Jääkiekkokeskustelua on viime päivinä dominoinut Liigan päätös pitää ovet säpissä kaudeksi 2024-25 eikä Liiga otakaan vastaan edes hakemuksia. Samuel, miksi Liiga teki tuon päätöksen?

Tähän asiaan olisi monta tulokulmaa, joista yksi ymmärrettävästi hiertää Kiekko-Espoota ja jättää jälkeensä paljon epävarmuutta. Espoo, mikä on suomalaisen juniorijääkiekon kannalta erittäin merkittävä kaupunki, on satsannut paljon liigaprojektiinsa, mutta sen kohtelu hämmästyttää.

Nyt kun Kiekko-Espoo on valmistautunut hakevansa paikkaa Liigasta, sille ilmoitetaan ettei sarjaan voi edes hakea. Onhan se iso märkä rätti vasten kasvoja ja vaikeuttaa sen tulevaisuuden tavoitteiden toteutumista merkittävästi.

Ja olihan aivan eri äänet kellossa Espoossa ja Jokereissa. Kiekko-Espoo ilmaisi korrektisti ja salonkikelpoisesti pettymyksensä kuin vaikkapa Jokereissa. Kiekko-Espoo osoitti kyllä kantansa sillä tavalla selvästi, kun se toivoi ettei Liigan päätös olisi lopullinen. Ymmärrykseni mukaan Espoo ei tule tätä aivan pureksimatta nielemään ja tyytymään kohtaloonsa.

Mitä järkeä on kenenkään laittaa pakettia kuntoon, kun annetaan aikataulu, yhdessä käydään läpi askelmerkkejä ja vaatimuksia, ohjataan nostamaan liikevaihtoa ja panostamaan urheilulliseen menestykseen, mutta sitten kuitenkaan ei anneta todellista mahdollisuutta?

Selvää nimittäin on, että Liiga tuskin voi paisua yli 16 joukkueen rajan. Jos näin on, toinen seura – Kiekko-Espoo tai Jokerit – jää nuolemaan ehkä näppejään, mikäli sarjajärjestelmiä ei rukata uuteen uskoon. Sellaista ei kukaan odota varsinaisesti henkeään pidätellen. Samaan aikaan Jokereiden puheenjohtaja Mikko Saarni toteaa, että Liigan asettama aikataulu oli heille täydellinen. Moni kyselee kulisseissa jo, että oliko se täydellinen vai jopa räätälöidyn täydellinen?

Tietysti tämä on iso pettymys myös suurelle osalle koko jääkiekkoperheestä ja jääkiekkoa seuraavalle väelle. Liiga pitää kiinni kannastaan, että asiat on hoidettava mahdollisimman hyvin. Asioita ei kuitenkaan ole hoidettu tähän mennessä mahdollisimman hyvin. Liiga ilmoitti syyskuussa linjaavansa sarjajärjestelmät tulevaisuutta varten, mutta nyt kun päätökset viivästyivät, tultiinkin ulos päätöksellä jolla ostettiin vain lisää aikaa.

Se iso kysymys tässä jää jäljelle, että mitä tässä välissä oikeastaan sitten tapahtui asioiden edistämiseksi? Vai tapahtuiko oikeastaan mitään?

Suomen Jääkiekkoliitto ilmoitti tiedotteessaan kantavansa ”Pelaajayhdistyksen tavoin huolta siitä, että suomalainen jääkiekko voi hyvin myös jatkossa”, korosti että asian ratkaisemisessa ei ole aikaa hukattavaksi ja että varteenotettavin malli olisi julkisuudessakin keskusteltu A- ja B-liigamalli. Mitä mieltä olet tästä?

Ajan hukkaamisen mainitseminen voi viitata siihen, että Jääkiekkoliitossakin ollaan turhautuneita Liigan ajanpeluuseen. Onhan se kummallista, että kun kriteerejä olisi pitänyt täsmentää, niin nyt laitetaankin vain ovi kaudeksi 2024-25 kiinni.

Jääkiekkoliiton ulostulossa on kuitenkin myös yksi mielenkiintoinen puoli, joka ei ole vielä noussut esiin.

Ihmettelen sitä, että kun Jääkiekkoliiton hallitus esittää kantaansa, olisi muistettava, että siihen kuuluu esimerkiksi liittohallituksen varapuheenjohtaja Jukka Toivakka, Jyrki Louhi ja Saku Koivu, jotka suoraan vaikuttavat myös seuroissa Liigassa. Toivakka on Jukureiden varapuheenjohtaja, Louhi HPK:n hallituksen jäsen ja Saku Koivu TPS:n hallituksen jäsen. Oma kysymyksensä on Liigan keskustoimiston palvelukseen siirtynyt toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen.

Mieli tekee kysyä, että kumman hallituksen kanssa herrat mahtavat olla eri mieltä – omien seurojensa hallitusten, jotka olivat Liigan yksimieliseksi kerrottua päätöstä tekemässä? Ilmeisesti Jääkiekkoliiton hallituksen kanssa, joka teki asiassa oman erilaisen ulostulonsa?

Ei kai näin hävyttömästi voisi kukaan kaksilla rattailla ajaa? Toivottavasti edes Jääkiekkoliiton hallitustyöskentelyn yhteydessä on lausuttu eriävä mielipide. Muutenhan herrat olisivat eri mieltä itsensä kanssa.

Millainen tunnelma on tällä hetkellä kentällä asian suhteen?

Ei se ole edes salaisuus, sillä nyt mölyjä ei kukaan enää jaksa pitää mahassaan. Esille ovat julkisesti noussut kuuluisaa pelaajaa, valmentajaa ja urheilujohtajaa. Mitta suomalaisessa jääkiekossa hämyiselle päätöksenteolle alkaa olla täysi. Varsinkin, kun puhutaan näin merkittävistä asioista. Esille ovat nousseet jopa puheet urheiluoikeuden asiantuntija Olli Rausteen suulla kartellista.

Liigan strategian arvoihin on esimerkiksi kirjattu yhteisöllisyys, rohkeus ja vastuullisuus. Visiona on olla kasvava ja arvostettu ammattiurheilun edelläkävijä. Mutta kun tällaisia päätöksiä tehdään, moni miettii että mitenkähän hyvin tällaiset puheet toteutuvat?

Vai onko strategiapaperiin sittenkin kirjattu vain monia asioita, joita toiminnasta itse asiassa puuttuu?