Olosuhteet ovat jo osoittaneet Leijonille, että käynnissä olevassa Pekingin olympiaturnauksessa kyseeseen tulevat arvaamattomat ja viheliäiset kisat.

Esimerkkejä on jo nähty runsaasti.

Päävalmentaja Jukka Jalosen turhautumisen ja halun auttaa käyttäessään vaikutusvaltaansa pukukopin esimiehen roolissa Marko Anttilan tapauksessa ymmärsi vielä hyvin – mutta tyyliä ja tapaa vähemmän. Anttilan tapauksen rinnastaminen ihmisoikeusrikkomuksiin oli samaan aikaan elitististä ja rahvaanomaista – ja ennen kaikkea suurta harkinnan puutetta tai ymmärtämättömyyttä.

Anttilan ja Jussi Olkinuoran tapaukset ja myös Naisleijonien pelaaminen kasvomaskit naamalla ovat kuitenkin osoittaneet hyvin sen, että näissä olympiakisoissa on syytä varustautua aivan kaikkeen. Urheilullinen paremmuus voi jäädä mittaamatta, jos esimerkiksi koronatapauksia ilmaantuu.

Samanaikaisesti kisat pelataan ihmisoikeuksia rikkovassa diktatuurissa, joka ei ole antanut kisoille mieltäylentävää makua ja urheilujuhlan tuntua.

Näitä asioita on syytä tarkastella enemmänkin, mutta joukkueen näkökulmasta nyt käsillä on ne hetket, joiden vuoksi kisoihin on lopulta tultu: Historiallinen mahdollisuus saada Leijonille jääkiekkohistorian ensimmäinen olympiakulta.

***

Suomen jääkiekon A-maajoukkue on kaikesta huolimatta lähtökohtaisesti hyvissä kantimissa.

Joukkueen pelitapaa on ajettu sisään vuosia, eikä joukkueessa ole ainuttakaan pelaajaa, joka ei olisi valmennusjohdolle tuttu. Etukäteen ajateltuna Suomen pitäisi olla yksi parhaiten turnaukseen valmistautuneista joukkueista.

Leijonien joukkue on näissä kisoissa kokenut. Sen tosiasian tausta-ajatusta spekuloidessa, voi tulla johtopäätökseen, että yhdeksi valintakriteeriksi pelitaitojen ohella on ollut se, kenen kanssa halutaan lähteä tiukkaan ja vaikeaan paikkaan. Kyseessä nimittäin on ollut – ja voi vielä jatkossakin olla – olosuhteiden sietämisen kisat.

Suomen turnausprosessin kannalta onkin edullista, että Jukka Jalosen ja maajoukkueen tavat ovat pelaajille tutut. Vaikka Marko Anttila tulee ”eristyshotellista” kylmien spagettilautasten ääreltä, hänelle ei ole kaukaloon lähtiessä epäselvää millaista jääkiekkoa kaukalossa pitää turnauksen edetessä pelata, vaikka pelipalavereita ja harjoituksia onkin jäänyt välistä.

Sivumennen sanoen jotain outoja piirteitä Anttilan käsittelyssä on jo vuosia ollut.

Mörkö-ilmiö on johtanut siihen, että Anttila on Suomessa suuren yleisön silmissä tunnetumpi pelaaja kuin Suomen tehokkain NHL-pelaaja Mikko Rantanen, mutta Anttilasta jostain syystä kirjoitetaan eräällä tavalla kuin lapsesta. Hänestä on tullut jonkinlainen 2020-luvun timojutilamainen lupsakka hahmo, joka väistää Jokereissakin ulkopoliittiset kysymykset olemalla ”Mörkö”.

Tänäänkin saimme lukea lehdistöstä, että Anttila oli syönyt kisakylässä puuroa kotiuduttuaan eristyshotellista.

***

Turnaukseen valmistautuminen on Suomen joukkueelle etu, jota on rakennettu pitkään. Suomen joukkueen pelaajat tuntevat tarkkaan Jalosen pelitavan, pelattiin jääkiekkoa sitten Maarianhaminassa tai Kiinassa.

Suomen joukkueen prosessi ei rakennu individualismille. Se on hyvä asia, sillä jos prosessi rakentuu individualismille, se on herkemmin altis epäonnistumisille ja olosuhdemuutoksille. Siellä on tämänkin joukkueen mahdollisen menestyksen siemen.

Maajoukkueessa tunnit ja päivät ovat aina seurajoukkueeseen verrattuna kortilla. Nyt, kun olympialaisissa olosuhteet ovat viheliäiset ja haastavat – ja niin kutsuttu kuolemanottelu tulee eteen MM-kisoja nopeammin –, sen arvo korostuu entisestään.

Kun näin, on entistä ratkaisevampaa löytää nopeasti koostumukset ja roolit nopeasti. Kokeiluihin ei ole samanlaista varaa, vaan asioiden on lähdettävä kulkemaan oikeaan suuntaan heti Slovakia-ottelusta alkaen.

Alkulohkossa pelataan kolme ottelua, jossa parhaiten pärjänneet joukkueet menevät suoraan puolivälieriin. Se tarkoittaa, että pelitapa-asioiden ja koostumusten tulisi löytyä nopeasti. Ei ole varaa kokeilla ja hävitä, sillä aikataulu on kireämpi MM-turnaukseenkin verrattuna, jossa alkulohko-otteluita on enemmän.

Pelit pelataan Pekingissä myös NHL-mittaisissa kaukaloissa, mutta kapeassa kaukalossa pelaamista ei Leijonien menestyksen esteeksi voi nähdä. Kun tilaa ja aikaa on vähemmän, on suomalaisessa jääkiekkopuheessa joskus ajateltu, että taktisuus voi olla haitaksi ja että ajattelu voi hidastaa peliä. Olisi kuitenkin ymmärrettävä, että enemmän peliä kuitenkin hidastaa, jos viisikko ei ole samalla sivulla.

***

Lienee myös varmaa, että motivaatioasiat ja roolitukset on jo käyty ennakkoon joukkueessa tarkkaan läpi. Kun Suomen joukkueen roolituksia on pohdittu, sen näkee myös mukana olevasta joukkueesta. Jo paperilta voi nähdä, ketkä pelaavat alivoimaa ja ketkä ylivoimaa. Kiukuttelua peliajasta tai roolista tuskin on luvassa.

Ja kun pelaajat ovat näihin Pekingissä oleviin pandemia-ajan olosuhteisiin päättäneet lähteä, mielessä on varmasti myös saavutustarve.

Esimerkiksi Stanley Cupin voittanut Valtteri Filppula kertoi keskiviikkona, että lensi vain kaksi päivää esikoislapsensa syntymän jälkeen kohti Pekingiä – mikä osoittaa varmasti sen, ettei hän ole tullut kisoihin vetelemään vihkoon vaan saavuttamaan.

Se on vain yksi esimerkki, mutta ennakkoon on vaikea nähdä riskiä sille, että joukkue päästäisi mahdollisuuden valumaan sormien läpi itsensä likoon laittamisen puutteellisuuden vuoksi.

Perusteita sille, että Suomi taistelee olympiamitaleista on useita, vaikka olympialaisten suhteen muuten onkin kielen päällä muita ikäviä sivumakuja.