Mikä puoltaa Kouvolan mestaruutta?

Kouvola on ollut tällä kaudella yllättävänkin hyvä. Ennen kautta se toki luokiteltiin yhdeksi viidestä suuresta, mutta Kouvolan esitykset ovat olleet positiivinen yllätys. Joukkue pelasi peräti 14 ottelua putkeen ilman tappiota, kunnes putki katkesi heinäkuussa ja Kopla on kärsinyt sen jälkeen kolme tappiota. Niistä tappioista on kuitenkin turha vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Kouvolan vahvuus näkyy sarjataulukossa. Se on antanut 21 ottelussa vain 100 juoksua eli alle viisi juoksua ottelua kohden. Annettujen juoksujen määrä on pienin koko Superissa. Vastaavasti Kouvola on lyönyt vain 7,5 juoksua ottelua kohden. Kouvolan lyötyjen juoksujen määrä, 158, on lähes 100 juoksua vähemmän kuin yhden ottelun enemmän pelanneilla Mansella ja Vimpelillä.

Parhaat kertoimet keskiviikon pesäpallo-otteluihin Expektiltä!

Mansen mestaruussauma perustuu ilman muuta sen vahvaan ulkopeliin. Janne Kivipelto on aateloitunut vuosien myötä yhdessä Juha Puhtimäen kanssa Superin tämän hetken parhaaksi lukkariksi. Kivipelto on myös Kouvolan ulkopelin kivijalka.

Kouvola on viime kauteen verrattuna aavistuksen vahvempi ulkopelissä. Täksi kaudeksi hankittu paluumuuttaja Jasperi Luoma on hoitanut kolmospuolen tonttinsa erinomaisesti, ja toinen paluumuuttaja, kolmoskoppari Valtteri Hämäläinen, on tuonut lisää pitoa takakentälle.

Myös Matti Saukon puhkeamisella viimeinkin kukkaansa on ollut iso merkitys niin sisällä kuin ulkonakin.

Ulkopelinsä puolesta Kouvola on valmis taistelemaan jopa mestaruudesta. Kouvolan osaketta nostaa entisestään kaksi asiaa: se, että yleensä syksyn ratkaisupeleissä korostuu ulkopelin merkitys ja se, ettei Kouvolan ulkokentästä löydy sellaista ilmeistä vuotokohtaa, joka pudotuspeleissä revittäisiin auki. Myös mahdolliset sateet helpottaisivat entisestään Kouvolan ulkokentän pelaamisesta ja on paljon mahdollista, että Kouvolan ottelut tulevat olemaan vähäjuoksuisia myös syksyllä.

Mitkä ovat Kouvolan mestaruuden riskitekijät?

Kannattaa jälleen katsoa sarjataulukkoa ja erityisesti lyötyjen juoksujen määrää.

Kouvolalla on kivikova ykköskärki, jonka muodostavat kärkenä pelaava Tommi Mäentausta, kakkosena vahvan kauden pelannut Matti Saukko ja vaihtajajokeri Juho Hacklin. Kouvolan kärki vertautuu tällä miehityksellä mihin tahansa kärkiseuraan jopa Sotkamoa myöten.

Mutta sitten tulee se haaste. Kouvolalla on useita vahvoja numerolla lyöviä kotiuttajia – Matti Latvala, Toni Kohonen ja Janne Kivipelto – sekä mielenkiintoisen kauden pelannut lyöjäjokeri Ossi Meriläinen.

Meriläinen on lyönyt ”vain” 37 juoksua ja ”vain” 41 prosentin tehoilla, mutta Meriläisen tuomitsemassa kannattaa olla tarkkana. Monissa muissa joukkueissa lyöjäjokeri pääsee aina parhaaseen kattaukseen eli lyömään ensimmäisenä palottomassa ajossa, usein vielä siten, että kentällä on joukkueen ykköskärki.

Meriläisen tilanne on sen sijaan toinen. Jos Kouvola saa palottoman ajon optimaalisella tavalla, ensimmäisenä ajoa purkamaan tulee yleensä Latvala, ja Meriläinen pääsee usein yrittämään kotiutusta vain kahden palon tilanteessa ja siten, että sieltä on monesti tulossa kotiin hieman raskaammalla jalalla tuleva etenijä.

Meriläistä voidaan toki arvostella, mutta hän on pelannut kokonaisuudessaan kelvollisen kauden.

Kotiuttaminen on joka tapauksessa se, mitä Kouvola joutuu syksyn ratkaisupeleissä miettimään. Riskinä on, että jos sisäpeli yhtään sakkaa, parhaat kotiutuspaikat eivät välttämättä tule pääkotiuttajille – eikä Kouvolalla ole samalla tavalla raskaimman mahdollisen sarjan lyöjäjokeria, kuten Sotkamolla, Vimpelillä ja Mansella – tai jollainen sillä oli viime syksynä Jere Dahlströmin myötä. Jokereista Hacklin pystyy Meriläisen lisäksi myös kotiuttamaan, mutta hänen päätehtävänsä on ollut tilanteiden tekeminen.

Vaikka kotiutus sakkaisikin, se ei vielä tarkoittaisi välttämättä Kouvolan tuhoa. Jos Kopla pystyy pitämään ulkopelinsä yhtä tiiviinä kuin tähän saakka, Kouvolalle saattaa riittää jaksojen voittoon äärimmillään jopa 1-2 lyötyä juoksua – ja tässä kohtaa alkaakin toimia sitten toisenlainen matematiikka.

Kouvolan pelinjohtaja Iiro Haimi ymmärsi jo viime kaudella, että Kouvolan on pakko pelata rohkeammin ja yllätyksellisemmin kuin muiden kärkijoukkueiden. Ja se toimi. Varsinkin välieräottelut Joensuun Virkamiesmailaa vastaan olivat Haimin näytöstä rohkeine yllätysottoinen ja jatkuvine hyökkäyksineen. Sama linja on jatkunut tällä kaudella. Kun monet muut seurat ajavat tilannetta härkäpäisesti ajolähtöä kohti, Haimi saattaa ottaa ukkoa yllättäen kotiin missä kohtaa tahansa. Ja jos ulkokenttä antaa vain 1-2 juoksua, silloin Kouvolalla on aina jaksossa madollisuus.

Vaikka pomppu ei olekaan noussut vanhaan malliin Kouvolan uudesta kentästä, se nousee kuitenkin – toki arvaamattomasti, mutta nousee kuitenkin. Ja vaikka Kouvola on muuttanut Haimin aikana strategiaansa, pomppu on edelleen kova ase Kouvolalle ja sen avainpelaajille.

Kouvola ei välttämättä ole syksyn ratkaisupeleissä suurin suosikki, mutta erot ovat niin marginaalisia, että se voi heittää logonsa hattuun siinä missä muutkin suursuosikit.

Kouvolan mestaruus olisi yllätys, muttei mahdoton yllätys.

Katso tästä Kouvolan tämän kauden tulokset ja sen loppuohjelma!