Koskenkorva on ollut viime vuosina seura, jolle on povattu toinen toistaan synkeämpiä kohtaloita. Viime syksyn jälkeen puheet kiihtyivät jälleen, kun joukkue menetti kaksi tärkeintä pelaajaansa, huippujokeri Patrik Wahlstenin ja kokeneen Veli-Pekka Yli-Hirvelän.

Mutta Koskenkorva on sitkeää tekoa. Se sai naarattua kasaan jälleen kohtalaisen kilpailukykyisen joukkueen, johon se iski vielä ennen kauden alkua kruunuksi kaikkien aikojen lyöjätilastoa johtavan Jere Dahlströmin.

Koskenkorvalla on kahdeksan kierroksen jälkeen neljä pistettä ja se on sarjassa toiseksi viimeinen. Näyttää pahalta, mutta tilanne ei ole niin synkeä. Se on totta, että Kossun olisi pitänyt voittaa kauden avausottelussaan kotonaan Imatra, mutta muuten se pistemäärä on sen vaikeaan alkuohjelmaan suhteutettuna odotusten mukainen. Kossu on kohdannut muun muassa Sotkamon, Joensuun ja Vimpelin, joilta ei pisteitä noin vain naarata.

Siksi Koskenkorvaa ei kannata haudata myöskään tämän kauden osalta. Sillä alkaa nyt helpompi jakso, jolloin se kohtaa sarjan alemman kastin joukkueita ja kahdesti hieman tuuliajolla olevan Kiteen. Siksi Koskenkorvan todellinen taso nähdään vasta lähiviikkojen aikana.

Kova ykköskärki

Vaikka Koskenkorva on sarjan tyvessä, sillä ei pitäisi olla hätää putoamisesta eikä edes joutumisesta karsintasarjaan. Ei se mikään TOP8-joukkue ole, mutta se on kuitenkin potentiaaliltaan eri kastin joukkue kuin Siilinjärvi, Kankaanpää ja Hamina. Potentiaali on kuitenkin siinä mielessä hankala tekijä, että sillä ei saa pisteitä. Potentiaali on pystyttävä siirtämään myös kentälle – ja se on Kossun lähiviikkojen haaste.

Kossulla on Superin mittakaavassa kelvollinen kärki. Ykkösenä pelaava Otto Kauppinen alkaa vertautua jo sarjan parhaisiin kärkimiehiin. Aku Kettunen on hyvä kakkonen ja kolmosena pelaavaa Jaakko Erkkilää voidaan pitää jopa löytönä.

Kossulla on myös kaksi ammattimaista lyöjäjokeri, Dahström ja Petteri Kortelainen. Myös kolmas jokeri, Ville-Veikko Olli, pystyy lyömään ukkoa kotiin, jos hänelle ylipäätään jää lyötävää.

Joukkueesta löytyy myös Juho Hakomäen kaltaisia perushyviä sisäpelaajia, mutta Kossun voima on juuri kärjessä ja lyöjäjokereissa – ja sitten taso putoaa, vaikka Mikko Vainionpää ei pelkää pelata myöskään kakkoskärjellä.

Kossun ulkokentästä on lyöty kahdeksassa ottelussa jo 74 juoksua. Se on pelottava määrä, mutta Koskenkorvan ulkopeli on parantunut ja se piti Joensuuta ahtaalla ennen juhannusta Mehtimäellä pelatussa ukkosottelussa.

Lukkari Juha Hakomäki ei ole aiempiin kausiin verrattuna häikäissyt, mutta hän on edelleen linjassa pelaavien Anttoni Jakobssonin ja Aku Kettusen kanssa joukkueen ulkopelin runkomiehet. Myös kolmoskoppari Juuso Vuorenmäki ja sieppari Eero Kuitunen ovat onnistuneet varsin kelvollisesti alkukauden aikana.

Pelinjohtaja Mikko Vainionpää on vanhan liiton pelinjohtaja, mutta hän sopii erinomaisesti kyläseuran pelinjohtajaksi. Vainionpää ei turhia briljeeraa, vaan pelaa pesäpalloa pesua hyvin kestävien perusoppien mukaisesti vahvalla vainionpääläisellä lyöntipainotuksella. Sen pitäisi riittää heittämällä siihen, että Koskenkorva nähdään Superissa myös ensi kaudella.