Leijonakuningas on kaikkien aikojen suomalaisvalmentaja – tässä koko TOP10 lista

Jukka Jalonen juhli keväällä 2022 uransa kolmatta miesten maailmanmestaruutta kotiyleisön edessä Tampereella.

Muu urheilu

Leijonakuningas on kaikkien aikojen suomalaisvalmentaja – tässä koko TOP10 lista

Tiistaiseura laittoi viikko sitten paremmuusjärjestykseen Englannin liigahistorian parhaat valmentajat. Nyt vuorossa on kaikkien aikojen suomalaiset valmentajat. Kaikissa lajeissa.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 19.3.2024 | KUVAT Suomen Jääkiekkoliitto

Kaikkien aikojen suomalaisvalmentajat

1. Jukka Jalonen

Jukka Jalosen ura Leijonien päävalmentajana päättyy tähän kauteen, mutta hänen jättämä jälkensä Leijona-tarinassa on ikuinen. Johdettuaan HPK:n ensin Suomen mestariksi, Meidän pelin keskeinen kehittäjä sai johdettavakseen Leijonat. Haastavan alun jälkeen Vancouverin talviolympialaisissa 2010, Jalonen johti Leijonat historian toiseen maailmanmestaruuteen keväällä 2011.

2016 Jalonen johti Nuoret Leijonat maailmanmestariksi, mutta uran todellinen kruunu tuli toisella Leijona-pestillä: ensin sensaatiomainen maailmanmestaruus nimettömällä Leijona-ryhmällä Kanadan, Venäjän ja Ruotsin supertähtimiehistöjä vastaan Bratislavassa 2019 ja vuonna 2022 olympiakulta Pekingissä ja samana keväänä maailmanmestaruus kotikisoissa Tampereella.

Olisi upeaa nähdä Jalonen NHL:ssä, mutta sinne ovi ei ole avautunut. Eikä syy ole ollut Jalosen.

2. Rolf Haikkola

Viime viikolla 96-vuotiaana kuollut Rolf Haikkola perusti 1960-luvulla legendaarisen juoksutallin, Raaka-Rollen koplan, jossa juostiin sekä puhuttiin ja mietittiin yleisurheilun valmennusmenetelmiä.

Haikkolan suurin taidonnäyte valmentajana oli hänen vuonna 1969 siipiensä suojaan ottaman nuoren myrskyläläispojan Lasse Virénin valmentaminen nelinkertaiseksi olympiavoittajaksi.

Virénin saavutukset olivat mykistäviä, mutta oli pienestä kiinni, että ne olisivat olleet vieläkin hurjempia. Montrealin olympialaisissa Virén joutui lähtemään maratonilla heti seuraavana päivänä ikimuistoisen 5000 metrin finaalin jälkeen. Päiväkin enemmän lepoa ja Virén, joka kärsi juoksun aikana kaiken lisäksi vatsataudista, olisi hyvinkin saattanut voittaa Montrealissa kolme kuntaa.

Olympiavuonna 1980 Virén oli jälleen matkalla suuruuteen, mutta loukkaantuminen sotki valmistautumista, eikä Haikkolan tähtioppilas pystynyt uusimaan Münchenin ja Montrealin ihmeitä.

Haikkolan arvostuksesta valmentajana kertoo se, että hänet valittiin Suomen Urheiluliiton 100-vuotisäänestyksessä vuonna 2006 vuosisadan valmentajaksi.

3. Veli Saarinen

Suomalaisen maastohiihdon suurimmat ja legendaarisimmat saavutukset ajoittuvat sotien jälkeisille vuosille ja vuosikymmenille. Näitä kaikki saavutuksia yhdisti yksi mies ylitse muiden, Veli Saarinen (1902-1969), joka toimi Suomen hiihdon päävalmentajana vuosina 1937-1968.

Saarinen muodosti yhdessä Antero Kekkosen kanssa lyömättömän valmennuksellisen parivaljakon, joka hallitsi valmentamisen salat sekä ymmärsi, minkälaisia lisävoiteita – siihen aikaan vielä sallittuja – hiihdossa kannatti ja piti käyttää, jos aikoi menestyä.

Saarinen nautti hiihtäjien keskuudessa suurta arvostusta valmennuksellisen osaamisensa ja persoonansa vuoksi, mutta myös siksi, että hän oli itse 50 kilometrin olympiavoittaja ja kolminkertainen hiihdon maailmanmestari.

Lue myös: Tässä ovat Englannin liigahistorian 10 suurinta ja kauneinta manageria

4. Armas Valste

Valmentamisen kuva ja merkitys ovat muuttuneet rajusti kilpaurheilun yli satavuotisen historian aikana. Siksi eri aikakausien valmentajia on mahdoton suoraan verrata toisiinsa. Armas Valste (1905-1991) edustaa yhdessä Ivar Wilskmanin, Lauri Pihkalan ja Jaakko Mikkolan kaltaisten valmentajien ja urheiluvaikuttajien kanssa valmentamisen laajempaa kokonaisvaltaista merkitystä: millaisilla opeilla ja miten kehitettiin ja vietiin eteenpäin asioita monilta osilta neitseellisessä maaperässä, kun saatavilla asioista oli vain vähän tai äärimmillään ei edes sitäkään vertaa tietoa.

