Liverpool voitti Valioliigan huippuottelussa Manchester Cityn sunnuntaina 1-0. Jukka, oliko tämä se ottelu, jossa Liverpool viimeinenkin heräsi?

En puhuisi heräämisestä. Urheilussa asiat nähdään helposti tulosten kautta mustavalkoisina. Ollaan helposti joko parempia tai heikoimpia kuin oikeasti ollaan. Liverpoolilla on toki ollut ongelmia pelaamisessaan ja on edelleenkin, mutta sen ja Manchester Cityn väliset pelilliset erot ovat niin pieniä, ettei niiden väliin mahdu kunnolla edes ohuen ohut paperi.

Myös sunnuntainen ottelu oli esimerkki tästä. Totta kai tulosta pitää kunnioittaa ja sitä pitää tuulettaa, mutta sunnuntainen ottelu olisi voinut päättyä kummin päin tahansa. Manchester Citylta vietiin 1-0-johto-osuma VAR-tarkistuksen perusteella. Vaikka ratkaisu oli oikea, itse rike oli sellainen, että ainakin sen kohdalla voidaan kysyä, ratkaisiko se mitään?

Toki Liverpool voitti esimerkiksi maaliodotteen yli yhden maalin erolla Cityyn ja huippupaikat 5-1 eli sen voittoa voi pitää perusteltuna, mutta todellisuudessa ottelu ratkesi yhteen João Cancelon todella harvinaiseen virheeseen – ja kuten jo sanoin, myös City olisi yhtä hyvin voinut viedä tämän ottelun.

Siksi en puhuisi heräämisestä, vaan siitä, että Liverpool on selvästi selättämässä vaikean alkukauden. Jo viikko sitten Arsenalia vastaan se pelasi vahvan ottelun, vaikka hävisikin – ja sunnuntaina se pelasi vahvan ottelun, josta tällä kertaa palkintona oli kolme pistettä. Yhden tai kahden ottelun tuloksen perusteella ei kannata tässä vaiheessa hyppiä sen enempää suuntaan kuin toiseen. Kannattaa katsoa, miltä peli näyttää ja mitä peli kertoo – ja se kertoo, että Manchester City ja Liverpool ovat joukkueina edelleen tasavahvoja.

Sanoit viikon takaisessa Lahjomattomat-podcastissa, että Liverpoolin ongelma tiivistyy siihen, että se on tehnyt – jos kyydistä pudotetaan 9-0-voitto Bournemouthista – tällä kaudella keskimäärin yhden maalin vähemmän otteluissa ja päästynyt yhden maalin enemmän. Onko tämä ongelma korjaantumassa?

Maalinteko-ongelma on ainakin helpottamassa, sillä viikko sitten tilanne oli, että Mohamed Salah ja Darwin Nunez olivat jääneet 6-7 maalia jälkeen siitä, mitä heiltä olisi voinut maaliodotteen perusteella odottaa. He olivat yhteensä maaliodotetta jäljessä viisi maalia, mutta todellinen vertauskohta maailmanluokan viimeistelijöillä on aina hieman suurempi kuin maaliodote, koska normaalisti he ylittävät maaliodotteensa.

Salahin osalta tilanne on selvästi korjaantumassa. Hän on löytämässä selvästi vanhaa taikaansa ja vaikka Salah ei vieläkään ole viime syksyn kaltaisessa vedossa, hän on selvästi tulossa. Nunezin kanssa on isompia ongelmia. Hän on kiistaton lahjakkuus, mutta pallo polttaa selvästi hänen jalkojaan ja mikä oleellista, myös hänen mieltään.

Esimerkiksi sunnuntaina hän teki täysin käsittämätön ratkaisun, kun Liverpoolilla oli ottelun lopussa 3 vastaan 1 -ylivoimahyökkäys ja hänen rinnallaan olisi ollut kaksi loisto-optiota syöttää pallo. Silti Nunez päätti yrittää itse ratkaisua ja epäonnistui siinä surkeasti. En syytä Nunezia niinkään epäonnistumisesta, vaan siitä millaisessa tilanteessa hän päätti toimia itsekkäästi. Manchester City oli painamassa hurjasti päälle 0-1-tilanteessa ja Liverpoolilla olisi ollut mahdollisuus ratkaista ottelu – ja silti Nunez päätti ajatella vain itseään. Ratkaisu oli paitsi tyhmä, se oli täysin vastuuton siinä tilanteessa. Jos City olisi saanut tasoitusmaalin, Nunezin ratkaisu olisi kolauttanut todella vakavasti Liverpoolin mahdollisuuksia voittaa tällä kaudella liigamestaruus.

