Koskenkorvan Urheilijat

Kausi 2022

Koskenkorva lähti taistelemaan kahden paluumuuttajan, Tuomas Tuohisaaren ja Veli-Pekka Yli-Hirvelän, johdolla Kiteen ja Imatran kanssa kahdeksannesta pudotuspelipaikasta. Se pysyikin hölkässä mukana, kunnes Koskenkorvalta alkoi paukkua yllättäviä uutisia. Ensin joukkueen runkokalustoon kuulunut Aleksi Rantala lähti joukkueesta ja siirtyi Kannukseen Uraan. Sen jälkeen pamahti vieläkin kovempi uutinen, kun joukkueen paras pelaaja, Aku Kettunen, siirtyi heinäkuussa Manseen.

Koskenkorvalla laskettiin tuossa vaiheessa, että pudotuspeleihin ei enää päästä, mutta sarjapaikka on turvattu. Ei kuitenkaan oltu. Kossu valui valumistaan, kunnes se joutui putoamiskarsintaan – ensin Kankaanpään kanssa ja sitten Ykköspesiksestä nousua tavoitelleen Haminan kanssa. Sarjapaikka säilyi, mutta tuskin siten, miten Koskenkorvalla kuviteltiin.

Koskenkorvan kausi oli muutenkin tuulinen ja sekava, sillä joukkueessa pelasi runkosarjassa peräti 19 eri pelaajaa. Lukkari Juho Hakomäen käsiongelmat olivat tiedossa jo ennen kautta ja hänen paikalleen istutettiin useampaakin eri lukkaria aina Kouvolasta lainattua Elias Pitkästä myöten. Lopulta lukkarin paikan otti omakseen Pattijoella kauden aloittanut Lauri Vuollo.

Vuoden pelaaja: Aku Kettunen

Vaikka Aku Kettunen ei pelannut Koskenkorvalla koko kautta, hän oli kiistatta joukkueen paras pelaaja. Sisällä hän oli erinomainen kakkonen ja ulkona hän pelasi aina siellä, missä tarvittiin parasta miestä. Pääpelipaikka Kettusella oli linjassa. Myös ulkona Kettunen pelasi vahvan kauden.

Kettusen suurin haastaja on mainittava erikseen, sillä Ville-Veikko Olli nousi joukkueen tärkeimmäksi kotiuttajaksi. Kausi huipentui viimeiseen karsintapeliin Haminaa vastaan, kun Olli löi ottelussa kaikki Kossun yhdeksän juoksua ja lähes puolet kärkilyönneistä.

Muutokset

Kossun joukkue muuttuu rajusti ensi kaudeksi. Muutokset alkavat pelinjohdosta, jossa Mikko Vainionpää tekee tilaa Antti Kuusistolle. Vainionpään lisäksi tämän kauden miehistöstä lähtevät Aku Kettusen mukana Kiteelle siirtynyt Otto Kauppinen, Imatralle siirtynyt Ville-Veikko Olli, JymyJusseihin loikannut oma kasvatti Tony Latvala sekä Pattijoelle lähtenyt Ville Veittikoski. Kokeneet Jere Dahlström ja Veli-Pekka Yli-Hirvelä eivät kuulu enää joukkueeseen, mutta eivät toisaalta ole kuin yhden puhelinsoiton päässä, jos kauden aikana heitä tarvitaan.

Uusia kasvoja Koskenkorvalla ensi kaudella ovat Kankaanpäästä tuleva Antti Kortteenperä, Vimpelistä napattu Ville Takala, Oulun Liposta tulevat kokenut lyöjäjokeri Marko Pelkonen ja Santtu Luhtavaara sekä Kouvolassa päättyneellä Ykköspesistä pelannut Kossun oma kasvatti Matias Rauhala. Myös kesken kauden lähtenyt Aleksi Rantala palaa takaisin Kossun miehistöön.

