Veikkausliiga-kausi joukkue joukkueelta, osa 1

12. KTP

Kotka palasi vuosi sitten liigakartalle Jussi Leppälahden johdolla ja joukkue vaikutti yllätysvalmiilta ennen uuden kauden alkua. KTP sai vahvistettua joukkuettaan liigaa varten ja pelasi kelvollisesti jo Liigacupissa.

Monet ennakoivat KTP:n putoavan, mutta joukkueen pelilliset otteet lupasivat yllätysvalmista kautta. Kauden alku olikin lupaava ja KTP hätyytteli kesällä jopa paikkaa yläloppusarjasta.

Sitten alkoi tapahtua. KTP solmi Leppälahden kanssa jatkosopimuksen kesäkuussa, mutta elokuussa Leppälahti olikin jo saanut potkut ja tilalle nimitetty Juha Malinen.

Leppälahti palkattiin Kotkaan muuttamaan seuran toimintakulttuuri ammattimaiseksi ja viemään seuraa seuraavalle tasolle. Tämä konkretisoitui nousuna Veikkausliigaan heti Leppälahden ensimmäisellä kaudella.

KTP:n otteet Veikkausliigassa olivat pääsääntöisesti kilpailukykyisiä, mutta omaan silmääni joukkueesta paistoi läpi tietynlainen uupumus, ikään kuin joukkue olisi mennyt äärirajoilla. Tämä näkyi välillä selvänä tason laskuna peleissä.

Väsymyksessä saattoi hyvin olla kysymys niin valmennuksen kuin myös Veikkausliigan tuomasta kovemmasta vaatimustasosta. Näin omalla peliurallani useamman tapauksen, joissa tällaisen kulttuurimuutoksen tapahtuessa pelaaja ei yksinkertaisesti selvinnyt enää kovemmassa ympäristössä. On myös varmaa, että ruuvia kiristettiin entisestään KTP:n noustua Veikkausliigaan.

Vyyhdessä on toki myös Leppälahden oma rooli. Hän on edelleen nuori päävalmentaja, joka oli Kotkassa valmennusuransa kovimmassa paikassa. Kun asiat alkavat siellä täällä murentua, myös Leppälahti on tehnyt todennäköisesti virheitä ja välit ovat kiristyneet seuran sisällä joka suuntaan.

Kotkan vaikeudet antavat Leppälahdelle arvokasta kokemusta vaikeista tilanteista ja hän pystyy ensi kerralla toimimaan mahdollisesti eri tavalla myös itse.

Toisaalta tilanne ei ole helppo kokeneemmallekaan valmentajalle. Hyvä päävalmentaja on muun muassa äärimmäisen tarkka yksityiskohdista. On vaikeaa yrittää toimia ympäristössä, jossa asiat ovat vähän sinne päin. Näissä tilanteissa useampi pielessä oleva pieni asia muodostuu helposti jossain kohtaa isoksi ongelmaksi.

Leppälahti pääsee mittaamaan ja puntaroimaan valmennuksen hienoja ja haastavia muuttujia ja samalla myös itseään ensi kaudella Gnistanissa, joka julkisti Leppälahden nimityksen seuran uudeksi päävalmentajaksi viime viikolla.

Malinen tuli Leppälahden seuraajaksi vaikeassa saumassa elokuun lopussa. Joukkueen pelaajamateriaali oli Leppälahden aikana heikentynyt kesän ikkunassa ja lisäksi joukkue kärsi muutamista loukkaantumisista.

Malisen suoritus Kotkassa oli kaikkineen luokaton. KTP hävisi Malisen alaisuudessa kaikki seitsemän ottelua ja pelasi hänen aikanaan käytännössä yhden hyvän puoliajan – ollessaan 0-2-tappiolla Oulussa.

Oulu-pelin jälkeen nähtiin KTP:n kauden ja mahdollisesti Malisen koko valmennusuran pohjakosketus, kun Malinen suolasi Leppälahden joukkueen tilanteesta. Muutenkaan Malinen ei näyttänyt ottavan mitään vastuuta joukkueen tekemisestä.

Tilanne oli toki vaikea, mutta Leppälahden suolaaminen kertoi ison tarinan siitä, millainen ihminen Malinen on.

Malinen sanoi KTP:n putoamisen jälkeen hänen pelikirjansa olevan huippuunsa hiottu. Itse ajattelisin näin, että siinä tapauksessa KTP tuskin olisi hävinnyt jokaista peliään Malisen alaisuudessa.

Monta asiaa meni siis sarjanousijalla lopulta pieleen ja myös KTP:n kabinettiosasto saa katsoa itseään pitkään ja hartaasti peiliin.

11. IFK Mariehamn

Arvioin kausiennakossani IFK Mariehamnin suoraksi putoajaksi. Ilman KTP:n totaalista sulamista näin olisi myös käynyt.

Ahvenanmaalaisten kausi oli odotetun vaikea. Daniel Norrmen ei saanut jo viime kaudella alkanutta mollivoittoista tekemistä käännettyä tänäkään vuonna.

