Jos Liverpool erottaisi Arne Slotin, kuka olisi ykkösehdokas hänen tilalleen?

Tai jos Manchester United erottaisi Rúben Amorimin tai Tottenham Thomas Frankin, kenelle soitettaisiin ensimmäiseksi?

Vastaus on brittimedian tietojen mukaan mielenkiintoinen – yhdelle ja samalle miehelle, Crystal Palacen managerille Oliver Glasnerille.

51-vuotias itävaltalainen mysteerimies on noussut puolisuuresta tuntemattomuudesta valmentajaksi, jonka nimi nousee mahdollisena seuraajaehdokkaana jokaiseen englantilaiseen ja saksalaiseen potkuspekulaatiouutiseen – mutta vain, kun seura on tarpeeksi suuri.

Glasnerin sopimus Crystal Palacen kanssa päättyy ensi kesänä ja on väistämätöntä, että Glasner vaihtaa viimeistään kesällä valmentamaansa seuraa.

Hän ei kuitenkaan vaihda munaa munaan, sillä Glasner tietää oman arvonsa ja sen, että hänen aikansa on nyt. Jos hän tyytyisi pienempiin seuroihin, hän olisi pistänyt nimensä jo Crystal Palacen jatkosopimustarjoukseen. Siksi on vain ajan kysymys, milloin jalkapallomaailmaa alkaa ravistella uutinen Glasnerin seuraavasta seurasta.

Onko tuo seura Liverpool, Manchester United, Tottenham tai mikä tahansa eurooppalainen suurseura, sen näyttää aika – mahdollisesti hyvinkin pian.

***

Kun Crystal Palace palkkasi Glasnerin Roy Hodgsonin seuraajaksi helmikuussa 2024, Palacen fanit olivat ihmeissään: Kuka ihmeen Glasner?

Itävaltalaisen oma pelaajaura oli ollut vaatimaton. Hän oli pelannut yli 500 ottelua 12 000 asukkaan pikkukaupungista Ried im Innkreisista kotoisin olevasta SV Riedissa. Peliura päättyi traagisesti, kun Glasner sai kesällä 2011 ottelussa iskun päähänsä, joka johti muutamaa päivää myöhemmin aivoverenvuotoon.

Oli aika siirtyä pelikentiltä kulisseihin. Glasnerin valmentajaura alkoi virallisesti Riedissa apulaisvalmentajana, mutta seuran kunniapuheenjohtaja Peter Vogl sattui olemaan myös RB Salzburgin toimitusjohtaja. Tie vei Glasnerin seuran kakkosvalmentajaksi ja ennen kaikkea Ralf Rangnickin oppeihin.

Sen jälkeen kysymys olikin vain siitä, millaisia seuroja Glasner saisi valmentaa – ja missä järjestyksessä.

Nyt vastaus tiedetään. Ensin hänet nimitettiin itävaltalaisen LASKin päävalmentajaksi ja urheilujohtajaksi. Seuraavaksi Glasner muutti Saksaan, jossa hän oli suorittanut aiemmin urallaan kauppatieteiden maisterin tutkinnon Hagenin yliopistossa.

Saksassa hän sai johtaakseen ensin VfL Wolfsburgin ja sitten Eintracht Frankfurtin. Nyt hän nousi kartalle myös Britanniassa, kun Frankfurt kaatoi keväällä 2022 Eurooppa-liigan finaalissa Glasgow Rangersin rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

***

Silti hänen nimittämisensä Crystal Palacen manageriksi kaksi vuotta myöhemmin oli yllätys.

Glasnerin alku Palacessa oli lupaava, mutta vuosi sitten lokakuussa hän katsoi kohtaloa silmästä silmään. Palace ei ollut voittanut yhtään kauden ensimmäisestä kahdeksasta Valioliigan ottelusta ja Palacen sisältä vuotaneiden tietojen mukaan Glasnerilla oli vain muutama ottelu aikaa pelastaa työpaikkansa.

