Leijonien salaisuus ei löydy Tampereelta, vaan tieltä, joka johti Tampereelle
Leijonat on Samuel Savolaisen mukaan suurin suosikki maailmanmestariksi, koska se on kaikkia muita maita edellä yhdessä asiassa - prosessissa.
Jääkiekon MM-kisoissa alkavat torstaina ratkaisuottelut. Alkulohkot on pelattu, puolivälieräparit ovat tiedossa, Leijonat kohtaa Slovakian ja sinivalkeat sydämet hakkaavat Leijonien maailmanmestaruuden perään. Samuel, miten vahva Leijonien MM-näkymä on?
Ei tässä kohtaa voi muuta sanoa kuin sen, että Suomi on tällä hetkellä suurin suosikki maailmanmestariksi. Toki yhdessä yksittäisessä ottelussa voi tapahtua mitä tahansa, mutta millään muulla maalla pelillinen prosessi ei ole tässä kunnossa, missä se on Leijonilla niin näissä kisoissa kuin pidemmässäkin kaaressa.
Suomi on viimeksi hävinnyt arvoturnauksissa olympialaiset ja MM-kisat mukaan lukien varsinaisella peliajalla kevään 2019 MM-kisojen alkulohkossa. Se on saavutuksena täysin käsittämätön – jopa niin käsittämätön, että sen arvoa ei ole kunnolla edes Suomessa ymmärretty.
Se myös kertoo, mistä tässä Leijonien prosessissa on kysymys. Monet puhuivat ennen kisoja, että Kari Jalosen Tšekki tulee olemaan kisoissa äärimmäisen paha vastustaja Suomelle, koska Kari Jalonen tuntee Jukka Jalosen ja Leijonien pelitavan ja peluuttaa samanlaista jääkiekkoa mitä Leijonat pelaavat.
Pelkkä Leijonien pelin tunteminen ei kuitenkaan riitä. Minusta Kari Jalonen ei myöskään peluuta aivan samanlaista jääkiekkoa, jota Jukka Jalonen peluuttaa Leijonilla, mutta vielä tärkeämpää on se, että Kari Jalosen prosessi on vasta alkumetreillä. Olisi absurdia kuvitella, että hän saisi Jukka Jalosen prosessin kiinni yhdellä MM-leirityksellä.
Eihän Jukka Jalonenkaan saanut omaa prosessiaan toimimaan päivässä. Vancouverin talviolympialaisissa 2010 Leijonien tähtipelaajat kipuilivat samalla tavalla kuin Tšekin pelaajat kipuilevat näissä kisoissa. Ei tahdota millään päästä irti niistä jääkiekko-opeista, joihin on kasvettu ja joita pelattu.
Leijonat voitti jo vuonna 2011 Jalosen jääkiekolla maailmanmestaruuden, mutta jos katsoo sen aikaista Leijonien pelaamista ja vertaa sitä vuoden 2019 ja 2021 MM-kisoissa ja tämän talven olympialaisissa sekä näissä MM-kisoissa nähtyyn leijonakiekkoon, niin silloin ymmärtää prosessin merkityksen.
Missä tuo Leijonien prosessi näkyy konkreettisesti näissä kisoissa?
Se näkyy ennen muuta tasaisuudessa – niin pelin sisäisessä tasaisuudessa kuin koko turnauksen tasaisuudessa. Tämän päivän Leijonat on kuin juna, joka jyskyttää omaa vauhtiaan ja jauhaa, jauhaa ja taas jauhaa omaa peliään nöyrästi ja sitoutuneesti. Ja kun ottelua on pelattu 60 minuuttia, Suomi voittaa – tai ei ainakaan häviä.
Pelin hallinnassa on kysymys ennen kaikkea pelin virtauksen hallinnasta. Siihen, miten pelin virtausta hallitaan, on omat lainalaisuutensa ja keinonsa, mutta olennaista tässä asiassa on se, mitä tapahtui esimerkiksi Tšekki-ottelussa.
Kari Jalonen tietää, miten Leijonat pelaa ja hän tietää, miten Leijonia vastaan pitää pelata. Hän oli selvästi teroittanut pelaajille, miten Leijonia vastaan pitää pelata. Ja niin Tšekki pelasi – mutta vain erien alut. Mitä pidemmälle erät ja ottelu eteni, Tšekin pelaaminen alkoi varioitua, mutta Leijonien junan kulkua ei mikään häirinnyt. Leijonat kesti Tšekin paineen, jauhoi omaa peliään ja lopulta Tšekki alkoi taipua. Voidaan sanoa, mikä oli Tšekin motivaatio voittaa ottelu, mutta motivaatiolla tai sen puutteella ei ollut mitään tekemistä pelin ison kuvan kanssa ja sen kanssa, missä vaiheessa Jalosten prosessit ovat.
En epäile yhtään, etteikö Kari Jalonen saisi omaa prosessiaan toimimaan Tšekin maajoukkueessa, mutta on epäreilua odottaa, että hän saavuttaisi Leijonien prosessin etumatkan kiinni näin lyhyessä ajassa. Kuten sanoin, yhdessä ottelussa voi tapahtua mitä tahansa, mutta esimerkiksi tällaista putkea, joka Leijonilla on, yksikään valmentaja ei rakenna muutamassa viikossa.
