Liverpool pelasi maanantaina kotikentällään Valioliigan huippupelin kovavireistä Arsenalia vastaan. Liverpool voitti ottelun 3-1 ja jatkoi voittokulkuaan. Liverpool on kolmen pelatun kierroksen jälkeen kärkitaistelussa puhtaalla pelillä.

Arsenal-ottelu oli jatkoa viime kaudelle. Liverpool on vahvistanut joukkuettaan maltillisesti ja fiksusti. Jürgen Klopp on puolustellut seuran tarkkaan harkintaan perustuvaa siirtopolitiikkaa ja keskittynyt jalostamaan joukkueen pelaamista harjoituskentällä. Diogo Jotan ja Thiago Alcântaran hankinnat voidaan nähdä siirtomarkkinoilla mellastamisen sijaan todella järkevinä ja seuran peli-identiteetin näköisinä täsmäiskuina.

Moni epäili, että Liverpool pystyisi jatkamaan viime kauden tapaan tällä kaudella. Kloppin miehistö on kuitenkin näyttänyt, ettei viime kausi ollut menestyksen huippu. Klopp ja kumppanit ovat pystyneet pitämään kiinni menestystä tuoneista asioista ja jopa kiristämään ruuvia.

Liverpoolin peli-identiteetti perustuu intensiteettiin. Se pystyy vapauttamaan energiaa kovemmin kuin mikään muu joukkue maailmassa tällä hetkellä. Pelaajien korkean intensiteetin suoritusten teho ja määrä on jopa huikeaa katsottavaa. Tästä Liverpool on pitänyt viime kauden jälkeen kiinni, mikä mahdollistaa voittamisen.

Chelseaa vastaan Sadio Mané antoi harhaan menneen murtavan syötön, mutta painoi välittömän intensiivisen spurtin kohti Chelsean maalivahtia ja aiheutti hänelle kiireen tunteen. Harhasyöttö Manén jalkoihin ja 2-0-maali käytännössä tyhjään verkkoon.

Arsenalia vastaan intensiteetti oli jopa asteen kovemmalla tasolla. Arsenal syötteli, syötteli ja syötteli, mutta aina Liverpoolin pelaajat jatkoivat liikkeellään paineistamista. Liverpool ei lepää kentällä hetkeäkään, vaan jatkaa painetta siihen asti, kunnes pallo vaihtaa omistajaa tai päätyy kohti sen omaa rangaistusaluetta. Vasta silloin Liverpool pudottaa kontrolloidusti puolustuslinjansa estämään vastustajan maalintekoa.

Yhden kerran se epäonnistui Arsenalia vastaan ja Arsenal tekikin Liverpoolin prässin purkamisen jälkeen hienon maalin.

On tosin hämmästyttävää, että Liverpool pelaa Arsenalin tasoista joukkuetta vastaan 94 minuuttia korkealla puolustuslinjalla ja päästää vain noin maalin verran maaliodotetta. Arsenalin maaliodote oli Liverpoolia vastaan 1,18 maalia.

Tämä perustuu Liverpoolin kuuden ylimmän pelaajan juoksu- ja spurttimääriin sekä spurttien tehoihin. Liverpool on vienyt liikkumisen intensiteetin tasolle, jolle muiden seurojen on päästävä, jos ne haluavat uhata Liverpoolin asemaa Valioliigan valtiaana.

Evoluution kärkeä

Liverpoolin peli ei toki perustu pelkkään puolustusvaiheen liikkumiseen. Sillä on jopa viime kaudesta vahvistunut pallonhallinnan rakenne, joten se pystyy myös itse juoksuttamaan vastustajiaan.

Ajoittain nähdään, kuinka vasen toppari, Virgil van Dijk jää kentän keskikaistalle Fabinhon pudottaessa ikään kuin vasemmaksi toppariksi. Tässä on pieni esimerkki, miten vastustajien vastuualueita sekoitetaan, kun peliä avataan maalivahdilta asti. Liverpoolin jatkuvaan liikkeeseen ja rotaatioihin perustuva ”toiminnallinen positional play” on jalkapalloevoluution kärkeä.

Se eroaa monien seurojen tavasta pelata positional playta. Monet joukkueet menevät kentälle, ottavat positionsa ja syöttelevät. Liverpool menee kentälle liikkumaan tiettyjen mekanismien sekä periaatteiden mukaan ja muovaamaan jatkuvasti tilannekuvaa, joka vastustajalla on vastassa. Tämä tekee pelin tempoon ja etenemismahdollisuuksiin massiivisen eron.

Siksi Liverpool on luonut alkukauden aikana lähes kolme maalia maaliodotetta ottelua kohden. Se on mestarin vauhti, jossa on haastavaa pysyä mukana.