7. KTP

Jussi Leppälahden valmentama nousijajoukkue on vastoin monen ennakko-odotuksia kiinni jopa yläloppusarjapaikassa.

KTP operoi rajallisella budjetilla ja pelaajamateriaalilla ja on silti sarjan keskikastissa. On selvää, että keskinkertaisella valmennuksella joukkue pelaisi VPS:n kanssa putoamista vastaan. KTP onkin jälleen yksi esimerkki siitä, mikä vaikutus hyvällä valmennuksella on tuloksiin ja pelaajiin. Samaa esimerkkiä ovat näyttäneet Vesa Vasara Hongassa ja Ricardo Duarte AC Oulussa.

Leppälahden KTP pelaa selvien periaatteiden pohjalta ja pyrkii luomaan ottelusuunnitelmia vastustajan mukaan. Liigavauhtiin totuttelussa on mennyt hiukan aikaa ja joukkueen otteita leimaa tietty epätasaisuus. Tämä on normaalia nousijajoukkueelle, kun useampi pelaaja pelaa kuitenkin taitojensa ylärajalla. KTP:ssä näillä pelaajilla on mahdollisuus ottaa uusia askelia urallaan pelaajana ja mikäli joukkue pysyy suunnilleen kasassa kesän siirtoikkunassa, pelataan Kotkassa liigaa myös ensi vuonna.

Kotka onnistui hyvin muutamissa rekrytoinneissaan. Niistä kirkkain kaappaus on ollut Norjasta saapunut Willis Furtado, joka on iskenyt jo viisi maalia. Furtado on tärkeä pelaaja myös joukkueen murtautumisvaiheessa.

Juuri ennen kautta joukkueeseen paluun tehnyt Mika on valitettavasti loukkaantuneena ja häntä toivotaan takaisin tietysti mahdollisimman nopeasti. Sen sijaan talvella säväyttänyt laituri Willian Pozo ei ole löytänyt virettään Veikkausliigassa ja on ollut myös jatkuvasti sivussa pienten vammojen takia.

ARVIO: Leppälahti ja KTP ovat säväyttäneet heti ensimmäisellä kaudellaan Veikkausliigassa. Tästä palkintona voi olla jopa paikka yläloppusarjassa, mikäli esimerkiksi Inter ei saa puolustamistaan kuntoon.

Joukkue tekee edelleen asioita välillä miten sattuu, mutta idean näkee ja sen, että pelaajat pyrkivät sitä ideaa parhaansa mukaan toteuttamaan. Mikäli Kotkassa saadaan pitkäjänteinen prosessi jatkumaan tästä ja kasvua aikaan, Kotkaan voi povata samankaltaista nousukautta, mitä eletään tällä hetkellä Oulussa.

8. Ilves

Toni Kallion Ilves on pelannut suhteellisen odotetusti tähän saakka. Hyvä alkukausi tuoreilta voimin on vaihtunut selviytymistaisteluksi kapealla materiaalilla.

Homma lepää liikaa Petteri Pennasen varassa, eikä esimerkiksi Ilvekseen palannut Lauri Ala-Myllymäki ole saanut vielä konettaan kunnolla käyntiin. Samoin lupaavasti viime kaudella esiintynyt Adam Larsson on ollut Veikkausliigan puolella liian näkymätön, vaikkakin Suomen Cupissa mies on osunut jo neljästi. Otso Virtanen on ollut mies paikallaan maalilla.

Ilveksen ongelmat ovat tuttuja viime kaudesta. Joukkueelle sattuu liikaa kriittisiä virheitä pallollisessa pelissä ja näistä joukkue joutuu monesti vaikeuksiin. Ongelma näkyy usein myös suoraan tulostaululla.

Keskitysten puolustaminen on ollut tällä kaudella viime kautta suurempi huoli. Välillä tuntuu, että vastustaja on useammin jatkamassa palloja Ilveksen boksissa kuin joku tamperelaisista. Virtanen onkin joutunut koville tolppien välissä, mutta Ilveksen onneksi hän on edelleen liigan parhaimmistoa torjuntatöissä.

