarinoissa on yksi yhteinen nimittäjä.

Sen nimittäjän nimi on HJK.

HJK on Suomen suurin ja menestynein jalkapalloseura, joka pelaa sattumoisin samana päivänä – tänään lauantaina – 115-vuotisjuhlaottelunsa, kun HIFK yrittää ensimmäisen kerran myydä Bolt Arenalle 5000 tuskaansa helpottavaa lippua.

HJK on ainoana suomalaisseurana pelannut Mestarien liigassa ja se on voittanut historiansa aikana 31 Suomen mestaruutta. Noista mestaruuksista kymmenen on tullut viimeisen 13 kauden aikana, mikä kertoo HJK:n tämänhetkisestä ylivallasta suomalaisessa jalkapallossa.

HJK:n ylivalta on kuitenkin paljon laajempi asia kuin vain se, mitä kentällä tapahtuu.

Helsinki oli 1960-luvulle saakka suomalaisen jalkapallon suurin valtakeskittymä, jossa pelasi useita menestyviä seuroja. Kun HJK putosi Suomensarjaan 1962, helsinkiläisseurat olivat sitä ennen voittaneet yhteensä 33 Suomen mestaruutta. HJK ja HPS olivat voittaneet molemmat yhdeksän mestaruutta, HIFK seitsemän ja Kiffen neljä sekä Unitas ja Polyteknikkojen Urheiluseura yhden mestaruuden.

Mutta sitten tapahtui jotakin. Kun HJK nousi syksyllä 1963 takaisin pääsarjaan, se voitti heti nousukaudellaan 1964  Suomen mestaruuden. Klubi on voittanut sen jälkeen 21 mestaruutta, mutta varsinainen tarina tulee tässä: yksikään muu helsinkiläinen seura ei ole voittanut tänä aikana yhtään mestaruutta. HPS:n viimeinen mestaruus on vuodelta 1957, HIFK:n vuodelta 1961 ja Kiffenin vuodelta 1955.

HJK:n dominointi ei kuitenkaan ole ollut näin selvää ennen 2010-lukua. Kaudella 1972 HJK ja HIFK kävivät raivoisaa kamppailua putoamista vastaan. Tarinat tapahtumien taustoista ovat värikkäitä, mutta lopputulos oli se, että HJK säilyi ja HIFK putosi pääsarjasta – 43 vuodeksi.

HJK:lla oli ennen 2010-lukua omat tähtihetkensä ja sudenkuoppansa. Kaikki muistavat huikean Mestarien liiga -tarinan syksyllä 1998, mutta tie Eurooppaan ei ollut silkkinen. Kahta vuotta aiemmin HJK säilytti paikkansa Veikkausliigassa vasta voitettuaan liigakarsinnassa Hangon IK:n ja Klubi olisi todennäköisesti ajautunut 90-luvun vaikeina vuosina konkurssiin ilman Olli-Pekka Lyytikäisen ja A-lehtien rahoja.

***

Vaikka HJK:n toiminta ei ollut ennen 2010-lukua toiminnallisesti aina ylivertaisesti, se oli kuitenkin riittävän laadukasta pitääkseen HJK:n Helsingin valtaseurana. HJK:lla oli myös Lyytikäisten perheen ja A-lehtien kaltaisia tukijoita, joilla oli mahdollisuus tukea taloudellisesti HJK:ta hyvinä ja mikä kriittistä, myös huonoina aikoina. HJK:lla oli ja on edelleenkin myös vahva suhdeverkosto liike-elämään. Kun muut helsinkiläisseurat kamppailevat päästäkseen edes neuvottelemaan suurten yritysten kanssa sponsorisopimuksista, HJK:lle yhteistyökumppaneiden ovet avautuvat aina.

Kun HJK nousi takaisin SM-sarjaan kaudeksi 1964, se ei ollut vielä muita helsinkiläisseurojen sen ihmeellisempi seura. Mutta sitten sinivalkea puu alkoi kasvaa. Se alkoi tehdä monia markkinoinnillisia asioita uudella tavalla ja seuraimagoon toivat ylimääräistä glamouria Kai Pahlmanin kaltaiset valovoimaiset pelaajat ja Paavo Einiön kaltaiset jalkapalloa suuremmat taustavaikuttajat

Tämä kaikki johti siihen, että sinivalkea puu alkoi kasvaa muita suuremmaksi. Lopulta se oli niin suuri, että pihassa ei jäänyt luontaista elintilaa muille puille.