Arvio

Kossussa muuttuu moni asia. Antti Kuusisto tuo valmennukseen ja pelinjohtoon uudenlaisen ja vaativamman otteen. Kuusiston kädenjälki näkyy myös hankinnoissa. Joukkuetta on nuorennettu ja siihen on ostettu oikeanlaista pesäpallotaitoa. Joukkueessa on entistäkin vahvempana vimpeliläisveteliläishalsualaisperimä, joka on tunnettu laadustaan.

Koskenkorva vahvistuu ensi kaudeksi ja se lähtee hakemaan viimeistä pudotuspelipaikkaa. Ero viimeiselle paikalle nyt istutettavaan Kiteeseen näyttää kuitenkin suurelta, mutta pelit pelataan vasta kesällä. Putoamisesta tai karsinnoista Koskenkorvalla ei olisi ainakaan nykymallisessa sarjajärjestelmässä vaaraa.

Koskenkorva menettää sisäpelissä kahden edellisellä kaudella parhaimman toimineen osansa, kärkenä pelanneen Otto Kauppisen ja kakkosena pelanneen Aku Kettusen. Menetykset tuntuvat, mutta Ville Takala ja Antti Kortteenperä ovat hyviä paikkauksia ykköskärkeen. Molemmat ovat myös nuoria ja heidän parhaat vuotensa ovat edessä.

Antti Kuusistolla on useampia mahdollisuuksia rakentaa ykköskärki ja pelata myös kakkoskärjellä. Jere Dahlströmin ja Veli-Pekka Yli-Hirvelän lähdöt kuulostavat kovemmilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Marko Pelkonen on hyvä korvaaja lyöjäjokerina Dahlströmille, vaikka ei 38-vuotiaana olekaan nuorennusleikkauksen mukainen hankinta.

Ulkona etukenttä ja linja ovat Koskenkorvan tasoon nähden vahvoja. Koppariosasto on arvoituksellisempi, mutta vastaavasti lukkariksi on tarjolla kaksikin vaihtoehtoa. Lauri Vuolloa on kehuttu, mutta jos Juho Hakomäki saa kätensä kuntoon, hän on vielä eri korin lukkari kuin Vuollo.

Kysymys

Koskenkorvalla joudutaan pohtimaan jatkossa, mikä sille riittää? Mikä riittää Koskenkorvalle seurana ja mikä koskenkorvalaiselle ja ilmajokiselle pesäpalloyleisölle?

Vimpelin ympärille rakennettu juniorimylly ja Seinäjoen Maila-Jussien vahva juniorituotanto takaavat sen, että pelaajat eivät Koskenkorvalta lopu, varsinkin, kun Vimpelin ja Alajärven välinen maantie on ilmeisesti poistettu käytöstä. Eikä kysymys ole vain määrästä, vaan myös laadusta. Esimerkiksi Vimpelin ryhmä on tällä hetkellä niin raudanlujaa tekoa, että sinne eivät mahdu edes Ville Takalan tai Antti Kortteenperän tasoiset lahjakkaat nuoret.

Koskenkorva voi toki jatkaa näinkin. Antti Alho on jo kuollut, mutta hänen henkensä elää vahvoissa pohjissa ja puskurirahastossa, jotka takaavat Koskenkorvan pysymisen Superin kartalla.

Mutta riittääkö tämä koskenkorvalaiselle ja ilmajokiselle pesäpalloyleisölle?

Yksi Vimpelin menestyksen salaisuuksista on, että joukkue on rakennettu omien pelaajien varaan. Koskenkorva on sen sijaan rakennettu monen muun joukkueen tapaan muualta tulleiden pelaajien varaan. Ensi kauden joukkueessa on vain kolme – Tuomas Tuohisaari, Aapeli Suvisalmi ja Matias Rauhala.

Olisiko Koskenkorvallakin saatava juniorimylly jälleen kuntoon ja rakennettava joukkue oman seuran pelaajien ympärille. Ei pelkästään taloudellisten syiden vuoksi, vaan yleisön kiinnostavuuden vuoksi.