Leicester City jäi viime kaudella lopulta Valioliigassa viidenneksi, kun Chelsea ja Liverpool kiilasivat sen ohi loppukauden aikana. Brendan Rodgersin johtama nippu elätteli pitkään toiveita Mestarien liigan paikasta, mutta vain yksi voitto viidestä viimeisestä liigaottelusta sinetöi Leicesterin kohtalon.

Tuloksellisesti kautta voi pitää silti kuitenkin onnistuneena – varsinkin, kun Leicester kaatoi Youri Tielemansin maalilla toukokuussa Chelsean 1-0 ja voitti ensimmäisen kerran historiansa aikana FA Cupin.

Valioliigassa Leicester napsi pisteitä 1,73 pisteen ottelutahdilla. Vielä kuukautta ennen sarjan loppua Leicester majaili kolmannella sijalla ja kahdeksan pistettä turvassa Mestarien liiga -paikan suhteen.

Etenkin hyökkäyspeli toimi Rodgersin johdolla – Leicester teki peräti 68 maalia 38 sarjaottelussa.

Leicester kaatui loppukauden heikkoon puolustuspelaamiseen. Joukkue päästi sarjassa 50 maalia. Peräti 10 joukkuetta päästi sitä vähemmän maaleja. Neljänneksi kiilannut Chelsea päästi Thomas Tuchelin vauhdittamana vain 36 maalia. Leicester päästi esimerkiksi viimeisessä viidessä sarjaottelussa 12 maalia, eli yli kaksi maalia ottelua kohden.

Kesään 2025 asti Leicesteriin sitoutunut Rodgers on tehnyt päävalmentajana joka tapauksessa hyvää työtä. Leicester on yksi niistä seuroista, joiden ei voi odottaa notkahtavan ensikään kaudella, vaikka kilpailu Valioliigassa kiihtyy entisestään. Kaikki merkit viittaavat, että Leicester on kesän fiksujen liikkeidensä ansiosta ensi kaudella pykälän parempi kuin tällä kaudella.

Järki pelaa

Leicesterin hyvät tulokset viimeisten vuosien aikana perustuvat järkeviin strategioihin toiminnan eri osa-alueilla.

Urheilujohtaja Jon Rudkin ja pelaajarekrytoinnin tekninen johtaja Callum Smithinson ovat tolkun toiminnan takana. Smithinson on matematiikkaa ja urheilutieteitä Birminghamin yliopistossa opiskellut akateemikko, jonka tehtävänä on johtaa seuran pelaajarekrytoinnin strategiaa.

Leicester elää lähes nerokkaasta pelaajarekrytoinnistaan. Resurssit eivät seurassa ole sarjan kärkeä, mutta onnistumisprosentti pelaajien hankinnassa on Valioliigan ehdotonta huippua. Leicester pyrkii etsimään kustannustehokkaalla tavalla ja dataa hyödyntäen pelaajia, jotka sopivat sen pelilliseen filosofiaan. Tämä kesä ei ole ollut poikkeus, vaan paperilla katsottuna Leicester on jälleen onnistunut rekrytoinneissaan.

Pikkuhiljaa ikääntyvän Jamie Vardyn manttelinperijäksi hankittiin Patson Daka Red Bull Salzburgista. 30 miljoonalla eurolla liikahtanut 22-vuotias hyökkääjä on teoriassa briljantti hankinta. Daka on fyysisesti erittäin vahva ja räjähtävä pelaaja. Hän on todella taitava pelaaja ajoittamaan kaariliikkeitään vastustajan puolustuslinjan selustaan – aivan kuten Vardy. Daka teki peräti 20 maalia Itävallan sarjassa viime kaudella.

Toinen leicestermäinen hankinta on Lillestä tullut 22-vuotias Boubakary Soumaré.  Soumaré on puolustava keskikenttäpelaaja. Ranskalainen otti viime kaudella Ligue 1:ssä 1,2 syötönkatkoa ottelua kohden ja syötti pallot 87 prosentin tarkkuudella omille. Soumaré istunee kivasti Rodgersin sapluunaan kasipaikalle, joskin hän pystyy pelaamaan myös hieman defensiivisempää kuutospaikkaa.

Kolmas profiilihankinta on ollut niin ikään paperilla loistava. Leicester hankki ilmaiseksi Ryan Bertrandin. Nopea Bertrand on edelleen Valioliigaan laadukas laitapuolustaja ja hän tavallaan päivittää laitapakkiosaston Rodgersin haluamaksi. Tulee nopeutta. Tulee offensiivisuutta. Tulee kokemusta. Ja kaikki tämä ilmaiseksi.

