Monet asiantuntijat Gary Nevillestä alkaen pitivät ennakolta Liverpoolin ja Arsenalin ottelua Valioliigan mestaruustaistelun kannalta ratkaisevana otteluna. 2-2 Anfieldilla – ratkesiko mestaruus, Jukka?

En lähde sen enempää arvioimaan Nevilleä ja hänen lausuntojaan, mutta on muistettava, että monet niin sanotut asiantuntijat ovat enemmän populisteja kuin pelin aitoja analyytikkoja. Heille on usein tärkeämpää se, aiheuttavatko kommentit kohua kuin jäätävä – ja monista usein kuiva – jalkapalloilullinen analyysi. En tokikaan ruoski tällaisia asiantuntijoita, sillä kyllähän me esimerkiksi itse lisättiin aika usein suolaa Urheilulehdessäkin omiin näkemyksiimme.

Joka tapauksessa se tiedettiin etukäteen, että päättyipä tämä ottelu miten tahansa, mestaruutta ei ratkaista tällaisessa asetelmassa, jossa Arsenal ja Manchester City tällä hetkellä ovat, 8-9 kierrosta ennen kauden päättymistä. Ei edes henkisessä mielessä, kuten virsi kuului.

Arsenalilla on vielä kahdeksan liigaottelua ja Manchester Citylla yhdeksän. Jalkapallon pitkä historia on osoittanut, että vaikka prosentit olisivat tässä vaiheessa kuinka paljon tahansa jonkun eduksi tulevissa otteluissa, ne eivät ole koskaan sataa prosenttia.

Tietenkin tärkein tekijä on se, millaisessa moodissa joukkueiden peli on, mutta muuttujia on muitakin. On loukkaantumiset ja mahdolliset muut poissaolot. On otteluiden sisäiset marginaalit, jotka voivat luiskahtaa tapauskohtaisesti miten tahansa.

Kuinka moni osasi oikeasti ennakoida, että esimerkiksi Mohamed Salah epäonnistuu sunnuntaina rangaistuspotkussa? Tai kuinka moni erotuomari olisi viheltänyt siitä tilanteesta ylipäätään rangaistuspotkua?

Itse asiassa tuomari- ja VAR-ratkaisut voivat olla hyvinkin isossa roolissa loppukauden aikana. Enkä puhu nyt paitsioviivoista ja millimetrien osista, vaan samanlaisista VAR-virheistä, joilla lauantaina Brightonilta vietiin niin selvä rangaistuspotku, että jopa Englannin erotuomariyhdistys myönsi sen virheeksi. Ja tämä virhe tehtiin VAR-aikana.

Toivoa sopii, etteivät tällaiset onnettomat tunarit näyttelisi loppukauden aikana ratkaisevaa roolia sen enempää mestaruustaistelussa kuin missään muussakaan taistelussa.

Eli jos ei tullut selväksi, mestaruus ei todellakaan ratkennut sunnuntaina Anfieldilla.

Et siis allekirjoita arvioita ottelun henkisestä merkityksestä?

En siinä mielessä kuin ennen ottelua rummutettiin. Kun Arsenal hävisi helmikuussa Evertonille ja Manchester Citylle, monet olivat sitä mieltä, että niihin tappioihin katkesi Arsenalin selkäranka. Ei katkennut. Tuloksena oli seitsemän ottelun voittoputki.

Nyt on kysymys samasta asiasta. On totta, että Arsenal oli toisella puoliajalla ja jo ensimmäisen jakson lopulla Liverpoolin jyrän alla sellaisella forcella, ettei se ole ollut tällä kaudella vielä yhdessäkään ottelussa. En kuitenkaan syyllistäisi niinkään Arsenalia, vaan antaisin tunnustuksen Liverpoolille.

Me olemme unohtaneet tällä kaudella, miten maagisen hyvä joukkue Liverpool on ollut viime vuosina ja vaikka Liverpoolin kausi on ollut tuskaisa, joukkueen osaaminen isossa kuvassa ei ole kadonnut minnekään. On muistettava, että tämä sama Liverpool nuiji edellisessä kotiottelussaan Manchester Unitedin 7-0 – eikä se ole hävinnyt tällä kaudella Valioliigassa Anfieldilla kuin yhden ottelun.