Oman kilpauransa jälkeen Valste nosti ensin Viipurin Urheilijat suomalaisen yleisurheilun ykkösseuraksi, minkä jälkeen hän siirtyi helmikuussa 1935 SUL:n päätoimiseksi ylivalmentajaksi. Valsteen ensimmäinen suuri työnäyte oli vuoden 1936 kesäkisat Berliinissä. Hän toimi yleisurheilumaajoukkueen valmentajana yhteensä viisissä olympialaisissa vuosina 1936-1960.

Valste kirjoitti myös lukuisia valmennusoppaita ja hänen opeillaan suomalaisessa yleisurheilussa valmennettiin 1960-luvun alkuun saakka.

6. Seppo Nuuttila

Seppo ”Nitti” Nuuttilalla (1939-2020) oli keskeisiä voimia suomalaisen yleisurheilun nousussa 1960-luvun aallonpohjasta uuteen kultakauteen. Hänen roolinsa oli rakentaa kokonaisuuksia ja muuttaa Arthur Lydiardin opit lihaksi ja vereksi. Sen Nuuttila teki karismaattisella persoonallaan ja vakuuttavalla kyvyllään saada ihmisten innostumaan ja uskomaan ihmeisiin. Nuuttila ei esittänyt mielipiteitä. Hänen näkemyksensä olivat pelkästään faktoja. Kissansakin hän sai likimain puhumaan englantia. Tai ainakin ymmärtämään.

Nuuttilan aikana Suomi nousi yleisurheilun supervallaksi, mikä huipentui viiden olympiakullan ja kolmen muun mitalin mitalisateeseen Münchenin ja Montrealia olympialaisissa sekä seitsemään Euroopan mestaruuteen ja yhteensä 18 EM-mitaliin. 1970-luvulla.

Nuuttila toimi myös kolme olympiakultaa voittaneen soutaja Pertti Karppisen ja muun muassa triathlonisti Pauli Kiurun henkilökohtaisena valmentajana.

6. Leo Pusa

Leo Pusalla on ollut maaginen kosketus suomalaisille rakkaan keihäänheiton pitkässä ja kultaisessa tarinassa. Lopetettuaan oman keihäsuransa Pusa siirtyi valmentajaksi 1970-luvulla. Pusan henkilökohtaisista valmennettavista Tapio Korjus ja Heli Rantanen ovat olympiavoittajia. Aki Parviaista Pusa valmensi tämän voittaessa MM-hopeaa Edmontonissa 2001.

Yksi mestariteos Pusan taidoista on ollut heittokätensä pahasti rikkoneen Lassi Etelätalon valmentaminen takaisin maailman kärkiheittäjien aateliin ja vuoden 2022 EM-pronssimitalimieheksi.

Pusan vaikutus suomalaiseen keihäänheittoon on ollut paljon laajempi kuin se, mitä hänen henkilökohtaiset valmennettavansa ovat pelkästään saavuttaneet. Pusa on vannonut aina laajamittaiseen yhteistyöhön ja ollut itse esimerkki siitä, mitä se tarkoittaa käytännössä. Siksi Pusan vaikutus suomalaiseen keihäänheittoon on näkynyt monessa muussakin suuressa menestystarinassa, vaikkei hän olekaan ollut heidän henkilökohtainen valmentajansa.

7. Matti Pulli

Kun Matti Pulli (1933-2016) näki 13-vuotiaan Matti Nykäsen ensimmäisen kerran hyppäävän Laajavuoren suurmäestä, hän ymmärsi heti nähneensä jotain poikkeuksellista. Kysymys ei ollut niinkään lahjakkuudesta, vaan ominaisuuksista. Pulli totesi myöhemmin, ettei Nykäsestä tullut maailman kaikkien aikojen parasta mäkihyppääjää tämän lahjakkuuden vuoksi, vaan hänen hyppymääriensä vuoksi. Pulli laski, että kun Nykäsellä oli takanaan 30 000 hyppyä, kun muilla oli tilillään 15 000 hyppyä. Noin karkeasti laskettuna.

Pullin valmennuksessa nuo 30 000 hyppyä muovasivat Nykäsestä yhden kaikkien aikojen ylivertaisimmista urheilijoista omassa lajissaan. Nykäsen ylivoimaisuus kesti kroonisen alkoholin ryystämisen ja levottoman luonteen tuomat muut harharetket ja hölmöilyt.

Kaikki muistavat Nykäsen kolme olympiakultaa Calgaryssa, mutta kenties vieläkin hurjempi osoitus Nykäsen ylivoimaisuudesta oli vuoden 1985 lentomäen maailmanmestaruus Planicassa. Kisassa lopputuloksiin laskettiin mukaan kolme hyppyä – ja Nykäsen lyhyin hyppy oli kuusi metriä pidempi kuin kenenkään muun hyppääjän pisin hyppy.