Mestarien liigaan?

Leicesterin päätavoite lienee parantaa viime kaudesta pistesaalistaan sekä sitä myöten sijoitustaan. Vaikka viime kausi oli loppua lukuun ottamatta kohtalaisen onnistunut, on sen alkavan kauden äärellä kaksi todella isoa kysymysmerkkiä. Ne kaksi kysymystä määrittelevät Leicesterin alkavan kauden kohtalon.

Ensimmäinen kysymys on se, miten Leicester pystyisi päästämään vähemmän maaleja.

Rodgers kääntyi viime kaudella enemmän ja enemmän kolmen topparin systeemiin. Leicester pelasi usein 3-4-2-1-muodolla, joka vääntyi puolustaessa joko 3-4-3-muotoiseen korkeaan prässiin tai 5-4-1-muotoiseen matalaan blokkiin.

Sitäkin nähtiin, että 4-1-4-1-muoto olisi ajoittain vääntynyt toispuoleiseen 5-3-2-puolustusmuotoon.

Tästä syystä ei ole ihme, että Leicesterin ja turkkilaisen Ozan Kabakin välillä on ollut keskusteluita. Schalken Kabak oli lainalla Liverpoolissa viime kauden. Schalke ei todennäköisesti pysty pitämään Kabakia riveissään ja Leicester on ollut pidempään kärkkymässä häntä. Hankkiiko Leicester Kabakin, jää nähtäväksi, mutta on varmaa, että Rodgers haluaisi yhden laatuluokan topparin mukaan joukkueeseen.

Näin Rodgersin ei tarvitsisi paikkailla topparipaikkoja peluuttamalla Wilfred Ndidiä tai Timothy Castagnea poissa ominaisimmilta pelipaikoiltaan. Viime kauden viimeisessä ottelussa, 2-4-kotitappiossa Tottenhamille, Wesley Fofana loukkaantui ja Ndidi pelasi topparina sen jälkeen. Fofana ilmoitti torstaina liittyneensä mukaan Leicesterin harjoituksiin, mutta hänen pelaamisensa kauden alussa on vielä epävarmaa. Tämä lisää Rodgersin pohdintoja toppareiden osalta.

Toinen iso kysymys Rodgersilla on se, miten hän muodostaa ja roolittaa hyökkäyspään.

Keskikentän osastolla on laatua ja hyvä kilpailu. Voidaan pelata yhdellä pohjalla tai kahdella pohjapelaajalla. Leicesterillä on mahdollisuus pelata myös wing-backeilla, joiksi vahvimmat vaihtoehdot ovat Bertrand ja Marc Albrighton. Viime kaudella Rodgers haki erilaisia muotoja erilaisilla yläkaksikoilla ja yläkolmikoilla osittain poissaolojenkin pakottamana.

Vaihtoehtoja Rodgersilla on. Mutta luottaako hän vielä Vardyyn ykkösratsuna – vai joko myös taustalla olevat Kelechi Iheanacho, Ayoze Pérez ja uusi hankinta Daka saavat suurempaa vastuuta?

Joka tapauksessa Rodgers pohtii tällä hetkellä varmasti sitä, miten hän saisi tästä todella potentiaalisesta hyökkäyskalustosta parhaan irti. Toimiva hyökkäyspeli luo mahdollisuudet toimivalle tilanteenvaihtopelaamiselle ja tilanteenvaihtopelaaminen auttaa puolustamista. Rodgersin pohdintojen ytimessä on varmasti se, että lähteekö hän säätämisen tielle vai pyrkiikö hän löytämään jonkinlaista kivijalkamuotoa ja koostumusta.

Kun Leicester voitti sensaatiomaisesti Valioliigan mestaruuden kaudella 2015-16, manageri Claudio Ranieri peluutti koko kauden lähes muuttumatonta kokoonpanoa kiveen hakatulla muodolla. Säätämiselle on joskus perusteita, mutta kivijalkamuoto on aina automaation ja pelinopeuden kannalta paras vaihtoehto.

Leicester on yksi alkukauden mielenkiintoisimmista joukkueista juuri tästä näkökulmasta. Potentiaalia on jälleen yllättää kaikki, mutta se vaatii sitä, että uudet hankinnat toimivat paperin ohella myös kentällä – ja Rodgers löytää potentiaalisesta nipustaan parhaan muodon.