NHL:n valmentajamarkkinat ovat olleet viime aikoina tapetilla.

Syytä on ollakin, sillä suomalainen valmentaja, Tuomo Ruutu, pääsi NHL:ssä Florida Panthersin valmennustiimiin. On tietysti perusteltua hämmästellä Ruudun valintaa, onhan Floridan GM Bill Zito Ruudun entinen pelaaja-agentti.

Viime päivät mediassa on entisten NHL-pelaajien suulla korostettu, miten NHL toimii suhteilla eikä aina urheilullisella logiikalla. Eivätkä he väärässä ole.

Kenties NHL:ssäkin jonain päivänä oivalletaan se, miten paljon parempi sarja se voisi olla, jos se ei protektionistisesti pyrkisi pitäytymään pohjoisamerikkalaisissa valmentajissa vaan laajentaisi pelikulttuuriaan.

***

Onhan se tietysti hullunkurista, että kun Suomesta otetaan taas valmentaja NHL:ään, se on valmentaja, jota ei välttämättä vielä uskallettaisi palkata edes Liigaan päävalmentajaksi. Samalla Jukka Jalosen tai Kari Jalosen kaltaisia valmentajia ylenkatsotaan näissä valinnoissa – ja pidetään riskeinä.

Sanoihan Teemu Selännekin Iltalehdelle, että Columbuksen katastrofivuoden jälkeen olisi ollut ”riski ottaa” suomalainen päävalmentaja puikkoihin. Keltanokkavalmentaja Brad Larsen ei kuitenkaan ilmeisesti riski ole. Vai olisiko sittenkin?

Ei tarvitse kuin katsoa jalkapalloon ja Englannin Valioliigaan, jossa on enää viisi englantilaista päävalmentajaa. Valmentajia on ollut Espanjasta, Portugalista, Saksasta, Tanskasta, Norjasta, Argentiinasta ja Ranskasta. Kukaan ei voi sanoa, etteikö se ole tehnyt Valioliigasta paremman ja kilpailukykyisemmän. Vaikka Iso-Britannia erosi Brexitin myötä EU:sta, se nojaa entistä enemmän eurooppalaiseen valmennusosaamiseen.

Ehkä se päivä koittaa, jolloin NHL:ssä pelaa vielä paitsi suurimmaksi osaksi maailman parhaiden pelaajien lisäksi suurimmaksi osaksi maailman parhaat valmentajat. NHL:ssä toki valmentaa myös maailman parhaita valmentajia, mutta heitä, jotka eivät ole lähellekään maailman parhaita valmentajia.

Kuten Timo Lehkonen osuvasti sanoi ElmoTV:n jääkiekon MM-studiossa NHL:ssä pelaajiin käytetään valtavasti aikaa haravoidakseen parhaita, mutta tärkeimpään kaukalon tason strategiseen työntekijään, päävalmentajaan, ei käytetä juurikaan resursseja. Siitäkin huolimatta, että loistava päävalmentaja olisi tärkeämpi kuin vaikkapa yksi vasen pakki.

***

Valmentajarekrytointiensa puolesta NHL:ää pidetään osin Suomesta käsin täysin syystäkin protektionistisena ja seurapiirikulttuurin mädäntämänä takapajuisena instituutiona.

Suomesta käsin tuollaiset arviot ovat kuitenkin tekopyhiä – varsinkin, kun oma pesä ei ole täysin puhdas.

Voikin kysyä, että miten niin edistyksellisenä itseään pitävissä suomalaisissa jääkiekkopiireissä, ei ole nähty ulkomaalaista päävalmentajaa sitten Glen Hanlonin kaudella 2008–09.

Varmasti suomalainen jääkiekkovalmennus on kilpailukykyistä kansainvälisesti, mutta todellako ulkomaalaisille opeille ei olisi minkäänlaista tarvetta rikastuttavana voimavarana?

Ensi kaudella valmennustiimeissä, kun nähdään ylipäätään kaksi apuvalmentajaa ulkomailta. HIFK:ssa Cory Murphy ja Jukureissa Sergei Krivokrasov. Viime kaudella ulkomaalaisia valmentajia ei nähty Liigan valmennustiimeissä ainuttakaan.

Kuitenkin niistä ulkomaalaisista, jotka Suomessa ovat valmentaneet, moni on jättänyt painavan leimansa suomalaiseen jääkiekkoon.

Vai voiko joku olla esimerkiksi HIFK:n identiteettiin merkittävästi vaikuttaneen Carl Brewerin, NHL-tähtiä Turusta liukuhihnalta puskeneen Vladimir Jursinovin ja ensimmäisen MM-kullan valmentaneen Curt Lindströmin aikaansaannoksista eri mieltä?

***

Huippu-urheilu on jatkuvaa kilpajuoksua kehityksen aallonharjalla, että voi menestyä paremmin kuin muut. Loputtomiin ei menesty sillä, että palkataan parhaan osaajan sijaan sopivin.

Mutta ehkä – ennen kuin NHL:ää arvostellaan – voidaan miettiä, mikä tilanne Suomessa ja Liigassa esimerkiksi on. Ja miten erilainen se pöhöttyneeltä hengeltään lopulta NHL:ään verrattuna on. Kun NHL:ää Suomessa syytetään pöyhkeydestä, olisiko kuitenkin niin, että sitä ollaan vähän itsekin pöyhkeitä?

Ehkä Suomessakaan ei olisi lopulta maailman kamalin asia, jos joku tshekkivalmentaja saapuisi tänne kuvainnollisesti keskisormet pystyssä, kyseenalaistaisi Suomi-kiekon luutuneet rakenteet ja voittaisi siinä sivussa omalla versiollaan pystysuunnan jääkiekosta Liigan mestaruuden.