Kiffen kohahdutti jalkapallopiirejä 70-luvulla nousemalla SM-sarjaan ja ostamalla Atik Ismailin ja Juha Dahllundin johdolla kuusi pelaajaa HJK:sta. Vielä juhannuksena 1977 Kiffen taisteli mestaruudesta, mutta sitten sen meno hyýtyi ja mestaruus jäi haaveeksi. Syksyllä myös Atik Ismail palasi Paavo Einiön ja HJK:n hoiviin ja Kiffenin se tarina oli siinä.

FinnPa yritti horjuttaa HJK:n valta-asemaa 90-luvulla, mutta suurin ja uhkaavin hyökkäys oli Hjallis Harkimo Jokerit. HJK:ssa seurattiin kateellisina, kun Harkimo rakensi Töölöön uuden jalkapallostadionin ja hankki Shefki Kuqin johdolla Veikkausliigan parhaimpia ja kalliimpia pelaajia mustaan paitaan. Jokereiden lento oli kuitenkin lyhyt ja kallis – ja se päättyi keväällä 2004 Olli-Pekka Lyytikäisen pöytälaatikkoon. Joillakin oli ollut ehkä hauskaa, muttei sillä, jolta paloi Helsingin valloitusyrityksessä neljä miljoonaa euroa.

Myös muille pääkaupunkiseudun seuroille on käynyt samoin. FC Honka uhkasi hetken aikaa oikeasti HJK:n valta-asemaa kentällä, mutta kentän ulkopuolella Hongan tarina toimi vain runomitassa ja siinäkin huonosti. Lopulta alkuperäinen Honka ajautui konkurssiin ja uutta nousua lähdettiin hakemaan uuden organisaation voimin Kakkosesta.

***

HIFK on törmännyt samaan sinivalkeaan seinään.

Kysymys ei ole siitä, etteikö jokainen seura kirjoita omaa tarinaansa ja etteikö jokainen seura osaa laatia omat strategiansa, mutta HJK on läsnä jokaisen pääkaupunkiseudun jalkapalloseuran tarinassa mukana. Se on se puu, joka määrittelee, kuinka paljon muille puille pihassa jää elintilaa.

Monet seurat ovat yrittäneet raivata itselleen suurempaa elintilaa riskillä, mutta jokainen riskitarina on päättynyt katastrofiin.

Se, että HJK:n rinnalle ei ole tullut viimeisen 60 vuoden aikana sen kaikilla toiminnan tasoilla haastavaa paikalliskilpailijaa, ei tarkoita, etteikö joku päivä HJK:lla olisi paikalliskilpailijaa, jonka kanssa se joutuisi taistelemaan yhtä verisesti ja yhtä ravitsevasti kuin HIFK ja Jokerit kamppailivat aikoinaan Helsingin jääkiekkoherruudesta.

Ensimmäinen ja tärkein asia HJK:n haastajille on kuitenkin tunnistaa toimintaympäristö – miksi HJK:lla on niin vahva asema pääkaupunkiseudulla ja mitä siinä toimintaympäristössä toiminen ja menestyminen edellyttää.

HJK:n vahvuus ei perustu yksinomaan siihen, mitä se on tehnyt Veikkausliigassa ja eurokentillä viimeisen kymmenen vuoden aikana. On katsottava laajemmalla ja ennen kaikkea kauemmaksi.

HPS:n, Kiffenin ja vanhan HIFK:n tarinat olivat hienoja tarinoita, mutta ne ovat jääneet viimeisen 60 vuoden aikana HJK:n tarinan jalkoihin. Helsinkiin on kasvanut kolme tai jopa jo neljä sukupolvea, joiden jalkapalloilullinen sielu on tehty sinivalkeista raidoista.