Oleellista Leijonien prosessissa on juuri tämä käsittämätön tasaisuus, joka kantaa yli erien, yli otteluiden ja yli kausien. Jos prosessi ei ole näin vahva ja näin pitkälle jalostunut, käy kuten Tšekillä tai Kanadalla on käynyt näissä kisoissa. Esitysten taso heittelee. Joskus pelataan upeaa jääkiekkoa, mutta jo seuraavassa ottelussa saatetaan pelata aivan rapakiekkoa. Niin käy myös otteluiden sisällä ja otteluiden välillä.
Eli mistä Leijonien suurimmat uhkaajat näissä kisoissa tulevat?
En missään tapauksessa sano, etteikö Tšekkikin voisi mennä jopa loppuotteluun, mutta uskon silti, että suurin uhka tulee lahden takaa Ruotsista. Slovakian päävalmentaja Craig Ramsay sanoi Lauri Marjamäen studiopuheen perusteella, että Suomi tuhoaa pelitavallaan jääkiekkoa, mutta Ruotsin pelaamisessa on paljon samanlaisia ”jääkiekkoa tuhoavia” elementtejä kuin Leijonien pelaamisessa. On samanlaista pelin virran hallintaa ja pelin rytmittämistä kuin Leijonilla. Ei ole yllätys, että Ruotsi on toistaiseksi ollut näissä kisoissa pelillisesti haastavin vastustaja Leijonille.
Toinen maa, jota ei voi koskaan unohtaa, on Kanada. Sen ase on siinä, että jos sen NHL:n marinoimaa materiaalia verrataan pelaaja pelaajalta Leijonien materiaaliin, niin eihän Suomelle pitäisi olla juurikaan sanomista Kanadaa vastaan. Mutta tätä peliä ei pelata Pleikkarilla, vaan oikeassa kaukalossa ja silloin tullaan takaisin siihen, miten joukkueita on valmennettu ja millaisen prosessin kautta nämä joukkueet on valmistettu ja rakennettu näihin kisoihin.
En mene enää Suomen prosessiin, mutta Kanada on kuin irtokarkkipussi, josta ei koskaan tiedä, mitä se sisältää. Valmentajaksi valitaan joku työtön NHL-valmentaja tai valmentaja, jonka joukkue on ulkona NHL:n pudotuspeleistä. Sitten pelaajat käydään hakemassa sekatavarakaupasta ja pannaan samaan laatikkoon. Ei se ole prosessi vaan projekti.
Kuten on nähty, tämäkin malli voi toimia, jos Kanadalla on käytössään riittävän hyvät ja NHL:n kovettamat pelaajat. Kaksissa edellisissä kisoissa Kanada pelasi Leijonien kanssa molemmilla kerroilla loppuottelussa. Leijonat voitti 2019 ja Kanada viime vuonna – mutta on hyvä muistaa, että esimerkiksi vuoden takaisissa MM-kisoissa Kanada oli lähellä jäädä jo alkulohkoon.
Torstaina pelataan todella iso ottelu, kun Ruotsi kohtaa Kanadan. Uskon siinä Ruotsin voittoon tämän alkulohkon perusteella.
Eli tiivistetään vielä, miten puolivälierissä käy?
On vaikea nähdä, että Slovakia voisi mitenkään suistaa Leijonia raiteiltaan. Jos Suomi Craig Ramsayn mukaan tosiaankin tuhoaa jääkiekkoa, niin torstaina hänellä on sitten mahdollisuus näyttää, miten jääkiekkoa ei tuhota.
Ruotsi-Kanada on äärimmäisen pyöreä ottelupari, mutta kuten sanoin, Ruotsilla on marginaalinen etu puolellaan pitkälti juuri sen takia, että sen pelaaminen on valmiimpaa, selkeämpää ja pidempään hiottua kuin sekatavaraliikkeen poikien jääkiekko.
Tšekki on ilman muuta suosikki Saksaa vastaan, mutta sitten tullaankin Sveitsiin, joka kohtaa USA:n.
Meillä puhutaan edelleen Sveitsin kohdalla yllätysvoitosta ja suuri yleisö saattaa suhtautua Sveitsiin kuin se olisi edelleen joku jääkiekon pienempi maa. Todellisuudessa Sveitsi on kuitenkin kasvanut jo suureksi jääkiekkomaaksi. Sen kansallinen liiga on selvästi suurempi kuin kotimainen Liigamme ja Sveitsistä tulee nykyään lähes joka vuosi NHL:n ykköskierroksen varauksia.
Sveitsin maajoukkue on hieman samanlaisessa tilanteessa, jossa Leijonat oli 90-luvun alussa. On vain ajan kysymys, milloin Sveitsi räjäyttää pankin. Näissä kisoissa sitä tuskin vielä kruunataan maailmanmestariksi, mutta ei siihen välttämättä pitkään enää mene. Myös torstaina uskon Sveitsin jatkopaikkaan.