Ihmettelen hiukan, miten kauan Norrmenin annettiin lopulta yrittää, vaikka tankki näytti tyhjältä jo viime kaudella. Jimmy Warghin saavuttua seuraan IFK sai raavittua tarvittavat pisteet kasaan ja ahvenanmaalaiset pääsivät vielä viimeisellä kierroksella lähettämään KTP:n Ykköseen voittamalla kotkalaiset kuolemanottelussa Arto Tolsa -areenalla.

Sarjapaikka varmistui lopullisesti, kun IFK kaatoi liigakarsinnassa vahvan kauden Ykkösessä pelanneen Gnistanin yhteismaalein 3-0. Ottelupari oli pitkään täysin auki ja joukkueiden välillä oli selvä tasoero joukkuepelaamisessa Gnistanin eduksi. Oli IFK:n onni, ettei Kipinä saanut parastaan irti kauden ratkaisupeleissä eikä pystynyt hyödyntämään kentällä ollutta taktista etuaan.

Ensi kaudeksi IFK:ssa pitäisi muuttua vähän kaikki. Joukkue on pelannut viimeiseen kolmeen kauteen yhden positiivisen syksyn, muuten tekeminen on ollut vahvasti kohti divaria.

IFK tavoittelee uutta tulemista loppukaudeksi palkatun Warghin johdolla. Wargh tavoittelee avukseen jo nyt syksyllä apuvalmentajana toiminutta Daniel Sjölundia. Sjölundin paluu kotisaarelle olisi iso asia koko ahvenmaalaiselle jalkapallolle.

10. FC Lahti

Rankkasin FC Lahden ennen kautta yhdeksänneksi. Sinne nurkille Lahdessa myös päädyttiin. Kausi oli kuitenkin lähempänä totaalista katastrofia kuin hallittua suoritusta alemmassa keskikastissa ja ajatusta esimerkiksi pääsystä yläloppusarjaan.

Mikko Mannila ei saanut joukkueensa pelaamista viime syksyä kummoisempaan kuntoon ja erityisesti puolustaminen oli sekavassa tilassa. Tämän lisäksi parin avainpelaajan pitemmät poissaolot vaikeuttivat kauden alkupuoliskon pelaamista. Lopulta tasaisen synkän kauden loppuvaiheessa Lahdessa päädyttiin Mannilan erottamiseen ja apuvalmentaja Toni Lindberg nostamiseen päävalmentajaksi.

Lindberg kiitti mahdollisuudesta ja nosti Lahden pois putoamistaistosta luotsaamalla joukkueensa heti kolmeen perättäiseen voittoon.

Lindberg onnistui lyhyessä ajassa taklaamaan Lahden keskeiset haasteet fiksuilla muutoksilla pelin keskeisissä vaiheissa, mikä loogisesti johti myös hyviin tuloksiin. Myös viilaukset pelaajien roolituksiin ja pelisysteemiin olivat toimivia.

Lahti pelasi Lindbergin alaisuudessa aktiivisemmin molempiin suuntiin ja Lindberg halusi selvästi joukkueensa hallitsevan kentän keskustaa. Joukkueella oli tunnistettava tapa prässätä ja myös puolustuslinja osallistui prässäämiseen aiempaa paremmin. Tämä johti tiiviimpään muotoon ja Lindbergin kapealle tuomat laiturit olivat jatkuvat uhka vastaiskuissa.

Lindberg saa todellisen tulikasteensa päävalmentajana ensi kaudella. Tästä syksystä Lindberg ja Lahti voivat ottaa mukaansa paljon positiivisia asioita.

Miten onnistuu joukkueen kasaaminen ja kuinka Lindberg kestää ensi kaudella mahdollisesti kohtaamansa haasteet? Pelaajisto on ollut hiukan sekava kokonaisuus menneet pari kautta, joten yhtenäisyyteen ja joukkuehenkeen kannattaa panostaa talven aikana.

9. Haka

Valkeakoskella pelattiin tänä vuonna osallistumisen ilosta ja viime kauden lopuksi toteamani ’’no Erwin, no party’’- fraasi piti valkeakoskelaisten kannalta ikävällä tavalla paikkansa.

Hakan kausi oli ennakoimaani heikompi. Joukkue oli vielä elokuussa putoamisvaarassa. Lopulta Haka selvitti sarjapaikkansa, mutta kausi oli kokonaisuudessaan mitään sanomaton. Ainoa positiivinen pilkahdus tuli loppumetreillä, kun sarjassa ei ollut enää panoksia. Hakan pelastus oli, että se sai kesän siirtoikkunasta tarvittavaa laatua joukkueeseensa.

Hakassa puhaltavat muutoksen tuulet. Ossi Virta siirtyi kesken kauden organisoimaan HJK:n peliä ja päävalmentaja Teemu Tainio siirtyi kauden jälkeen Kyproksen lämpöön Toni Koskelan apuvalmentajaksi.

Haka julkisti eksoottisen valmentajaparin kauden jälkeen. Saatavilla olevan informaation perusteella myös Hakan ensi kaudesta saattaa tulla hyvinkin eksoottinen Andrew Smithin ja Sander Guerreiron ohjatessa laivaa.