Ne raidat ovat juurtuneet sinne monien eri purojen kautta. On kymmeniätuhansia entisiä ja nykyisiä HJK:n junioreita ja heidän vanhempiaan, on kahden sukupolven verran hc-kannattajia, joille jokainen HJK:n kotiottelu on pyhä tapahtuma, ja on tavallisia kannattajia, jotka vain katsovat ensimmäiseksi aina HJK:n otteluiden tulokset.

Sellainen suhde ja asema ei ole syntynyt tyhjästä. HJK:n edustusjoukkue on jäävuoren näkyvin huippu, mutta HJK:n todellinen voima löytyy jäävuoren huipun alta. Se löytyy sieltä, missä on tehty vuosikymmenten ajan väsymätöntä työtä niin seuran sisällä kuin sen ulkopuolella. HJK:ssa on ymmärretty. että jokainen kohtaaminen HJK:n kanssa jättää ihmiseen jäljen ja jos tuo jälki on oikeanlainen, se on myös mahdollisuus pitkälle ja päättymättömälle tarinalle.

Ja juuri noissa tuhansissa ja taas tuhansissa pitkissä ja päättymättömissä tarinoissa on HJK:n vahvuus. Toisessa päässä ketjua ovat HJK:hon siirtymistä miettivät huippupelaajat ja toisessa päässä HJK:n entiset juniorit tai muuten HJK:sta positiivisen muistijäljen saaneet ihmiset, jotka päättävä, laittavatko he yhteistyöeuroja siniseen vai punaiseen seuraan.

Lue myös: Kuva-aarteen takana on hieno tarina HJK:n matkasta Manchester Unitedin vieraaksi

***

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on tilaa myös muille seuroille – ja jos IFK Mariehamn voi voittaa yhdellä kaudella Veikkausliigan mestaruuden, sekään ei ole mahdotonta, etteikö satunnaista mestaruutta voisi voittaa joku muu helsinkiläinen seura kuin HJK tai vaikka FC Honka.

Mutta HJK:n haastamisessa ei ole kysymys yhdestä mestaruudesta, vaan siitä asemasta, joka HJK:lla tällä hetkellä on. Jos sen aseman haluaa haastaa, se vaatii ymmärryksen ja osaamisen lisäksi kahta vaihtoehtoista asiaa.

Se vaatii valtavan paljon enemmän aikaa kuin muutaman kuukauden tai muutaman vuoden – tai sitten se vaatii valtavan paljon rahaa.

Jalkapalloseuroissa on edelleen lukematon määrä ihmisiä, jotka ovat valmiit tekemään pyyteetöntä ja mittaamattoman arvokasta työtä juniorijoukkueissa tai seuratyöntekijöinä, mutta mistä löytyisi tänä päivänä sellainen seurajohtaja, jonka powerpointissa aikajanojen mittayksikkönä olisi sukupolvi?

Tänä dynaamisuuden aikakautena ei mistään.

Siksi ainoa tapa haastaa HJK on raha. Eikä nyt puhuta muutamasta kymppitonnista tai edes muutamista miljoonista. Tarvitaan joku upporikas jalkapallohullu, joka on valmis upottamaan vuodesta toiseen valtavia summia omasta taskustaan tai sitten joku RB-organisaation kaltainen valtava monsteri, joka ottaisi siipiensä suojaan suomalaisen seuran.

Mutta saadaanko pelkällä rahallakaan mitään sen pysyvämpää kuin se, että joku kuittaa joka syksy seuran tappiot, kunnes jonain syksynä tulee eteen se viimeinen kuittaus.

En yhtään epäile, etteivätkö koronakriisi ja Ukrainan sota olisi sotkeneet viime syksynä mukaan tulleiden HIFK:n uusien omistajien suunnitelmia, mutta HIFK:n todellinen ongelma ei ole se, mitä on tapahtunut viimeisten kuukausien tai viimeisten vuosien aikana, vaan mitä helsinkiläisessä jalkapallossa on tapahtunut viimeisen 60 vuoden aikana.

Jos sitä ei ymmärrä, silloin on turha ihmetellä, että ensimmäisen ylämäen jälkeen tulee uusi ylämäki ja sen jälkeen seuraavia ylämäkiä.