Palataan itse otteluun. Miten näit sen?

Arsenal aloitti ottelun vahvasti, mutta kyllähän sen 2-0-johdon pohjakorttina oli kuitenkin Liverpoolin todella heikko puolustuspelaaminen. Tällä kaudella pahasti harhaillut Virgil van Dijk kompuroi avausmaalissa pallon Gabriel Martinellille ja toisessa maalissa hän nukahti ja päästi Gabriel Jesusin puskemaan vapaasti 2-0-maalin selkänsä takaa. Kaksi isoa virhettä.

Liverpool näytti olevan kanveesissa, kunnes se heräsi Granit Xhakan ja Trent Alexander-Arnoldin nujakan jälkeen ja otti pelin hallinnan itselleen.

Sen jälkeen ottelu olikin Liverpoolin hallussa lukuun ottamatta Arsenalin yksittäisiä pistohyökkäyksiä. Ehkä kuvaavin tilasto oli, että Liverpoolin maaliodote oli toisella jaksolla 2.87, kun se Arsenalilla oli 0.23. Myös koko ottelun maaliodote oli Liverpoolin eduksi lukemin 3,96-1,41.

Maaliodotteet ovat toki laskennallisia asioita, joita vääristää paitsi viimeistelyn laatu myös maalivahtien tekemät huipputorjunnat. Joku voi laskea, että Aaron Ramsdale teki kolme maagista torjuntaa, mutta siitä hänelle ymmärtääkseni maksetaan. Se, että Salah ampui rankkarinsa maalin ohi, meni sen sijaan puhtaasti Salahin piikkiin.

Joka tapauksessa – varsinkin, kun otetaan huomioon tuo Salahin rankkarimissi –, Arsenal oli onnekas, ettei se hävinnyt ottelua.

Arsenalin puolustaminen ei ollut parhaimmillaan, mutta myös pelintekeminen ontui sunnuntaina. Arsenal ei saanut missään vaiheessa Martin Ødegaardin ja Bukayo Sakan kselia toimimaan normaalilla tavalla. Arsenalin parhaat paikat tulivat molempien laitojen kautta, kun Arsenal hyödynsi Liverpoolin laitapakkien taakse jääneitä tiloja. Kun Liverpool sai tukittua nämä kanavat ja otettua pallonhallinnan itselleen, Arsenalin menoa alkoi hyytyä.

Liverpoolin esitys ei ollut vieläkään mikään sataprosenttinen suoritus, mutta ottelussa sen kannalta oli paljon hyvää. Se sai luotua hyvin uhkaa Arsenalin maalille. Liverpool voitti ottelussa laukaukset 21-9 ja huippupaikat 8-3. Jos Liverpool pystyy samanlaisiin esityksiin myös vieraissa, se tulee vielä lujaa.

Miltä Arsenalin mestaruusnäkymä näyttää tämän tasapelin jälkeen?

Kaikki on edelleen sen omissa käsissä. Sen pelaaminen on edelleen erinomaisessa moodissa ja pelin flow huippuluokkaa. Arsenal huokuu myös itseluottamusta ja vaikka kahden maalin johdon menettäminen ja Liverpoolin jyrän alle joutuminen tekeekin kipeää, se on myös muistutus siitä, että mitään ei ole vielä voitettu.

Arsenal ja Manchester City voivat toki pudottaa yllättäviä pisteitä vielä yksittäisissä ottelussa, mutta Arsenalin kannalta kriittisimmät taistelut käydään vierasotteluissa Manchester Citya ja Newcastlea vastaan.

Cityn kannalta Arsenal-ottelu on toki isoin ottelu, mutta Cityllakin on vielä haastavia vierasotteluita Brightonista ja Brentfordista alkaen. Täytyy myös muistaa, että City on edelleen mukana Mestarien liigassa ja FA Cupissa. En sano, että Rolls Roycen moottori hirttäisi jossain kohtaa kiinni, mutta konehuonetta koetellaan kevään aikana tosissaan, sillä Manchester Citylla on pahimmillaan tai parhaimmillaan jopa kaksinkertainen määrä otteluita Arsenaliin verrattuna.

Eli kumpi vie?
Fifty-sixty.