Yhdeksännessä ottelussa kaatui Tottenham 1-0 ja Glasner pelastui.

Kausi päättyi sensaatiomaisissa tunnelmissa, kun Palace kaatoi FA Cupin finaalissa Manchester Cityn 1-0. Se toi 120-vuotiaalle etelälontoolaisseuralle sen historian ensimmäisen ”oikean” pokaalin.

Nyt Glasnerin tiesivät Englannissakin kaikki.

***

Tämä kausi on jatkanut Glasnerin tarinan kiillottamista. Palace on noussut Valioliigan sarjataulukossa jo viidenneksi, mutta sen lisäksi on tapahtunut muutakin.

Palace on voittanut syksyn aikana kolmesti Liverpoolin. Ensin Community Shield -ottelussa elokuussa rangaistuspotkukisan jälkeen, sen jälkeen Valioliigassa 2-1 ja viimeksi Liigacupissa Anfieldilla 3-0.

Etenkin 2-1-kotivoitto Liverpoolista oli juhlavaa otsikkoaihetta, sillä se oli Liverpoolin ensimmäinen tappio ja ensimmäinen pistemenetys tällä kaudella Valioliigassa.

Glasner poikkesi myös normaalista valmentajajargonista kertomalla, miten hän on purkanut Liverpoolin pelaamisen kaavan. Hän kertoi tietävänsä tarkkaan, miten Liverpool käyttää laitapelaajiaan, miten Mohamed Salah kentällä toimii ja miten Liverpool käyttää Florian Wirtziä.

Glasner ei ymmärrettävästi tehnyt mitään syväanalyysiä ja varmasti Liverpoolin kaavan tietää moni muukin valmentaja, mutta tapa, jolla hän puhui ja jopa puolittain ilkkui Liverpoolille, oli poikkeuksellista.

***

Poikkeuksellinen on myös Glasner itse valmentajana.

Hänellä ei omien sanojensa mukaan ole mitään kiveen hakattua taktista oppia, miten ja millaisella ryhmityksellä jalkapalloa pitäisi pelata.

Glasner on peluuttanut Palacea samalla tavalla kolmella topparilla, kuten Rúben Amorim Manchester Unitedia, mutta hän ei ole Amorimin tavoin julistanut, että jos haluatte luopua kolmella topparilla pelaamisesta, teidän on vaihdettava manageria.

Glasnerin mukaan jalkapalloa pitää pelata siten, miten kahdesta muuttujasta, hänen käytössään olevista pelaajista ja vastustajasta, rakennetaan sellainen yhtälö, joka tuottaa parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Palacella se on tarkoittanut pragmaattista jalkapalloa, jonka perustana on hyvin organisoitu ja tarkka puolustuspelaaminen.

Palacen kolmen topparin pelimalli poikkeaa Amorimin ryhmityksestä siten, että Glasnerilla toppareita suojaa kaksi puolustavaa keskikenttäpelaajaa, Adam Wharton ja Daichi Kamada, kun Manchestre Unitedilla on vain yksi puolustava keskikenttäpelaaja, Casemiro.

***

Palace ei pelaa maailman kauneinta ja henkeäsalpaavinta jalkapalloa, mutta se on ollut tällä kaudella Valioliigassa Arsenalin ohella ainoa joukkue, joka on päästänyt keskimäärin alle yhden maalin ottelussa. Palacen verkkoon on 14 ottelussa tehty vain 11 maalia (Arsenalilla 7).

Se on antanut Palacelle erinomaisen perustan raapia pisteitä, sillä tehtyjen maalien (18) perusteella Palacen pitäisi olla Valioliigassa vasta 13:s.

Palace luovuttaa pallonhallinnan suosiolla vastustajille. Viime kaudella Palacen pallonhallintaprosentti oi neljänneksi pienin koko Valioliigassa, 42,2 prosenttia. Tällä kaudella pallonhallintaprosentti on noussut vain 0,3 prosenttia.