Toinen lähes yhtä karsea suoritus oli vielä myöhemmin tullut tilanne, jossa Nunez pääsi yksi läpi ja yritti tsipata pallon Edersonin yli siten, että hän pääsisi laukomaan pallon tyhjään maaliin. Järkyttävä ratkaisu sekin.

Nämä sunnuntaiset ratkaisut eivät tarkoita, että Nunez pitäisi tuomita surkeaksi, mutta ne osoittivat, että hänen kanssaan on vielä paljon tekemistä – varsinkin mentaalisesti.

Olet ollut innokas laskemaan Liverpoolin ja Manchester Cityn välistä eroa eli niin sanottua kuminauhaa joukkueiden välillä. Miltä tilanne nyt näyttää – voiko Liverpool vielä voittaa Valioliigan mestaruuden?

Aloitetaan helposta. Jos Liverpool olisi hävinnyt sunnuntaina, se olisi lopullisesti haudannut omat mestaruushaaveensa. Ero Cityyn olisi kasvanut 16 pisteeseen ja vaikka Liverpoolilla onkin ottelu vähemmän pelattu, piste-ero olisi yksiselitteisesti ollut liian suuri.

Nyt sen sijaan kuuden pisteen ottelun logiikka näytti voimansa. Ero onkin ”enää” kymmenen pistettä ja jos Liverpool voittaa rästipelinsä, ero on silloin enää seitsemän pistettä. Voisi sanoa, että tällä voitolla Liverpool kääntyi Manalan porteilta takaisin ja säilytti mestaruustoiveensa vielä hengissä.

Kaudet eivät tietenkään ole veljiä keskenään, mutta viime kaudella joukkueiden välinen ero oli sarjan puolivälissä kuusi pistettä ja vaikka Liverpool voitti viimeisestä 19 ottelustaan 16 ja pelasi kolme peliä tasan, se ei silti saanut kurottua Cityn eroa kiinni.

Uskoisin, että nyt ollaan saman suuntaisten kysymysten ääressä. Kautta on pelattu vasta 9-10 ottelua ja tässä vaiheessa 6-8 pisteen ero ei ole vielä mitenkään mahdoton kuroa kiinni. Se tarkoittaa kuitenkin samalla sitä, että ero ei saisi tästä juurikaan kasvaa. Jos ero kasvaa tuonne 9-10 pisteen tuntumaan tai sitä suuremmaksi, silloin vaaka on niin paljon kallellaan Manchester Cityn eduksi, että eron kiinni kurominen on Cityn ollessa kyseessä liian suuri vuori kiivettäväksi.

Unohditko tietoisesti Arsenalin?

Arsenal on aloittanut kautensa loistavasti ja se voi hyvinkin sotkea mestaruustaistelun, mutta rehellisyyden nimissä Arsenal on ollut hieman onnekas, että sen saldo on tällä hetkellä näinkin tyrmäävä. Esimerkiksi sunnuntaina Leeds vyörytti toisella jaksolla hyökkäyksiä hyökkäyksien perään ja se tuhri jopa rankkarin. Epäonnistuneet rankkarit kuuluvat toki jalkapalloon, mutta yleensä viidestä rankkarista neljä ammutaan verkkoon, mutta tänään oli sen viidennen vedon vuoro, eikä Leedsin tasoitus olisi muutenkaan ollut huutava vääryys.

Pidän edelleen mestaruustaistelun suurimpana muuttujana Manchester Citya. Jos se jatkaa sellaisia esityksiä, joita se on tällä kaudella esittänyt, todennäköisyydet alkavat väkisin kääntyä sen eduksi. Vasta sitten, jos Cityn pelaaminen alkaa sakata, Arsenal ja jopa Tottenham ja Liverpool voivat tulla samalla apajalle jakamaan saalista.

Chelseasta kohistaan tällä hetkellä kovaan ääneen, mutta odottaisin nyt rauhassa vielä muutaman kovemman ottelun ja kovemman vastustajan ennen kuin lähtisin torille liehuttamaan Chelsean mestaruuslippua.