Pulli vaikutti mäkihyppyvalmennuksessa paljon laajemminkin kuin vain Nykäsen valmentajana. Hän oli kehittämässä mäkihypyn valmennusta ja valmennusmenetelmiä 1960-luvulta lähtien. Pullille oli ominaista, että hän toi mäkihyppyyn tieteellistä lähestymistapaa. Hän saikin kuvaavan lempinimen, Maisteri.

Pulli toimi 1980-luvulla mäenlaskun päävalmentajana ja oli muutenkin takapiruna monien muidenkin menestyneiden mäkihyppääjien valmennuksessa.

8. Reino Kosonen

Tuomas Sammelvuon saavutuksen lentopallovalmentajana ovat Suomen mittakaavassa poikkeuksellisia, mutta yhden miehen ihmeteot ylittävät nekin. Reino Kosonen (1941-2022) oli Suomen parhaita lentopalloilijoita, mutta kun häntä ei valittu vuonna 1963 Vuoden lentopalloilijaksi, hän suuttui liitolle ja keskittyi maastohiihtoon. Siinäkin Kosonen oli eliittitasoa ja edusti Suomea Tatran MM-esikisoissa 1969.

Sitten Kosonen tarttui seuraavaan haasteeseen. Hän otti maakuntasarjassa pelanneen Pieksämäen NMKY:n komentoonsa ja vaativaan valmennukseensa, ja rakensi pitkälti paikallisista harrastajapelaajista joukkueen, joka voitti seitsemän peräkkäistä Suomen mestaruutta vuosina 1975-1981. Uran kruunu oli kuitenkin Namikan luotsaaminen kolmesti Euroopan Cupin lopputurnaukseen, jonne selviytyi kunakin vuonna Euroopan neljä parasta mestarijoukkuetta.

Pieksämäen NMKY:n lisäksi Kosonen valmensi Varkauden Tarmon Suomen mestariksi 1989 ja Keski-Savon Paterin Suoen mestariksi 1999. Uran kymmenes mestaruus tuli vuonna 2004 Pieksämäki Volleyn naisjoukkueen kanssa.

Kosonen luotsasi myös Suomen maajoukkueen vuoden 1983 EM-kisoissa seitsemänneksi.

9. Henrik Dettmann

Henrik Dettmanin uraa on leimannut tietynlainen ristiriitaisuus. Vaikka Dettmann on menestynyt valmentajana niin Suomessa kuin ulkomailla ja niin seurajoukkueissa kuin maajoukkueissa, monet Dettmannin vastustajat ovat vähätelleet hänen valmennuksellista osaamistaan. On sanottu, että Dettmann on enemmänkin erinomainen manageri ja asioiden järjestelijä ja organisoija kuin koripallovalmennuksen huippuosaaja.

Jokaiselle on oikeus mielipiteeseensä, mutta tekipä Dettmann taikatemppunsa millä tekniikalla tahansa, tulokset ovat kumartaneet Dettmannin taikuutta. Kolmen Suomen mestaruuden lisäksi Dettmann on luotsannut Suomen kuudesti EM-lopputurnaukseen. Uran upein kruunu on ollut kuitenkin Saksan johtaminen MM-pronssille vuonna 2002.

10. Martti Kuusela

Markku Kanerva on ansaitusti saanut suitsutusta johdettuaan Suomen ensimmäisen kerran jalkapallon arvokisojen lopputurnaukseen kesän 2021 EM-kisoissa ja U21-maajoukkueen vuoden 2009 EM-kisoihin.

Martti Kuuselan tarina on toisenlainen. Hän valmensi HJK:n vuonna 1981 tuplamestariksi ja siirtyi seuraavana vuonna 37-vuotiaana A-maajoukkueen päävalmentajaksi. Valtaosa tuon ajan maajoukkuepelaajista pelasi kotimaan sarjassa, mutta Kuusela piiskasi joukkueen hurjaan lentoon MM-karsinnassa. Sensaatiomainen MM-kisapaikka vuoden 1986 MM-kisoissa jäi lopulta yhden Pohjois-Irlanti-voiton päähän.

Veri veti Kuuselaa koko ajan ulkomaille. Hän ehti toimia päävalmentajana kahdeksassa eri ulkomaalaisessa seurassa. Saavutuksista komein oli maineikkaan Kispest Honvédin luotsaaminen kaudella 1992-1993 Unkarin mestariksi. Kun Kuusela nimitettiin seuran päävalmentajaksi syksyllä 1992, Honved oli sarjassa viimeisenä. Kahdeksan peräkkäistä voittoa käänsivät kuitenkin Honvédin kurssin ja keväällä joukkue juhli sensaatiomaisesti Unkarin mestaruutta. Seuraavana syksynä Honvéd horjutti Mestarien liigassa itseään Manchester Unitedia, mutta kärsi molemmissa otteluissa niukan maalin tappion.

Vuonna 1990 Kuusela valmensi toisen kerran urallaan HJK:n Suomen mestariksi ja syksyllä 1996 hän pelasti yhdessä Jari-Pekka Keurulaisen kanssa katastrofikauden Tommy Lindholmin alaisuudessa pelanneen HJK:n putoamiselta Ykköseen.