Ilves on keskimäärin kiinnostuneempi hyökkäämisestä kuin puolustamisesta, minkä seurauksena vastustajalle tulee välillä todella helposti ylivoimahyökkäyksiä. Ilveksen on saatava iso muutos pallonmenetyshetkiin ja myös siihen, millä intensiteetillä joukkue juoksee alas.

ARVIO: Ilves on vielä turvallisen tuntuisesti sarjapaikassa kiinni, mutta nykytrendin jatkuessa se voi ajautua jopa putoamistaisteluun. Yläloppusarjaan vaaditaan erästä mestarivalmentajaa lainatakseni ’’kaikkea enemmän’’.

9. Haka

Teemu Tainion valmentama Haka oli viime kauden ehkä suurin positiivinen yllättäjä Veikkausliigassa.

Tänä vuonna kävi väistämätön ja on palattu niin sanotusti jalkapallon kylmään arkeen. Haka on voittanut viimeksi toukokuun alussa ja se on voittanut kauden 14 ottelustaan vasta kaksi.

Lee Erwin hääri viime kaudella talismaanina ja hänen lähtönsä näkyy. Tilanne alleviivaa tietysti laatuhyökkääjän merkitystä mille tahansa joukkueelle. Yhtä lailla Honka on kärsinyt tällä kaudella Agon Sadikun lähdöstä ja kaudella 2018 Mac Kandji sytytti espoolaiset liekkeihin.

On ollut kuitenkin hiukan yllättävää, miten heikosti Hakan kausi on sujunut. Viime kaudella Hakan pelissä oli nähtävissä muutakin kuin Erwin, mutta tällä kaudella meno on ollut välillä todella köyhää. On valitettavasti palattu siihen Tainion ensimmäisten kausien meininkiin. Myös pelaajisto vaikuttaa hiukan vaisulta kehonkieleltään.

Valmennusta ei voi syyttää kaikesta, sillä Tainiolla näyttää olevan käsissään sekavahko ryhmä pelaajia, hiukan viime kauden FC Lahden tyyliin. Jos kaikki pelaajat eivät puhalla yhteen hiileen, ei Veikkausliigassa useinkaan voitosta pelata.

Asioiden summana Haka puolustaa epämääräisesti, eikä pallollisessa pelissä ole selviä toistuvia ja ennen kaikkea toimivia toimintamalleja.

ARVIO: Haka on aidossa vaarassa pelata ensi kaudella Ykköstä, ellei joukkueeseen saada vähintään täyttä yritystä kentälle ja pelaajia herätettyä juoksemaan ja taistelemaan.

Kesän siirtoikkunassa olisi syytä tehdä remonttiliikkeitä ja yritettävä korvata tusinahankinnat parilla hyvällä hankinnalla. VPS:n ja IFK Mariehamnin epäonnistumisiin ei kannata sarjapaikkaa vielä tässä vaiheessa rakentaa.

10. IFK Mariehamn

Ahvenanmaalla on ollut odotetun vaikeaa tälläkin kaudella. Joukkue hakee edelleen identiteettiään. Se ei ole se entinen ilkeä vastus, joka löi painetta pitkillä palloilla usean juoksuvoimaisen pelaajan voimalla. IFK ei ole pystynyt muuntautumaan valmentaja Daniel Norrmenin johdolla pelejä pallolla kontrolloivaksi joukkueeksi, jota yritettiin viime kaudella.

Tällä hetkellä IFK on jotain siltä väliltä, eikä pääse peleissä kumpaankaan suuntaan loistamaan. Joukkueella olisi hyviä vastaiskupelaajia, mutta heistä ei ole saatu ulosmitattua läheskään kaikkea.

Joukkueen puolustaminen on ollut 5-4-1-muodosta huolimatta aivan liian avointa, jotta IFK saisi luotua itselleen hyvään puolustamiseen perustuvan vastaiskutaktiikan.

Maalilla nuori Elmo Henriksson on ottanut isoja harppauksia tällä kaudella ja töitä maalilla on riittänyt.

ARVIO: Mikäli Norrmen ei saa lisää konkretiaa joukkueen pelaamiseen puolustaessa ja miten siitä halutaan kääntää peli toiseen suuntaan ja kenelle, IFK on luonnollisesti yksi joukkueista, jotka ratkovat tämän kauden putoajia Ykköseen. Kaiken lisäksi IFK:lta on viety myös kotikentän tuomi etu, sillä tulitikkurasian kokoinen pomppuinen luonnonnurmi on korvattu täysmittaisella tekonurmella.

