Liverpoolin alkukausi on ollut pettymys. Jürgen Kloppin suojateilla on menossa seurahistorian neljänneksi synkin alkukausi. Jos ajatellaan Liverpoolin suorituksia Kloppin alaisuudessa viime vuosina, on kauden aloitus ollut enemmänkin shokeerava.

Liverpool on pelannut jo useamman kauden ajan fyysisesti hyvin vaativaa jalkapalloa. Tällä kaudella on näyttänyt siltä, että bensa olisi tästä punaisesta urheiluautosta vähissä. Liverpool ei ole pystynyt hallitsemaan pelejä samaan tyyliin kovalla vastaprässillään. Se on aiempaa huomattavasti useimmin joutunut puolustamaan epämiellyttäviä tilanteita, joihin joukkue ei ilmiselvästi ole ollut valmis eikä haluaisi käyttää siihen energiaa.

Liverpool näyttää olevan kiinnostunut pelaamaan vain sitä peliä, johon se on tottunut. Juuri tämä välinpitämättömyys vastustajia kohtaan on vienyt joukkueen uhkaavasti kohti keskinkertaisuutta.

Ei pidä ymmärtää väärin. Liverpoolilla on totta kai edelleen niitä hyviä asioita pelissään, johon olemme ehtineet tottua, mutta jalkapallossa ja urheilussa ratkaisee kokonaisuus.

***

Mennään joukkueen ongelmiin konkreettisesti.

Liverpoolin joukkue on uusiutunut sopivasti viime kausina ja seura on onnistunut hankinnoissaan vähintäänkin hyvin.

Kesällä joukkueesta lähti yksi hyökkäyspelin elintärkeitä avainpelaajista, Sadio Mané. Tilalle saapui Benficasta Darwin Núñez. Hän aloitti kauden hölmöllä punaisella kortilla ja on kovien odotusten keskellä yliyrittänyt pelinsä monesti pilalle. Vasta viime aikoina Núñezilta on alettu nähdä enemmän niitä suorituksia, joista hänelle maksetaan. Tämä sopeutumisjakso oli toki odotettu asia.

Keskikentällä Jordan Henderson ei pysty joka viikko niihin kokonaisvaltaisiin suorituksiin, joita häneltä on nähty viime kausina. James Milnerillä alkaa tulla kilometrit vastaan, vaikka hän onkin fysiikaltaan kovalla tasolla.

Liverpoolin keskikentällä on myös yksi yllättävä ongelma. Thiago Alcantara on pelaajana valmentajalle ristiriitainen pelaaja. Jos valmentajan pystyy roolittamaan keskikentän siten, että joukkueen pelitapa palvelee Thiagoa, espanjalainen on silloin yleensä kentän parhaimmistoa ja jalkapalloileva maailma ihailee hänen tekemistään – ja täysin aiheesta.

Mutta Thiagon pelaamisessa on toinenkin puoli. Thiago on pallollisessakin pelissä hiukan high risk- high reward -tyylinen pelaaja, mutta puolustussuuntaan hän on pikemminkin high risk – low reward -pelaaja. Thiago ottaa usein tarpeettomia ja tyhmiä riskejä ja pelaa itsensä ulos tilanteista.

Tämän lisäksi Thiago ei ota riittävän isoja metrejä alaspäin. Liverpoolin puolustuslinjan edessä pelatessaan Thiago on monesti myöhässä auttaessaan puolustuslinjaa. Liverpoolin keuhkoista eli keskikentältä on kadonnut sitä armotonta juoksemista ja kykyä kärsiä peleissä.

Nämä ongelmat ovat johtaneet puolustuslinjan vaikeuksiin. Andrew Robertson ja Virgil van Dijk ovat olleet joukkueen tulenkantajina alaspäin. Van Dijkin rinnalla on käynyt useampi pelaaja kokeilemassa, mutta toimivaa ratkaisua ei löydetty, vaan van Dijk on joutunut siivoamaan toppariparinsa sotkuja tasaisesti. Myös hollantilainen itse on palannut meidän muiden kuolevaisten kirjoihin ja ollut vielä aiempaakin turhautuneempi.

Puolustussuuntaan pelaamisen suurin ongelma on kuitenkin oikean puolustajan tontti. Trent Alexander-Arnoldin tilannetta on käyty läpi jo viime kaudella ja meno tuntuu menevän hurjemmaksi koko ajan.

Joukkueen haasteista huolimatta on vaikea ymmärtää Alexander-Arnoldin puolustamisen tasoa tällä hetkellä. Aexander-Arnold vaikuttaa ylimieliseltä kaikessa tekemisessään. Hänen olisi ihan uransakin kannalta tärkeää laskeutua takaisin nurmen pinnalle ja laittaa pelaamisensa kuntoon.

***

Numerot tukevat näitä kuvattuja ongelmia. Huippujoukkueille on tyypillistä pystyä ylisuorituksiin maaliodottamaa nähden molempiin suuntiin. Liverpool on tällä hetkellä lähes kaksi maalia alisuorituksen puolella hyökkäyssuuntaan.

Puolustussuuntaan Liverpool on edelleen ylisuorituksen puolella sille tyypilliseen tapaan. Ongelmana vain on se, että se on päästänyt Valioliigassa jo 16 maalia, kun se päästi koko viime kauden aikana vain 26 maalia. Tätä vauhtia Liverpool kaivaa pallon verkostaan jopa 47 kertaa.

Kloppin miehistö antoi koko viime kaudella maaliodottamaa vastustajalle 32,7 maalia, joten muutos puolustussuuntaan on dramaattinen. Hyökkäyssuuntaan joukkue on nykytahdilla 15 maalia perässä viime kautta maaliodottamassa.

**

Liverpool voitti viime sunnuntaina Tottenhamin Lontoossa 2-1. Tottenhamin tekeminen on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin Antonio Conte haluaa ja silti Liverpool oli suurissa vaikeuksissa ottelussa. Tottenhamilta vietiin selvä pilkku ensimmäisellä jaksolla ja Alexander-Arnold lahjoitti aktiivisesti tekopaikkoja Tottenhamille. Se, ettei Tottenhamin tehnyt enempää maaleja, oli Spursin heikkoutta, ei Liverpoolin hyvyyttä.

Voitolla oli kuitenkin iso suuri merkitys henkisesti ja voitto antaa merseysidelaisille aikaa hengittää. Kloppilla on kuitenkin täysi työ saada joukkueensa raiteilleen, eikä tilannetta helpota, että suurin osa pelaajista karkaa jalkapallon MM-kisoihin.

Liverpoolin loppukausi on suuri arvoitus. Joukkue puuskuttaa jo etukaarteessa ja jos Klopp saa Liverpoolin vielä jollakin ihmeen keinolla taistelemaan mestaruudesta, se on uskomaton temppu Kloppilta – ja koko joukkueelta. Nyt ennuste ei kovin vahvalta näytä.