Liiga-seurat ovat ennennäkemättömässä pulassa, monia seuroja uhkaa jopa konkurssi.

Tai näin ainakin on uskoteltu. Vastakkaistakin viestiä on kuulunut. Että tilanne on toki hankala, mutta ei tässä nyt näin suossa olla.

Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttula kritisoi Iltasanomien haastattelussa luotua mielikuvaa konkurssiaallosta.

”Ajatellaan jotenkin vanhanaikaisesti tai kierolla tavalla, että jääkiekko on niin iso asia, että uhkaillaan tällaisilla jutuilla, jotta asiat yhteiskunnassa muuttuisivat. Se menee vähän lajin pöyhkeyden piiriin.”

Konkurssiaaltoa tuskin tulee. Muutama seura on ehkä muita isommassa lirissä. Kokonaisuutena Liiga-seurat ovat onnistuneet sopeuttamaan toimiaan niin, että sinnitellään ja kestetään.

Liigan ja seurojen taloudellinen tilanne oli kuitenkin ennen koronaa kenties parempi kuin koskaan aiemmin. On, tai oli, myös puskuria, ainakin joillain.

Poikkeushimmeli

SM-liigan puheenjohtajan Heikki Hiltusen mukaan seurat tarvitsevat 15 miljoonan tukipotin selvitäkseen keväästä. Näin kertoi MTV Urheilu.

Summa kuulostaa hurjalta. Mihin se perustuu? Vai onko se vain kauhukuvan luomista?

Seurat saivat taannoin valtionkonttorilta yhteensä 2,5 miljoonan euron edestä kustannustukea, jota on pitkin koronavuotta jaettu yrityksille ja josta on näemmä tulossa myös kolmas kierros. Sieltä tippunee jälleen Liiga-seuroillekin euroja.

Mutta katsotaanpa hetki isoa kuvaa. Talouden osalta Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, eletään täysin mielipuolisia aikoja. Miljardit kiitävät suuntaan jos toiseen.

Valtion piikki on auki: viime vuonna Suomi otti hämmästyttävät 20 miljardia euroa lisää velkaa. Perusteena ovat koronapandemian kustannukset.

Kun on julkinen piikki auki, alkaa pöyhkeys, opportunismi. Halutaan oma, mahdollisimman iso potti tuosta ”ilmaisesta” rahasta. Liiga näyttäisi soutavan tässä veneessä, ja miksei soutaisi.

Valtiosta on tullut yleinen vakuutusyhtiö, jonka odotetaan pelastavan. Siinä on aika paljon fundamentaalisia ongelmia jo markkinatalouden perusperiaatteiden näkökulmasta. Lähtökohtaisesti yritystoiminnassa omistajien tulisi kantaa tappiot. Lähtökohtaisesti valtion ei tulisi antaa yrityksille rahaa kiinteiden kustannusten hoitoon.

Keväällä usea Liiga-seura onnistui nappaamaan itselleen rahaa melkoisessa kiireessä kyhätyn tukimekanismin kautta. Rahaa jaettiin Business Finlandin kautta, kehitystukena.

Sitten päättäjät loivat yritysten tukemiseen täysin ennennäkemättömän mekanismin: kustannustuki. Sen piti olla keväällä koronan ensimmäisen aallon kertaluontoinen juttu. Ei ollut. Tuli toinen aalto ja toinen kierros, josta Liiga-seuratkin poimivat osansa.

Pian tullee kolmas kierros, jossa MTV Urheilun jutun mukaan tarkastelujakso on marraskuusta tammikuuhun. Siinä jaksolla seurojen menetykset ovat olleet korkeimmillaan, kun yleisörajoitukset ovat olleet päällä. Joulun ajan tapahtumamyynti meni vessanpöntöstä alas. Euroja pitäisi kilahtaa.

Tällä logiikalla tuesta pitäisi tulla vielä neljäskin kierros. Ainakin Liiga-seurat kärsinevät koko kevään. Entä sen jälkeen, kerrannaisvaikutukset? Kuinka pitkään vakuutusyhtiö pelastaa? Pandemiakriisi on pitkittynyt, eikä nopeaa loppua ole vieläkään kiikareissa.

Selviytymiskeinoja on annettu kenties enemmän kuin niitä on ehditty käyttää. Tukimuodot, työlainsäädännön muutokset, yt-velvoitteiden poikkeukset, konkurssilain muutokset. Vipuvarsia pystyssä pysymiseen on tarjolla.

Onko joku seura jopa hyötynyt tilanteesta? Selvinnyt pälkähästä, joka olisi normaalioloissa ollut edessä?

Nykytilanne on erikoinen, absurdi. Niin ovat ajatkin. Todelliset vaikutukset Liiga-seurojenkin osalta nähdään, jos ja toivottavasti kun nykyinen poikkeushimmeli puretaan.

Ja kun tilikaudet päättyvät. Keväällä ovat edessä kahdet pudotuspelit.