11. FC Lahti

Valmentaja Mikko Mannilan siivoustalkoot viime kaudesta eivät ole Lahtea pelastaneet. Ongelman ydin on ollut puolustuslinjan heikko toiminta ja epävarma maalivahtipeli. Muu keskustelu on aika epäolennaista, jos nämä asiat ovat retuperällä, kuten Lahdella nyt on. Siksi myös menestymisestä ei kannata suuria kuvia maalata.

Lahti hankki pelaavaksi maalivahdiksi Marin LjubicIn, mutta hän ei ole liigatasoa ja nuori Anton Munukka on vasta kasvuiässä.

Puolustuslinjassa ongelmat henkilöityvät pääosin Juho Pirttijokeen, joka tekee jatkuvasti vääriä pelillisiä ratkaisuja puolustettaessa. Lisäksi hänelle tulee virheitä pallon kanssa. Mannilan ykkösprioriteetti kesän siirtoikkunassa olisikin löytää osaava toppari. Tosin tämä olisi pitänyt hoitaa jo viime kauden jälkeen ja olisi kiinnostavaa tietää, soiko vaikkapa Konsta Rasimuksen puhelin FC Lahden toimistolta viime talvena.

Toinen ongelma on ollut Eemeli Virran poissaolo lähes koko kauden. Virran olisi mietittävä muutenkin uransa jatkoa tarkkaan, sillä Lahden nykyisessä ympäristössä Virta tuskin saa koko potentiaaliaan hyödynnettyä.

Kärkeen palannut pitkän ulkomaankiertueen tehnyt Matheus Alves on kaukana liigavauhdista, vaikka iskikin kaksi maalia KuPSin verkkoon viime kierroksella. Alves on vasta 30-vuotias ja kykyjä häeltä löytyy, mutta selkeä ylipaino tekee pelaamisesta vaikeaa.

ARVIO: Mannila saapui todella heikossa hapessa olevaan Lahteen viime kaudella, eikä yksi talvi kesää tee, jos talo on homeessa. Rajallisella budjetilla operoivalle seuralle tarvittaviin muutoksiin menee aikaa ja mikäli Lahti onnistuu säilyttämään sarjapaikkansa, voi joukkueelta alkaa siinä vaiheessa odottaa elonmerkkejä.

Paljon riippuu, mitä ympärillä tapahtuu syksyn aikana muissa seuroissa. Lahden sarjapaikka on hiuskarvan varassa.

12. VPS

Vepsu on ansaitusti sarjan viimeisenä, sillä se on ollut kokonaisuutena sarjan heikoin joukkue. Tämä on harmi, sillä viime kaudella joukkue pelasi viihdyttävää jalkapalloa ja tuntui, että aineksia hyvään jatkoon oli olemassa.

Tärkeiden pelaajien loukkaantumiset ja viime kauden kynämiehen Tete Yengin menettäminen takaisin Englantiin ovat syöneet vaasalaisten eväät tältä kaudelta, joten joukkuetta ei voi liikaa soimata vaikeasta kaudesta. Lisäksi Kalle Multanen ja Joonas Vahtera ovat olleet poissa koko kauden ja laidalla viime kaudella vahvasti pelannut Tyler Reid oli poissa pitkään alkukaudesta.

VPS on joutunut uusimaan monta asiaa joukkueessa ja pelaamaan vaihtelevilla kokoonpanoilla. Seuralla tuskin on pelimerkkejä uusiin hankintoihin, mutta mikäli loukkaantuneita pelaajia ei saada mukaan nopeasti voi Vepsun kohtalo olla sinetöity jo ennen loppusarjaa.

ARVIO: Vähissä ovat Jussi Nuorelan keinot. Pelaajia on rajallinen määrä ja Multanen poissa koko kauden. Mikä on Vahteran tilanne? Kesän ikkunasta tarvittaisiin pari vahvistusta, mikä antaisi vaihtoehtoja.

Putoamisen välttäminen olisi todella kova teko nykytilannetta silmällä pitäen. Pahalta näyttäÄ.