Palacen pelaamista kuvaa hyvin se, että se antoi viime kaudella Valioliigassa kolmanneksi vähiten lyhyitä syöttöjä, mutta kolmanneksi eniten pitkiä palloja. Tällä kaudella pitkiä palloja on ollut otteluissa tasan yhtä paljon kuin viime kaudella (55/ottelu), mutta ottelukohtainen lyhyiden syöttöjen määrä on noussut 319:stä 326:een. Wau!

Vertailun vuoksi: Manchester City on antanut tällä kaudella keskimäärin 572 lyhyttä syöttöä ja 36 pitkää syöttöä per ottelu.

***

Glasner on myös erinomainen ottelukohtaisten taktiikoiden räätälöijä. Etenkin tällä kaudella otetut kolme voittoa Liverpoolista, kuten myös toukokuinen 1-1-vierastasapeli Liverpoolia vastaan Anfieldilla, olivat Glasnerin taktisia näytöksiä.

Glasner yllätti Liverpoolin, miten se teki peliä hyökkäysvaiheensa aikana. Sen sijaan, että Palace olisi hyökännyt pääasiassa vain vastaiskujen kautta, se teki pienillä pallonsiirroilla taaksepäin ja hyökkäävien pelaajien samanaikaisilla liikkeillä tilaa linjojen väleihin ja taskuihin lähinnä keskikaistan kautta.

Samanlaisia ottelukohtaisia hienosäätöjä Glasner on tehnyt onnistuneesti muissakin otteluissa, joko iskeäkseen vastustajan heikkoihin kohtiin tai saadakseen yllätyksen kautta edun itselleen. Kohteena eivät ole olleet vain kollektiivit, vaan myös yksittäiset pelaajat.

***

Glasner on saanut puhallettua nimeensä ja maineeseensa nyt sellaisen hehkun, että hänellä on mahdollisuus saada käsiinsä elämänsä tilaisuus – suurseura, jolla on resurssit ja mahdollisuudet hankkia eri luokan pelaajia kuin Crystal Palacella.

Nyt Glasner on joutunut kehittämään ja puristamaan Jean-Philippe Matetan, Adam Whartonin, Marc Guéhin, Ismaila Sarrin ja Daniel Muñozin kaltaisista pelaajista uudenlaista osaamista ja uudenlaisia tehoja irti valmennuksen ja roolittamisen kautta.

Kaikki muuttujat Palacessa eivät ole olleet Glasnerin kannalta miinusmerkkisiä. Hän on voinut peluuttaa Palacea sellaisella taktiikalla ja tavalla, jonka hän hallitsee itse parhaimmin – vahvan puolustuspelaamisen kautta.

Se, mikä toimii Etelä-Lontoossa, ei kuitenkaan välttämättä toimisi Anfield Roadilla, Old Traffordilla tai Tottenhamin uudella ja uljaalla stadionilla.

Hyvä esimerkki löytyy läheltä. Roy Hodgson lähti Fulhamista Glasnerin kaltaisena juhlittuna ihmeiden tekijänä kesällä 2010 Liverpoolin manageriksi.

Joulun ja uudenvuoden Hodgson vielä Anfieldilla näki, mutta ei enää tammikuun loppua. Kaksi erilaista jalkapallomaailmaa ja filosofiaa eivät kohdanneet ja Hodgson sai väistyä.

Myös Glasneria odottaisivat samat haasteet. On varmaa, että jos tilaisuus tulee, Glasnerin on pakko kunnianhimoisena valmentajana siihen tarttua, vaikka elämä olisikin Galliassa helpompaa kuin Roomassa.

Sen jälkeen hänen valmentajaurallaan alkaisi kuitenkin uudenlainen luku, jonka loppua on mahdoton vielä kirjoittaa. Senkin näyttää vasta aika.