Liverpoolin kannattajien kommenteista kuulostaa tällä hetkellä jonkinlainen epätoivo Martin Zubimendin 60 miljoonan punnan siirron kaaduttua ja siksi, ettei Liverpool ole hankkinut vielä yhtään pelaajaa kesän siirtoikkunassa. Jukka, ovatko kannattajien epätoivoiset kommentit oikeutettuja?

Jättäisin tällaiset kommentit täysin omaan arvoonsa, sillä jos kannattajien annettaisiin päättää Liverpoolin siirroista ja siitä, kenen Liverpoolin avauksessa pitäisi pelata ja kuka Liverpoolia valmentaa, Liverpool pelaisi kuuden vuoden päästä Kakkosliigassa.

Menestyvän jalkapalloseuran neljä toiminnallista kulmakiveä ovat omistajat, urheilupuolen organisaatio, valmennus ja joukkue.

Liverpoolin omistava Fenway Sports Group on osoittanut olevansa kiistatta yksi Valioliigan parhaista omistajatahoista. Samoin urheilupuolesta vastaava Michael Edwards on maailman eturivin jalkapallojohtajia. Hän oli jopa merkittävämpi tekijä Jürgen Kloppin ajan menestysjoukkuetta rakennettaessa kuin Klopp itse. Uusi jalkapallojohtaja Richard Hughes on tehnyt puolestaan erinomaista työtä Bournemouthissa.

Myös joukkue on osoittanut tasonsa. Toki Mohamed Salahin ja Virgil van Dijkin kaltaiset keskeiset kulmakivipelaajat vetävät jo uransa loppukaarteessa, mutta Liverpool on edelleen laatuluokan joukkue.

Oikeastaan ainoa kysymysmerkki on uusi manageri Arne Slot – ja hänenkin suurin haasteensa on se murrosvaihe, jossa hän joutuu Liverpoolia luotsaamaan.

Ymmärrän hyvin, että Liverpoolin kannattajia raastaa Zubimendin siirron kaatuminen ja heitä huolestuttaa se, ettei Liverpool ole hankkinut vielä ketään.

Kysymys ei ole kuitenkaan mistään pikajuoksumatkasta, vaan erittäin haastavasta siirtymävaiheen prosessista. Kun Sir Alex Ferguson erosi Manchester Unitedista, koko seura ajautui tuuliajolle. Samoin kävi Arsenalissa, kun Arsène Wenger saatiin viimeinkin lykittyä ovesta ulos.

Vaikka Kloppin aikakausi kesti vain kahdeksan ja puoli vuotta, Kloppin prosessi oli niin intensiivinen ja Klopp itse johtajana niin vaikutusvaltainen ja karismaattinen, että hänen saappaisiinsa ei ole kenenkään helppo astua. Edessä on koko seuraorganisaation kannalta yhden sortin kulttuurishokki ja siihen tottuminen.

Tässä mielessä Liverpool teki loistavan ratkaisun houkutellessaan Edwardsin takaisin vetämään jalkapallopuolta. Hän on tässä murrosvaiheessa kaikista tärkein vakauttava elementti, sillä hän johtaa Liverpoolin upeaa työtä tehnyttä rekrytointi- ja analyysiosastoa – ja kaikki isot päätöksen niin pelaajien kuin manageri- ja valmentajaratkaisujen osalta kulkevat hänen kauttaan.

Tässä on turha palata enää vanhoihin ratkaisuihin sen enempää, mutta Edwardsin merkitystä kuvaa hyvin muutama keskeinen esimerkki:

Klopp olisi aikoinaan halunnut ostaa Julian Brandtin, mutta Edwards sai Kloppin muuttamaan mielensä ja Liverpoolin hankki kesällä 2017 Brandtin sijasta Mo Salahin.

Seuraavat kuusi kuukautta Edwards käytti Kloppin taivutteluun, jotta Liverpool myisi joukkueen sen hetken suurimman tähden Philippe Coutinhon ja ostaisi Coutinhosta saaduilla 142 miljoonalla punnalla van Dijkin ja Alissonin.

Jos silloin kannattajien olisi annettu ratkaista asiat, Salahia ei olisi koskaan ostettu eikä Coutinhoa koskaan myyty – ja on hyvin todennäköistä, ettei Liverpoolilla olisi ollut rahaa hankkia siinä saumassa van Dijkia ja Alissonia.

Eli mitä yrität sanoa?

Sitä, että Liverpoolin kannattajien pitää ymmärtää, että yksi legendaarinen vaihe on päättynyt ja nyt alkaa uusi luku Liverpoolin historiassa – ja tämän muutoksen tekeminen vie aikaa.

Liverpool tulee varmasti tekemään tulevalla kaudella kaikkensa jokaisessa ottelussa ja tavoittelemaan Valioliigan, Mestarien liigan, FA Cupin ja Liigacupin voittamista, mutta tällä nyt käynnistyvälle prosessille on annettava aikaa niin joukkueen rakentamisen kuin tulostenkin suhteen.