8. Ilves

Myös Tampereella nähtiin turbulenssia. Syyt olivat tiedossa jo ennen kauden alkua, eikä Toni Kallio saanut puhallettua uutta henkeä prosessiinsa.

Petteri Pennanen sai mahdollisuuden lähteä vielä ulkomaille, mikä vaikeutti entisestään Ilveksen taivalta Veikkausliigassa. Joukkueeseen paluun tehnyt Lauri Ala-Myllymäki pelasi vaisuhkon kauden, mikä oli toinen iso isku joukkueelle. Tämä oli tosin ymmärrettävää parin vaikean kauden jälkeen Italiassa pelanneelle Ala-Myllymäelle.

Kallio erotettiin elokuun alussa Haka- tappion jälkeen ja puikkoihin tarttui apuvalmentaja Joni Lehtonen. Entinen Ilveksen pelaaja sai nopeasti käännettyä joukkueensa kurssin. Lehtonen johdatti Ilveksen myös hienoon Suomen Cupin voittoon ja Ilveksen kaudesta muodostui lopulta positiivinen tarina.

Ilves päätti kautensa viiteen perättäiseen voittoon ja moni odotti Lehtosen jatkavan joukkueen peräsimessä. Seuraan urheilujohtajaksi saapunut Miika Takkula päätti kuitenkin palkata ensi kauden päävalmentajaksi Gnistania menestyksekkäästi tällä kaudella luotsanneen Joonas Rantasen.

Rantanen pääsee Suomen mittakaavassa katettuun pöytään. Tammelassa odottaa upouusi stadion ja joukkue on jo ilmoittanut tukun hankintoja ensi kaudelle. Tampereelta kuuluukin lupaavaa kohinaa tulevasta kaudesta. Yleisöä on odotettavissa katsomoon ja Rantasella on todennäköisesti käytössään kilpailukykyinen joukkue.

Ilvekselle on kaikki ainekset nousta yhdeksi johtavista seuroista Veikkausliigassa. Toisaalta näiden asioiden mukana tulevat myös kovat odotukset, mitkä luovat omat haasteensa. Joka tapauksessa Ilveksen tarinan seuraaminen on yksi mielenkiintoisimmista asioista Veikkausliigassa.

7. AC Oulu

Oulu lähti kauteen kovin tavoittein ja odotuksin. Päävalmentaja Ricardo Duarte oli tehnyt joukkueensa kanssa hyvää työtä ja hinannut oululaisia tasaisesti kohti Veikkausliigan kärkeä.

Oulun kaudesta muodostui kuitenkin lopulta monelta osin painajainen. Aivan kuten Kotkassa, Oulusta alkoi kuulua tyytymätöntä kuiskintaan suuntaan ja toiseen. Lopulta Duarte ilmoitti elokuun puolivälissä, että aikoo siirtyä muihin tehtäviin kauden jälkeen. Tästä ei mennyt kuin viikko, kun Duarte oli vapautettu tehtävistään.

Duarten lähtiessä AC Oulu oli Veikkausliigassa neljäntenä. Joukkue oli edennyt keväällä Liigacupin finaaliin ja Suomen Cupissa Duarte johti oululaiset välieriin. Tulosten valossa Duarten potkuja ei voi siis mitenkään perustella, vaikka trendi joukkueella olikin laskeva kesän siirtoikkunassa tulleiden menetysten jälkeen.

Kesän siirtoikkuna oli kiistatta yksi Duarten ja seurajohdon välejä repinyt asia. Joukkueen vahvistamisen sijasta Oulu menetti kesällä kaksi tärkeää pelaajaa, Otso Liimatan ja Tony Miettisen.

Duarte miettii valmentaessaan isommassa kuvassa prosessiaan pitemmälle tulevaisuuteen, mutta tulokset ovat luonnollisesti lyhyen aikavälin tavoitteita ja Oulu taisteli elokuussa jopa mitaleista. Nyt tämä mahdollisuus otettiin pois Duartelta ja hän päätyi ilmoittamaan, ettei jatkaisi päävalmentajana enää kauden jälkeen.

Pöydällä oli varmasti muitakin muuttujia, mutta Duarten potkut ja Oulun kauden murentuminen käsiin oli joka tapauksessa surullinen päätös hienolle ja nousujohteiselle tarinalle.

Oulu valui Duarten lähdettyä alempaan loppusarjaan ja vaikka Oulu pääsikin hyvän alkukautensa turvin karsimaan ensi kauden eurocup-paikasta, ruma tappio Hongalle Eurolopputurnauksen välierissä oli kuvaava päätös Oulun kaudelle. Kaiken lisäksi Ouluun suunniteltu uusi stadion kaatui – ainakin toistaiseksi – muutaman paikallisen naurettavaan valitukseen.

Ensi kaudella AC Oululla on mielenkiintoinen valmennustiimi. Virallisesti päävalmentajana on Uefa Pro -lisenssin turvin Rauno Ojanen, mutta todellisuudessa päävalmentajana toimii Tuomas Silvennoinen. Kakkosvalmentajaksi tulee Jussi Leppälahtea Kotkassa avustanut Mikko Viitsalo.