Jääkiekon MM-kisoissa alkulohkot ovat kääntyneet kohti viimeisiä pelejään. Suomi on voittanut viidestä pelistään neljä. Peli on kehittynyt turnauksen edetessä. 

Yksi asia on käynyt selväksi Leijonien alkulohkon pelien aikana ja se vain vahvistui lauantaina Saksaa vastaan. Asia, josta jääkiekkoileva maailma voi ottaa oppia.

Pallopelikypsyys.

Abstrakti asia, jonka selittäminen ei ole yksioikoista, mutta yritetään. Pallopelikypsyys voidaan ajatella olevan joukkueen kykyä pelata peliä tarkoituksenmukaisesti alusta loppuun.

Avainkäsite on kontrolli. Leijonat pelaa niin, että peli on kontrollissa. 

Mitä on pelin kontrollointi? Se on sattuman määrän minimoimista erilaisin kollektiivisin toiminnoin, joiden alle yksittäisen pelaajan pelitekojen on sopeuduttava ja alistuttava.

Pelin ei anneta valua näpeistä missään kohtaa. Pelin ei anneta valua ulottumattomiin. Peli ei voi luisua tilaan, jossa sitä vain pelataan hieman holtittomasti ja tapahtuu asioita, joita ei pystytä ennakoimaan. 

Koko ajan on oltava ote, oli tilanne ja pelin kuva mikä tahansa. Jukka Jalonen käyttää termiä jatkuva peliote.

Jokaisessa pelitilanteessa on tehtävä pelitekoja, jotka edistävät oman joukkueen pelaamisen tavoitteita. Yhtäkään tilannetta, yhtäkään pelitekoa ei voi antaa valua läpi, koska pienistä puroista muodostuu suuri virta.

Pelaajien on vaihdosta ja peliteosta toiseen arvioitava suoritustensa riski–tuotto-suhde. Mitä voin tehdä? Mitä kannattaa tehdä? Ja miten se vaikuttaa peliin?

Vaatimustaso yksittäisen pelaajan tekemiselle on korkea, ja siksi Jalonen käy läpi varsin perusteellisen prosessin joukkueen rakentamisessa. On varmistettava, että pelaajat ymmärtävät, mihin tulevat ja mitä heiltä vaaditaan.

Voitto, ei viihde

Pallopelikypsyys on voitosta pelaamista. Moni on saattanut ihmetellä Leijonien ”nihkeitä” suorituksia MM-kisoissa. Esimerkiksi erittäin heikko Italia kaatui ”vain” 3–0. Tai että pelit eivät ole ”viihdyttäneet”. No, pelin tarkoitus ei olekaan viihdyttää ketään ulkopuolista, vaan pelin tavoite on voittaa peli. Siksi tämä Jukka Jalosen Leijonien toiminta on mitä parhainta pallopelisivistystä.

Pallopelikypsyyttä on sen ymmärtäminen, että alkulohkossa ei tarvitse, eikä kannatakaan, pelata siten ja sillä tavalla, että pieniä maita lyödään niin paljon kuin kapasiteettia olisi. Lopunpäiten 3–0- ja 8–0-voitot tuovat saman verran pisteitä.

On mietittävä kokonaisuutta. Turnauksessa tavoite on voittaa. Ja voittaa silloin, kun pelataan pudotuspelejä.

Jukka Jalosen Leijonat osoittaa, että jääkiekko on aikuistumassa. Tai ainakin Leijonat on. Ja olihan se aikuismainen jo kaksi vuotta sitten, mutta suunta näyttäisi olevan yhä eteenpäin. Identiteetti on hyvin selvä.

Ja jos Leijonat jälleen voittaisi maailmanmestaruuden, moni valmentaja oletettavasti ja toivottavasti katsoisi Leijonien pelien nauhoja ja yrittäisi oppia, mitä ja miksi Leijonat tekee kaukalossa. Ja vaikka ei edes voittaisi. Harva silti ymmärtäisi kokonaisuutta ja sitä, miten niitä oppeja voisi hyödyntää. Ja mitä kaikkea sen kaukalotuotteen taustalla on.

Pienet marginaalit

Kysymys on tietysti tässä kohtaa se, mitkä ovat Leijonien mahdollisuudet voittaa mestaruus Latviassa.

Olennaista tässä kohtaa on ymmärtää se, että Jalosen prosessi on niin vahva, että se antaa Leijonille mahdollisuuden pelata mestaruudesta Latviassa.

Vain jollain tavalla epäonnistunut valmistautuminen ja siten romahtaminen puolivälierässä voisi romuttaa kokonaiskuvan. Sellaisen tapahtuminen on epätodennäköistä.

Kun katsotaan nimiä paperilla, Suomi ei ole turnauksen paras joukkue. Monella joukkueella on parempia pelaajia.

Lisäksi muutamalla joukkueella on kollektiivinen pelaaminen sillä tasolla, että siinä ei merkittävästi hävitä Suomelle. Venäjä on tässä suhteessa nostettava esiin.

On selvää, että lähtökohtaisesti Leijonat pelaa pudotuspeleissä maalin pelejä, kuten lauantaina oli Saksaa vastaan. Maaliodotteiden pitäminen pienenä antaa Leijonille parhaan mahdollisuuden pelata voitosta, mutta se nostaa myös yhden maalin arvon valtavaksi. Se tarkoittaa sitä, että yksi virhe tai yksi epäonnekas pomppu voi ratkaista pelin.

Eli vaikka Suomella ovat palaset loksahdelleet paikalleen ja joukkue pelaa hyvin, marginaali ovat lopulta niin pienet, että puolivälieräpeli voi kääntyä suuntaan tai toiseen. 

Sen ei pidä kuitenkaan hämärtää isoa kuvaa, joka on se, kuinka hyvin joukkueen potentiaali maksimoidaan. Puolivälierä näyttää tietysti paljon, mutta ennusmerkit ovat hyvät.