Espanjan maajoukkueen päävalmentaja Luis Enrique päätti jättää Manchester Unitedin ykkösmaalivahti David de Gean ulos Espanjan maajoukkueesta kevään maaotteluista.

Tämä tuli monelle yllätyksenä, sillä de Gea on pelannut hyvän kauden Manussa ja on edelleen yksi suurista espanjalaisista maalivahdeista.

Espanjan maalivahdit tulevissa maaotteluissa ovat Athletic Bilbaon Unai Simon, Brightonin Robert Sanchez ja uusi tulokas, juuri de Gean korvannut, Brentfordin David Raya. Kolmesta maalivahdista kaksi on Valioliigasta – mutta niiden joukossa ei ole de Geaa.

Enrique sai perustella lehdistölle ratkaisuaan ja sanoi kohtuu suoraan, että edellyttää maalivahdeiltaan kykyä sopeutua peleissä joka tilanteeseen. Jalalla pelaaminen on siinä isossa roolissa.

De Gea on pelannut viimeksi maajoukkueessa 2020. Hänellä oli tuolloin meneillään heikompi vaihe eikä hänen suurin vahvuutensa, pallojen torjuminen, ollut normaalitasolla.

De Gean näköongelmat ovat yleisesti tiedossa ja omaan silmään onkin näyttänyt hänen tekemissään virheissä monesti siltä, että hänellä on ollut vaikeuksia arvioida pallon lentorataa. Tietysti jokainen maalivahti tekee joskus virheitä, mutta näössä olevat ongelmat eivät varmasti ole helpottanut espanjalaista, joka uransa alkuvaiheessa sanoi hiukan leikillänsä torjuvansa välillä lähes sokkona.

Nyt kuitenkin de Gea jäi siis rannalle ensisijaisesti jalalla pelaamisen takia – tai näin ainakin asia perusteltiin.

***

Maalivahtipeli on jo vuosia sitten lähtenyt muuntumaan kohti asetelmaa, jossa maalivahti on kuin yksi kenttäpelaaja. Modernit maalivahdit eivät vain seiso omassa boksissa, pelaa palloa mahdollisimman pitkälle ja yritä torjua palloja. Nykyään ammattilaismaalivahdeilla pitää olla ainakin kohtalaiset taidot jalalla pelaamiseen.

Euroopan parhaissa joukkueissa maalivahdin jalalla pelaaminen on yksi avainkriteereistä. Esimerkkinä Manchester Cityn Ederson, joka tuo joukkueelleen ison edun avatessaan peliä loistavalla pelikäsityksellä. Toki Pep Guardiola on hionut joukkueensa tekemät toiminnot huippuunsa, mutta yhtä lailla Ederson muiden mukana toteuttaa niitä korkealla tasolla.

Hyvä potkutekniikka ja kyky pelata erilaisia palloja on vielä eri asia kuin hyvin jalalla pelaava maalivahti. Esimerkiksi Benfica-Ajax ottelussa Mestarien Liigassa Benfican maalivahti Odysseas Vlahodimos pelasi tarpeettoman puolipitkän pallon vasemmalle puolustajalle, joka joutui kovan prässin alle. Lopputuloksena pallo oli Benfican verkossa kahdeksan sekuntia myöhemmin.

***

De Gea edustaa maalivahtityyppiä, jolla on hyvä potkutekniikka ja hän osaa pelata erilaisia palloja, jos hänellä on tilaa ja aikaa. De Gea ei kuitenkaan ole parhaimmillaan pyörittämässä peliä alakerran ja pivotin kanssa paineen alla ja siksi hän pelaa usein palloa pitkänä. Toki miettisin itsekin kahteen kertaan, avaisinko pallon esimerkiksi Harry Maguirelle. De Gea ei myöskään ole omimmillaan hallitsemassa tilaa puolustuslinjansa selustassa, mikä olisi myös iso asia Manchester Unitedin epävarman toppariparin takana.

Maalivahdin on osattava tehdä oikeita päätöksiä sen lisäksi, että osaa teknisesti syöttää erilaisia palloja kovassakin paineessa. Tällöin puhutaan hyvästä jalalla pelaamisesta.

Maalivahti tarvitsee avukseen kenttäpelaajien muodostamat tuet siinä missä kuka tahansa pelaaja kentällä. Onkin kiinnostavaa nähdä eri joukkueiden toimintaa esimerkiksi tilanteissa, joissa pallo ajautuu maalivahdille. Kuinka nopeasti topparit spurttaavat sivuille alas pelattavaksi, keskikentän pohjapelaaja tippuu vastaan ja laitapuolustajat menevät leveälle. Toiminnot riippuvat toki pelisysteemistä, yllä vain yksi esimerkki.

Yhtä lailla kiinnostavaa on nähdä, jos joku joukkue ei tee mitään pallon ollessa maalivahdilla. Tämä on helppo keino havaita, ettei joukkue ole harjoitellut konkreettisesti, kuinka peliä avataan maalivahdilta. Hyvissä joukkueissa nämä toiminnot ovat automaatiotasolla.

Kiinnitin huomiota tähän asiaan esimerkiksi Huuhkajien peleissä viime vuonna ja mainitsinkin asiasta yhdessä kirjoituksessani. Tässä asiassa on edelleen parannettavaa, mutta jo yhdenkin pelaajan oikea toiminta näissä tilanteissa laukaisee monesti ketjureaktion. Kun Robert Ivanov ja Leo Väisänen pelasivat toppareina ja tippuivat leveällä, myös pelin muu dynamiikka alakerran ja keskikentän pelaamisessa toimi selvästi paremmin ja muut pelaajat Rasmus Schüllerin johdolla tekivät pelin kannalta oikeita liikkeitä. Toivottavasti näitä tilanteita nähdään lisää tänä vuonna ja Huuhkajat saa tätä kautta lisää kontrollia peliinsä ja Lukas Hradecky pääsee hyödyntämään laadukasta osaamistaan pelinavaamisessa.

***

En ole ihan vakuuttunut Unai Simonista maalivahtina, mutta ainakin hän edustaa sitä maalivahtityyppiä, jollainen on löydyttävä pallokontrolliin nojaavasta huippujoukkueesta – kuten Espanjan maajoukkueesta.

Moni muistaa Simonin pahan virheen jalalla EM-kisoissa Kroatiaa vastaan, mutta tästä huolimatta kyseessä on eri tason pelaaja tällä osa-alueella kuin de Gea.

Puhtaasti torjujana de Gea olisi mahdollisesti edelleen Espanjan ykkönen, mutta pelkkä koppien ottaminen ei ole ollut jalkapallon huipulla enää moneen vuoteen maalivahdille riittävästi.