Varmasti Zubimendin hankinta olisi parantanut Liverpoolia jo tulevalla kaudella, mutta isossa kuvassa on toissijaista, tehdäänkö keskeisiä hankintoja tänä kesänä, ensi tammikuussa, vuoden päästä vai seuraavien kahden tai jopa kolmen vuoden aikana.

Kloppin aikakauden avainhankinnoista Salah hankittiin vasta vajaat kaksi vuotta Kloppin tulon jälkeen ja van Dijk ja Alisson yli kaksi vuotta hänen tulonsa jälkeen.

Myös nyt on varauduttava samanlaiseen aikaperspektiiviin. Salah ja van Dijk on pakko korvata 1-2 vuoden sisällä eikä Alissonin’kaan siirtyminen esimerkiksi Saudiliigaan ole mikään mahdoton kuvio.

Liverpoolilla on paljon lupaavia ja nuoria pelaajia, mutta historia on opettanut meille, että 2-3 vuoden päästä nykyisen avauskokoonpanon pelaajista Anfieldilla voi olla enää jäljellä 3-4 pelaajaa.

Tämä on se haaste ja urakka, joka Liverpoolilla on edessään – ja tätä muutostyötä Edwards on osoittanut olevansa likimain nero johtamaan.

Mennään taas tulevan kauden konkretiaan. Mitä Liverpoolilta voidaan tulevalla kaudella odottaa?

Ensimmäinen iso kysymys on se, miten Slot muuttaa Kloppin ajan jalkapalloa.

Molemmat suosivat lähtökohtaisesti 4-3-3-muotoa. Ryhmitys varioituu toki eri pelin vaiheiden aikana. Kloppin tavoin Slot luottaa neljän linjaan, mutta hän käytti Feyenoordissa keskikentän pohjalla usein kahta pivotia eli kahta pelaajaa keskikentän pohjalla – toki siten, että toisella pivoteista oli lupa nousta. Myös Liverpool tulee todennäköisesti pelaamaan kahdella pivotilla ainakin osassa otteluissa.

Suurin ero on Kloppin ja Slotin jalkapallon välillä on pelifilosofinen. Kloppin jalkapallo ristittiin Englannin heavy metal -jalkapalloksi, kun taas Slotin jalkapalloa on kuvattu enemmän klassiseksi popiksi.

Kloppin aikana Liverpool prässäsi välillä raivohullun lailla ja kun pallo saatiin omalle joukkueelle, silloin mentiin eikä meinattu. Myös Slotin Liverpool tulee prässäämään, muttei yhtä aggressiivisesti eikä sen pelinrakenteluvaihe ole yhtä aggressiivinen ja suoraviivainen kuin Kloppin aikana.

Slotin Liverpool rakentaa peliä hyökkäyssuuntaan selvästi rauhallisemmalla tempolla ja siten, että kentällä edetään tavallaan lohko kerrallaan. Pelitapa perustuu enemmän pallonhallintajalkapallon oppeihin, mutta on muistettava, että Liverpoolin pallonhallintaprosentti oli esimerkiksi viime kaudella 61,3 prosenttia, joka oli Manchester Cityn ja Arsenalin jälkeen kolmanneksi korkein lukema.

En usko, että Liverpoolin pallonhallintaprosentti tuostaan juurikaan nousisi, ainoastaan se, miten prosentit rakentuvat, muuttuu erilaiseksi.

Toinen kysymys on sitten se, miten Slot onnistuu haasteessaan ja miten hän saa siirrettyä sinällään toimivat ajatuksensa siirrettyä peliin.

Kun Liverpool päätti Kloppin seuraajasta, se analysoi useita eri huippuvalmentajia lukuisilta eri kanteilta alkaen ja muutti nämä eri ominaisuudet numeroiksi. Slot sai analyysissä korkeimmat pisteet ja niputti muun muassa Julian Nagelsmannin, Luciano Spallettin, Ruben Amorimin ja Roberto De Zerbin.

Vaikka Slotiin liittyy omat kysymysmerkkinsä ja vaikka Hollannissa annetut näytöt valmentajana eivät olekaan nykyjalkapallossa enää maailman kovimpia näyttöjä, pidän silti Liverpoolia Arsenalin ja Manchester Cityn ykköshaastajana.

Joukkueen keskeiset avainpelaajat ja menestyselementit ovat paikoillaan ja vaikka Liverpool ei hankkisikaan Zubimendin siirron kaaduttua uutta kuutospaikan pelaajaa, sillä on edelleen riittävän laadukas materiaali Valioliigan kärkitaisteluihin.

Totta kai siirtoikkunan viimeiset metrit voivat tuoda vielä lisää laatua joukkueeseen, mutta pidän silti eroa Arsenaliin ja Manchester Cityyn selvänä – ja jos Slotin Liverpoolin suksi alkaa lipsua, mikä on toki mahdollista, mihinkään katastrofiin en usko.

Eli sama suomeksi?

Liverpool on vahvin ehdokas sijoittumaan Arsenalin ja Manchester Cityn jälkeen kolmanneksi – mutta jos haarukkaa hieman leventää, sanon silloin, että sijat 3-5  ja ehkä jommankumman kotimaisen cupin voitto.