FC Honka kärsi jo toisen peräkkäisen kotitappion, kun KuPS haki pisteet Tapiolasta 1-0-voitolla. Samalla Hongan ero HJK:hon kasvoi jo kahdeksaan pisteeseen. Joel, pitääkö Hongan suhteen olla huolissaan?

Pitää. Tietenkin asiaa voidaan katsoa monesta kulmasta ja vaikka Honka hävisi tänään, sillä oli myös omat paikkansa ottaa ottelusta tulos. Oli hukattu rankkari, oli läpiajo ja oli tolppaa. Muutenkin Hongan tilanne ei ole niin synkeä kuin tämän kauden tulokset osoittavat.

Mutta se, mistä pitää ollaan huolissaan, on Hongan kokonaisvaltainen pelaaminen. Hongan suurin ongelma tällä hetkellä on se, etteivät pelaajat liiku riittävästi. Se oli myös tämän ottelun suurin ero joukkueiden välillä.

Hongan pelaajat seisoskelivat samalla tavalla staattisesti kuin aiemmissakin otteluissa tällä kaudella. Ei yksinkertaisesti liikuttu ja juostu riittävästi.

Hongan tavaramerkkinä oli viime kaudella erinomaisesti organisoidut ja monipuoliset murtautumismallit, joiden kautta luotiin uhkaa ja vaarallisia paikkoja vastustajan maalille. Nyt pelaajat vain seisoskelevat ja näyttävät kuvittelevan, että se riittää, kun palloa syötellään. Ei riitä. On myös oikeasti tehtävä töitä.

Hyvä esimerkki oli se, että KuPS nosti prässivaiheen aikana aggressiivisesti laitapuolustajat ylös, jolloin heidän selkänsä taakse jäi isoja tiloja. Honka ei kuitenkaan hyödyntänyt juuri millään tavoin näitä tiloja, koska kukaan ei juossut niihin tiloihin.

Taktisessa mielessä kysymys ei ollut vain siitä, että jos sinne olisi juostu, sinne olisi voitu myös pelata palloja. Kysymys oli myös tilasta. Jos joku olisi juossut kulmaan, KuPSin olisi ollut reagoitava siihen, jolloin tilaa olisi syntynyt jonnekin muualle. Nyt tällaisia tilaa tekeviäkään liikeitä ei Hongalta juurikaan nähty, koska ei liikuttu riittävästi.

En tiedä, oliko tänään fyysisessä valmistautumisessa mennyt jokin asia pieleen vai onko ongelma syvemmällä, mutta Hongan esitys oli fyysisessä mielessä todella uninen.

Tässä mielessä Vesa Vasaralla ja Hongan valmennusjohdolla, kuten myös pelaajilla, riittää mietittävää. Kysymys ei ole mistään sellaisesta asiasta, jota ei voitaisi korjata, mutta asiaan pitää puuttua. Sen jälkeen myös tulokset seuraavat peliesityksiä.

Koskeeko ongelma koko joukkuetta vai vain tiettyjä pelaajia?

Kyllä se koko joukkuetta koskee. En tiedä, onko tässä kohtaa kohtuullista nostaa ketään tikun nokkaan, mutta koska esimerkiksi Ville Koski on julkisuudessa puhunut ulkomaille lähtemisestä, niin minun neuvoni Koskelle on, että ensin kannattaa ottaa Veikkausliiga haltuun. Ei Veikkausliiga ole sellainen sarja, jossa hyvän olo saa ilman kovaa työntekoa ja itsensä likoon laittamista.

Sama koskee koko Hongan joukkuetta. Jos tuloksien halutaan parantuvan, silloin töitä on tehtävä aivan erilaisella asenteella mitä tähän mennessä ja mitä lauantainakin nähtiin. KuPS antoi tänään omalla tekemisellään erinomaisen oppitunnin, mitä työnteko jalkapallossa tarkoittaa ja mitä seurauksia sillä on, kun töitä aletaan tehdä tosissaan.

Toki tässä on myös hieman syvempiäkin ongelmia. Pelin avaaminen on erittäin keskeisessä roolissa Hongan pelaamisessa. Se vaatii työnteon ja aloitteiden lisäksi myös sitä, että puolustajat ovat vahvoja pallollisessa pelaamisessaan. Honka on kuitenkin menettänyt viime vuosina Robert Ivanovin, Konsta Rasimuksen ja Joonas Leväsen kaltaisia pallollisesti taitavia pelaajia ja heille ei ole löydetty saman tasoisia korvaajia.

KuPS on voittanut Jani Honkavaaran alaisuudessa nyt viisi ottelua peräkkäin. Mikä KuPSin nousun selittää?

Honkavaara on saanut ajettua uskomattoman nopeasti pelaajien tajuntaan, miten eri palapelin osat toimivat. Miten prässätään, miten avataan, miten toimitaan pelin eri vaiheissa.

Nostaisin silti suurimmaksi asiaksi sen, että Honkavaara on pannut KuPSin liikkumaan ja tekemään kentällä töitä. KuPS on tänä päivänä aivan eri joukkue kuin Pasi Tuutin alaisuudessa kauden ensimmäisissä otteluissa.

Näkisin tässä myös suuremman valmennuksellisen kysymyksen. Tuutti sanoi Hesarin haastattelussa, että hän on pehmeän linjan valmentaja, joka haluaa, että asioita mietitään ja ratkotaan yhdessä joukkueen kanssa.

Hieno ajatus, mutta tässä ammatissa ja ammattilaisurheilussa sellainen ajatus ei toimi. Jonkun on johdettava toimintaa ja tehtävä tarvittaessa myös kipeitä päätöksiä.

Hesarin jutussa korvaani särähti myös se, kun Tuutti sanoi, ettei hän tiedä kaikkea. Voi olla, mutta jos valmentaja sanoo myös pelaajille ja joukkueille, ettei hän tiedä, miten esimerkiksi joku pelillinen ongelma ratkaistaan, silloin valmentaja menettää helposti uskottavuutensa joukkueen silmissä.

Muistan omalta uraltani karmean esimerkin Djurgårdenin ajoilta. Pelasimme Spartak Moskovaa vastaan ja olimme ensimmäisellä jaksolla täysin Spartakin jyrän alla. Tauolla valmentajamme Lennart Wass sanoi, ettei hän tiedä, mitä meidän pitäisi toisella jaksolla tehdä, jotta pääsisimme peliin mukaan.

Se oli irvokas tilanne. Lopulta minä menin taktiikkataulun eteen ja piirsin, missä pelaajien olisi minusta pitänyt olla. Eihän tilanne voi sellaiseksi mennä. Valmentajan on tiedettävä tai ainakin hänen pitää esittää, että hän tietää.